Miehen kanssa asiat ihan solmussa, sanokaa te mielipidettä?

katsella tuollaista lapatossua!

Toinen on saamaton ja toinen pitää lapsia joinaan jumalina. Juoksee heidän perässä kuin idiootti. Kai se vielä pyyhkii 4 vuotiaan perseenkin?

Mies ottaa lasten suhteen ren-nos-ti. Pienet saavat vedättää isiä, vaikkapa jos jonnekin lähdössä, riehuvat ja melskaavat ja isukki menee vaikka leikkaamaan kynsiään kun huomaa että lähtö venyy. Vaikka minun silmissäni isän pitäisi nimen omaan ottaa jämäkkä ote, että nyt laitetaan vaatteet päälle ja lähdetään. 4v meillä joutuu itse etsimään vaatteensa, mies ei vaivaudu. Sanoo kyllä jo väärät vaatteet on ottamassa, että ei tommosia! Kun pyydän auttamaan lasta, mies sanoo että "pitäähän sitä olla omatoiminen". No kyllä lapsi onkin. Ja mies laiska.

Mies leikkii lasten kanssa, tekee asioita, mutta jämäkkä kasvatustyyli puuttuu todellakin. Mä marmatan asiasta jatkuvasti. Mies sanoi tänä aamuna, että voi hän ottaa ja lähteä, hän vihaa mua kun valitan. Lapset olivat siinä vierellä. Kun yritän puhua asioita, mies sanoo ettei jaksa kuunnella eikä puhua mitään turhia. Hän tekee tavallansa ja that's it. Jos mulle ei kelpaa, hän voi lähteä.

Miten mun pitäisi suhtautua? Mun näkökulmasta mies on hirveän laiska ja hälläväliä lasten suhteen ja minä joudun olemaan jämäkkä kasvattaja ja asioitten huolehtija. Toisaalta mies käy kaupassa, vie lapsen lääkäriin jos käsken viemään, vie ulos mutta tunnin myöhemmin kuin siellä kaverit olisi ja nukkuminen venyy.. tekee mutta laiskasti eikä silleen että ajattelisi lasten tarpeita (vaikka ettei ulos juuri ennen ruoka-aikaa). Jos suuttuu, saattaa kiroilla ja puhua rumasti. Sitten taas myös sanoo rakastavansa ja halailee paljon lapsia. Nukuttaa iltaisin aina toisen lapsen.

Miten mun pitäisi ajatella, miltä teistä mies kuulostaa?

Mies ottaa lasten suhteen ren-nos-ti. Pienet saavat vedättää isiä, vaikkapa jos jonnekin lähdössä, riehuvat ja melskaavat ja isukki menee vaikka leikkaamaan kynsiään kun huomaa että lähtö venyy. Vaikka minun silmissäni isän pitäisi nimen omaan ottaa jämäkkä ote, että nyt laitetaan vaatteet päälle ja lähdetään. 4v meillä joutuu itse etsimään vaatteensa, mies ei vaivaudu. Sanoo kyllä jo väärät vaatteet on ottamassa, että ei tommosia! Kun pyydän auttamaan lasta, mies sanoo että "pitäähän sitä olla omatoiminen". No kyllä lapsi onkin. Ja mies laiska.

Mies leikkii lasten kanssa, tekee asioita, mutta jämäkkä kasvatustyyli puuttuu todellakin. Mä marmatan asiasta jatkuvasti. Mies sanoi tänä aamuna, että voi hän ottaa ja lähteä, hän vihaa mua kun valitan. Lapset olivat siinä vierellä. Kun yritän puhua asioita, mies sanoo ettei jaksa kuunnella eikä puhua mitään turhia. Hän tekee tavallansa ja that's it. Jos mulle ei kelpaa, hän voi lähteä.

Miten mun pitäisi suhtautua? Mun näkökulmasta mies on hirveän laiska ja hälläväliä lasten suhteen ja minä joudun olemaan jämäkkä kasvattaja ja asioitten huolehtija. Toisaalta mies käy kaupassa, vie lapsen lääkäriin jos käsken viemään, vie ulos mutta tunnin myöhemmin kuin siellä kaverit olisi ja nukkuminen venyy.. tekee mutta laiskasti eikä silleen että ajattelisi lasten tarpeita (vaikka ettei ulos juuri ennen ruoka-aikaa). Jos suuttuu, saattaa kiroilla ja puhua rumasti. Sitten taas myös sanoo rakastavansa ja halailee paljon lapsia. Nukuttaa iltaisin aina toisen lapsen.

Miten mun pitäisi ajatella, miltä teistä mies kuulostaa?

oisin voinu kirjoittaa saman, eikä ole itselläkään ratkaisua

Hänen ehdottamallaan tyylillä kasvaa vain tunnevammaisia, jotka siirtävät armottomuutensa ja rakkaudettomuutensa eteenpäin seuraaville sukupolville. Lasta ei saa koskaan hylätä yksin hankalien tunteidensa kanssa. Lapsen ei pidä joutua ansaisemaan vanhempiensa rakkautta ja huomioita.



Ap:lle olisi varmasti hyötyä perheneuvolasta tai muusta keskusteluavusta. Muuten hän purkaa kiukkunsa suoraan mieheen, mikä on haitallista.



On varmaan aika tavallista, että toinen on rennompi ja toinen tiukempi kasvattaja. En oikein usko, että siitä lapsille hirveästi vahinkoa koituu, jos kuitenkin huolenpitoa ja rakkautta riittää lapsille. Paljon huonomminkin voisi olla.



Ongelma poistuu ajan myötä, kun lasten kanssa ei enää tarvitse olla ihan vuorokauden ympäri.

Eli arkena vaikka jos sovittu että mies vie lapset ulos, lähtevät sinne puoli seitsemältä kun mies on juonut kahvia yms rauhassa ja sitten lapset tulevat todella väsyneinä ja nälkäisinä kotiinkun aika mennyt myöhäksi. Seuraavana päivänä kuitenkin päiväkotiherätys. Eli mies tekee, mutta ei juurikaan ajattele asioita LASTEN kannalta ja ole jämäkkä tekemisissään.