Jos lapsi on oppinut 4-vuotiaana lukemaan

ja opettajat ovat yl. niin ammattitaitoisia, että tehtävät ovat erilaisia osaamistasosta riippuen.

Meillä tyttö on syntynyt loppuvuodesta eli oli 6v. kun koulu alkoi elokuussa ja ei olisi kyllä tullut mieleenkään laittaa suoraan toiselle luokalle vaikka osasi jo 5v. lukea, kirjoittaa ja laskea.

Vaikka lapsi olisi kuinka älykäs tahansa, on hänellä silti ikäisensä psyyke. Pientä lasta rasittaa enemmän koulun määrätietoisempi opiskelu eikä koulussa ole samalla tavalla leikille tilaa eikä aikaa. Myös pienempi lapsi jää helposti syrjään vanhempien lasten jutuista..



Sensijaan kannattaa esikoulussa sekä koulussa olla tulevaisuudessa aktiivinen ja pyytää eriyttäviä tehtäviä lapselle, jotta myös hän saisi itselleen sopivia haasteita eikä turhautuisi.

Itse olin lapsena aika samanlainen, mutta vanhempani eivät neuvolan suosituksesta huolimatta halunneet laittaa minua kouluun (olen syntynyt loppuvuodesta, joten koulun alkaessa olisin ollut vasta 5-vuotias). No, koko peruskoulu olikin sitten todella helppoa ja tylsää, sain kymppejä yhtään ponnistelematta. Sanomattakin selvää, etten oppinut näkemään vaivaa koulumenestyksen eteen, mikä olisi mielestäni yksi tärkeimmistä koulussa opittavista asioista...

olin 5-vuotias, marraskuun lopulla täytin 6. Sain edelleen koko kouluajan helposti kymppejä, olin aina luokkani paras enkä oppinut näkemään vaivaa koulumenestyksen eteen.

Muut kävivät rippikoulunsa, saivat ajokorttinsa ja rupesivat käymään ravintoloissa ennen minua. Lukiosta lähdin opiskelemaan 17-vuotiaana, ja olin todella yksin, koska kaikki opiskelukaverit ramppasivat ravintoloissa enkä minä päässyt mukaan.

Mieluummin olisin tylsistynyt omanikäisten seurassa, jos olisin välttynyt siltä syrjään jäämiseltä ensimmäisenä opiskeluvuotena. Vanha asia, mutta pahalta tuntuu vieläkin.

Vaikka lapsi olisi kuinka älykäs tahansa, on hänellä silti ikäisensä psyyke.

Tosiasiassa lapsen fyysisestä iästä ei voi päätellä hänen psyykkistä kehitysastettaan. Ei se ole yhtään enempää saman ikäisillä sama kuin taitotasokaan. Ikätaso tarkoittaa _keskiarvoa_, ei sitä että jokainen sen ikäinen olisi täsmälleen samalla tasolla.

Olen itse kärsinyt koko lapsuuteni ja nuoruuteni siitä, että minua on kohdeltu fyysisen ikäni mukaan eikä varsinaisen kehitystasoni mukaan, joka nyt vain sattui poikkeamaan siitä fyysisestä iästä aika paljonkin. Seurauksena en oppinut koulussa mitään muuta kuin sietämään tylsyyttä (ihan hyvä taito toki, mutta en kyllä olisi tarvinnut 12 vuotta kokopäiväistä työskentelyä sen oppimiseen) ja olemaan näkemättä vaivaa asioiden eteen kun osasin kaiken opettelemattakin.

Yliopistossa tulikin sitten useita, todella vaikeita vuosia, kun en ollut koskaan oppinut tekemään töitä oman oppimiseni eteen. Masennuin ja alisuoritin. Sosiaalisetkin taidot jäivät puutteellisiksi, koska en saanut tehdä itseäni kiinnostavia asioita silloin, kun ne kiinnostivat minua (kun luokkakaverit olivat vielä liian lapsellisia). Sitten kun sain tehdä, kiinnostus oli mennyt jo ohi. Olen kärsinyt tästä aikuisena paljon.

Älkää hyvät ihmiset tuijottako yksisilmäisesti lastenne ikävuosia ja kuvitelko, että sen numeron perusteella tiedätte lapsen kehitystasosta kaiken. Vaan katsokaa sitä lasta, jutelkaa hänen kanssaan ja miettikää, minkä ikäiseltä hän vaikuttaa. Tarvittaessa laittakaa testeihin.

Monissa muissa länsimaissa koulu alkaa 6-vuotiaana, Jenkeissä mennään esikouluun vielä sitäkin nuorempana.



Suomessa kun vielä poikkeuksellisen moni käy lukion, niin varsinainen opiskelu aloitetaan selvästi vanhempana kuin muualla. Pojille tulee vielä armeijakin väliin. Ei ole kovin hyvä lastemme tulevaisuuden kannalta, että he ovat valmistuessaan kansainvälisesti vertaillen jo aika vanhoja.



Maailma kansainvälistyy jatkuvasti, ja monet meidän lapsistamme tulevat tekemään uraansa muualla kuin Suomessa. Jos nyt jonkun lapsi olisi kypsä aloittamaan peruskoulun vuotta aiemmin, niin kannattaisin sitä lämpimästi! Voihan hän sitten vaikka myöhemmin pitää välivuoden ja hankkia elämänkokemusta, ja silti ei jää ikätovereistaan jälkeen. Näkisin tämän huomattavasti parempana vaihtoehtona verrattuna siihen, että lapsi istuu vuodesta toiseen koulussa tylsistymässä.



Tämä siis tietenkin vain sillä edellytyksellä, että lapsi todella on kypsä aloittamaan koulun 6-vuotiaana. Liian varhain aloittamisesta ei hyvää seuraa, mutta ei myöskään siitä että lapsuutta venytetään lapsen kehitystasosta piittaamatta.

Vaikka lapsi olisi kuinka älykäs tahansa, on hänellä silti ikäisensä psyyke.

Tosiasiassa lapsen fyysisestä iästä ei voi päätellä hänen psyykkistä kehitysastettaan. Ei se ole yhtään enempää saman ikäisillä sama kuin taitotasokaan. Ikätaso tarkoittaa _keskiarvoa_, ei sitä että jokainen sen ikäinen olisi täsmälleen samalla tasolla.

Olen itse kärsinyt koko lapsuuteni ja nuoruuteni siitä, että minua on kohdeltu fyysisen ikäni mukaan eikä varsinaisen kehitystasoni mukaan, joka nyt vain sattui poikkeamaan siitä fyysisestä iästä aika paljonkin. Seurauksena en oppinut koulussa mitään muuta kuin sietämään tylsyyttä (ihan hyvä taito toki, mutta en kyllä olisi tarvinnut 12 vuotta kokopäiväistä työskentelyä sen oppimiseen) ja olemaan näkemättä vaivaa asioiden eteen kun osasin kaiken opettelemattakin.

Yliopistossa tulikin sitten useita, todella vaikeita vuosia, kun en ollut koskaan oppinut tekemään töitä oman oppimiseni eteen. Masennuin ja alisuoritin. Sosiaalisetkin taidot jäivät puutteellisiksi, koska en saanut tehdä itseäni kiinnostavia asioita silloin, kun ne kiinnostivat minua (kun luokkakaverit olivat vielä liian lapsellisia). Sitten kun sain tehdä, kiinnostus oli mennyt jo ohi. Olen kärsinyt tästä aikuisena paljon.

Älkää hyvät ihmiset tuijottako yksisilmäisesti lastenne ikävuosia ja kuvitelko, että sen numeron perusteella tiedätte lapsen kehitystasosta kaiken. Vaan katsokaa sitä lasta, jutelkaa hänen kanssaan ja miettikää, minkä ikäiseltä hän vaikuttaa. Tarvittaessa laittakaa testeihin.

että kaikki mainitsemasi ongelmat johtuvat siitä, että et mennyt kouluun vuotta aiemmin?

1-2. eli jokainen oppilas tekee minkä osaa. jos osaa ekalla jo hyvin matikkaa niin saa tehdä kakkosen matikkaa ja saa sitten lisäkirjoja. Samoin kuin jos ei osaa vaikka lukea jouluun mennessä niin saa erilaisen kirjan ja ottaa toiset sitten kiinni myöhemmin.

6-vuotiaana kouluun. Olen vielä ihan loppuvuodesta syntynyt, joten osa luokkakavereistani oli lähes 2 vuotta minua vanhempia. Koulussa pärjäsin hyvin, mutta sosiaalisesti olisin luultavasti kuulunut paremmin vasta seuraavalle luokalle.

Menit 6-vuotiaana kouluun ja olet loppuvuodesta syntynyt, joten täytit ilmeisesti 7 vuotta ekan luokan syyslukukauden aikana (kun muut olivat täyttäneet 7 jo aiemmin samana vuonna). Miten osa luokkakavereistasi oli sinua lähes 2 vuotta vanhempia? Vai olivatko he aloittaneet ekan luokan vasta sinä vuonna, kun täyttivät 8 vuotta?

Mieheni on syntynyt joulukuussa ja oppi lukemaan 3-vuotiaana. Hän meni kouluun normaalisti 6-vuotiaana, mutta hänet siirrettiin ekan luokan jälkeen suoraan kolmannelle luokalle. Hänellä siis todellakin oli kolmannesta luokasta eteenpäin se tilanne, että osa luokkakavereista oli lähes 2 vuotta vanhempia. Mieheni mukaan siirto ei välttämättä ollut hyvä ratkaisu, koska hän oli luokkakavereitaan paitsi paljon fiksumpi, myös huomattavasti lapsellisempi.

6-vuotiaana kouluun. Olen vielä ihan loppuvuodesta syntynyt, joten osa luokkakavereistani oli lähes 2 vuotta minua vanhempia. Koulussa pärjäsin hyvin, mutta sosiaalisesti olisin luultavasti kuulunut paremmin vasta seuraavalle luokalle.

Menit 6-vuotiaana kouluun ja olet loppuvuodesta syntynyt, joten täytit ilmeisesti 7 vuotta ekan luokan syyslukukauden aikana (kun muut olivat täyttäneet 7 jo aiemmin samana vuonna). Miten osa luokkakavereistasi oli sinua lähes 2 vuotta vanhempia? Vai olivatko he aloittaneet ekan luokan vasta sinä vuonna, kun täyttivät 8 vuotta?

Mieheni on syntynyt joulukuussa ja oppi lukemaan 3-vuotiaana. Hän meni kouluun normaalisti 6-vuotiaana, mutta hänet siirrettiin ekan luokan jälkeen suoraan kolmannelle luokalle. Hänellä siis todellakin oli kolmannesta luokasta eteenpäin se tilanne, että osa luokkakavereista oli lähes 2 vuotta vanhempia. Mieheni mukaan siirto ei välttämättä ollut hyvä ratkaisu, koska hän oli luokkakavereitaan paitsi paljon fiksumpi, myös huomattavasti lapsellisempi.

kun tein tuollaisen ajatusvirheen. Toivottavasti sait mielihyvää siitä!

Menin siis vuotta nuorempana, kuin muut, täytin sinä vuonna kuusi. Olin 5, kun koulu alkoi. Ymmärsitkö sinäkin nyt? Luulen, että muut ymmärsivät jo aiemmin.

Olen itse kärsinyt koko lapsuuteni ja nuoruuteni siitä, että minua on kohdeltu fyysisen ikäni mukaan eikä varsinaisen kehitystasoni mukaan...

että kaikki mainitsemasi ongelmat johtuvat siitä, että et mennyt kouluun vuotta aiemmin?

Kyllä asiaan liittyy paljon muutakin kuin koulun aiheuttamat ongelmat. Mutta tämän ketjun aiheena on koulu, joten keskityin loppuviestissä puhumaan siitä.

Nykyinen kaveripiirini koostuu ihmisistä, joiden kouluvuodet ovat olleet samaan tapaan pelkkää tylsistymisen kanssa painimista kuin itselläni, ja kyllä meillä kaikilla on ollut samantapaisia vaikeuksia siinä vaiheessa, kun ensimmäistä kertaa olisi pitänyt yhtäkkiä jotain tehdäkin sen oppimisen eteen. Jotkut ovat niistä vaikeuksista selvinneet paremmin, toiset huonommin. Samoin siitä tylsistymisestä selviytymisen tavat kouluvuosien aikana ovat olleet erilaisia: osasta tuli häirikköjä, osa sulkeutui kuoreensa. Kukaan meistä ei ole sitä mieltä, että koulunkäynnistä vääräntasoisen luokan mukana olisi ollut enemmän hyötyä kuin haittaa.

Ja tuskinpa kukaan viranomainenkaan on tuota mieltä. Siksihän meillä on luokka-asteet ylipäänsä suunniteltu, että tietyn tasoisille lapsille kannattaa tutkitusti opettaa tietyntasoista asiaa. Muuten koulunkäynnistä ei ole hyötyä. Suurimalle osalle tuo toimiikin ihan niin, että katsotaan lapsen ikä ja laitetaan sen mukaiselle luokalle. Sitten on näitä poikkeuksia, joiden kohdalla asiaa tulisi miettiä muistakin näkökulmista. Se, että ihminen joutuu 9 vuotta elämästään viettämään virikkeettömässä ympäristössä kokopäiväisesti, mitään tekemättä ja mitään oppimatta, ylimpänä päämääränään se, että yrittää olla olematta muille häiriöksi, ei ole ihmisarvoista kohtelua.

esikoisen vanhempi ajattelee, että koulu on sitä samaa kuin meidän lapsuudessa, mutta näin ei ole. Jos ennen ne, jotka osasivat lukea, "saivat" lukea omatoimisesti virsikirjaa, nykyisin oppilaat jaetaan äikässä tasoryhmiin. On ihan tavallista, että osa ei tunne kirjaimia ja osa lukee romaaneja. Lapseni on kolmannella ja opettaja just tänään sanoi, että onhan noilla lapsilla tiedoissa ja taidoissa ihan valtavat erot, sen kanssa eletään ja opettaja eriyttää parhaansa mukaan. Ja vaikka on toki lähes kaikissa hyviä oppilaita, on useimmilla lapsilla omat vahvuusalueensa. Esim. tuo oma kolmasluokkalaiseni tietää monista luonnontieteistä paljon (enemmän kuin minä), mutta olisi älytöntä edes miettiä, minkä luokka-asteen verran hänellä olisi tietoja. Osa tiedoista on ainakin yläkoulun tasoa, kun taas joissain jutuissa tuo kolmas luokka tuntuu sopivalta. Jos oikeasti on hyvin lahjakas lapsi, ei se siirto tokaluokallekaan ehkä riitä ja kun on hyvä oppimaan, oppii varmaan nekin asiat paljon nopeammin kuin lukuvuodessa, ja sitten pitäisi taas hypätä...

6-vuotiaana kouluun. Olen vielä ihan loppuvuodesta syntynyt, joten osa luokkakavereistani oli lähes 2 vuotta minua vanhempia. Koulussa pärjäsin hyvin, mutta sosiaalisesti olisin luultavasti kuulunut paremmin vasta seuraavalle luokalle.

Menit 6-vuotiaana kouluun ja olet loppuvuodesta syntynyt, joten täytit ilmeisesti 7 vuotta ekan luokan syyslukukauden aikana (kun muut olivat täyttäneet 7 jo aiemmin samana vuonna). Miten osa luokkakavereistasi oli sinua lähes 2 vuotta vanhempia? Vai olivatko he aloittaneet ekan luokan vasta sinä vuonna, kun täyttivät 8 vuotta?

Mieheni on syntynyt joulukuussa ja oppi lukemaan 3-vuotiaana. Hän meni kouluun normaalisti 6-vuotiaana, mutta hänet siirrettiin ekan luokan jälkeen suoraan kolmannelle luokalle. Hänellä siis todellakin oli kolmannesta luokasta eteenpäin se tilanne, että osa luokkakavereista oli lähes 2 vuotta vanhempia. Mieheni mukaan siirto ei välttämättä ollut hyvä ratkaisu, koska hän oli luokkakavereitaan paitsi paljon fiksumpi, myös huomattavasti lapsellisempi.

kun tein tuollaisen ajatusvirheen. Toivottavasti sait mielihyvää siitä!

Menin siis vuotta nuorempana, kuin muut, täytin sinä vuonna kuusi. Olin 5, kun koulu alkoi. Ymmärsitkö sinäkin nyt? Luulen, että muut ymmärsivät jo aiemmin.

Ymmärsin kyllä, kiitos kun selvensit.

Onko parempi, että mittarissa on silloin vuosi enemmän?



Oma tyttäreni luki sujuvasti 4 vuotiaana ja aloitti silti koulun normaalisti. Saa nyt extrahommia ja pääsee kirjastoon ym. Itse opin kanssa aikoinaan 4-vuotiaana, mutta kyllä mun etumatka muihin tasoittui jo joskus kolmosen alussa.

Älä nyt herneydy

Ymmärsin kyllä, kiitos kun selvensit.

Tai no, ehkä herneydyin, mutta se meni jo ohi...

Jos oikeasti on hyvin lahjakas lapsi, ei se siirto tokaluokallekaan ehkä riitä ja kun on hyvä oppimaan, oppii varmaan nekin asiat paljon nopeammin kuin lukuvuodessa, ja sitten pitäisi taas hypätä...

Jotkut etenevät nopeammin, ja on aivan vihonviimeistä että heitä rankaistaan asiasta, jolle he eivät itse mitään voi - paitsi jättämällä kaikki läksyt jatkuvasti tekemättä ja aivot narikkaan, ja sittenkin tunnilla on loputtoman tylsää.

pääkaupunkiseudulla ei ainakaan kannata. Täällä puolet lapsista osaa lukea mennessään kouluun ja muitakin tuetaan, että lukeminen sujuisi nopeasti.



En laittaisi. Mulla on joulukuussa syntynyt lapsi, joka on siis luokkansa nuorimpia. On vielä kooltaan pieni. On joutunut just eskari ja ekaluokkavaiheessa pomoteltavaksi (mullekin selvisi vasta myöhemmin). Vuosi on paljon ikäeroa lapsille. Siksi itse ajattelen nuorimmastani, että vaikka osaisi lukea ym. ennen eskaria, en varhentaisi koulunaloitusta, vaan olkoon mieluummin luokkansa vanhin.

Jos oikeasti on hyvin lahjakas lapsi, ei se siirto tokaluokallekaan ehkä riitä ja kun on hyvä oppimaan, oppii varmaan nekin asiat paljon nopeammin kuin lukuvuodessa, ja sitten pitäisi taas hypätä...

Niin, ja sekö on sitten hyvä ratkaisu että hyppääminen ei ole mahdollista? Jotkut etenevät nopeammin, ja on aivan vihonviimeistä että heitä rankaistaan asiasta, jolle he eivät itse mitään voi - paitsi jättämällä kaikki läksyt jatkuvasti tekemättä ja aivot narikkaan, ja sittenkin tunnilla on loputtoman tylsää.

En usko, että sekään olisi lapsen etu, että luokkakaverit vaihtuisivat vähän väliä. Koulu kun on lapselle paljon, paljon muutakin, kuin niiden aineiden oppiminen.

Luulen, että syynä on se, ettei kenenkään lapsi saa olla "parempi" kuin oma mussukka. Vaikka koulun aikaistaminen olisi lapsen edun mukaista, niin halutaan tasapäistää kaikki. Jopa koulun aloituksen lykkääminen on sosiaalisesti sallitumpaa.

että voi sitten opiskella vuoden pidemmäs lapsilisän turvin. Monille se lapsilisä kun on paljon isompi kuin nuoren saama opintotuki.

Tosiasiassa lapsen fyysisestä iästä ei voi päätellä hänen psyykkistä kehitysastettaan. Ei se ole yhtään enempää saman ikäisillä sama kuin taitotasokaan. Ikätaso tarkoittaa _keskiarvoa_, ei sitä että jokainen sen ikäinen olisi täsmälleen samalla tasolla. Olen itse kärsinyt koko lapsuuteni ja nuoruuteni siitä, että minua on kohdeltu fyysisen ikäni mukaan eikä varsinaisen kehitystasoni mukaan, joka nyt vain sattui poikkeamaan siitä fyysisestä iästä aika paljonkin. Seurauksena en oppinut koulussa mitään muuta kuin sietämään tylsyyttä (ihan hyvä taito toki, mutta en kyllä olisi tarvinnut 12 vuotta kokopäiväistä työskentelyä sen oppimiseen) ja olemaan näkemättä vaivaa asioiden eteen kun osasin kaiken opettelemattakin. Yliopistossa tulikin sitten useita, todella vaikeita vuosia, kun en ollut koskaan oppinut tekemään töitä oman oppimiseni eteen. Masennuin ja alisuoritin. Sosiaalisetkin taidot jäivät puutteellisiksi, koska en saanut tehdä itseäni kiinnostavia asioita silloin, kun ne kiinnostivat minua (kun luokkakaverit olivat vielä liian lapsellisia). Sitten kun sain tehdä, kiinnostus oli mennyt jo ohi. Olen kärsinyt tästä aikuisena paljon. Älkää hyvät ihmiset tuijottako yksisilmäisesti lastenne ikävuosia ja kuvitelko, että sen numeron perusteella tiedätte lapsen kehitystasosta kaiken. Vaan katsokaa sitä lasta, jutelkaa hänen kanssaan ja miettikää, minkä ikäiseltä hän vaikuttaa. Tarvittaessa laittakaa testeihin.

Itselläni samat kokemukset kuin sinulla, olen tällainen entinen ihmelapsi. MUTTA en usko että monikaan sopeutuu vanhempien luokkakavereiden juttuihin kun nämä tulevat murrosikään, itse en ainakaan olisi sopeutunut. Eikä koululuokissa suosita mitään nuorempia neropatteja, vaan kaikki voi vaikeutua entisestään. Sosiaalisten taitojen kypsyyden määritteleminen ei ole yksinkertaista, onko hyvät sosiaaliset taidot sillä joka käyttäytyy varhain murrosikäisten tavoin kuten luokkakaverit?

Toivon että nykyään osattaisiin vähän paremmin ottaa erilaisuutta huomioon kuin omassa lapsuudessani, mutta epäilen.