Jos lapsi on oppinut 4-vuotiaana lukemaan

Opin aikanaan lukemaan 3,5 vuotiaana, luin sujuvasti jo paksuja kirjoja ekaan luokkaan mennessä ja osasin myös laskea plussa- ja miinuslaskut ja kertotaulunkin jo.



Olin nimittäin hoitopaikassa, missä oli vanhempia koululaisia ja tykkäsin hirveästi "tehdä yhdessä" läksyjä heidän kanssaan. Siinä sivussa opin lukemaan, laskemaan jne.



Eka luokka oli minulle ihan hirveän tylsää. En ollut koskaan oppinut tavaamaan, niin tappelin sitten opettajan kanssa, joka yritti pakottaa minut lukemaan tavaamalla, vaikka luin koko ekan luokan äidinkielen kirjan kannesta kanteen ensimmäisellä oppitunnilla. Kirjoittaminen kyllä oli uutta ja kivaa.



Opin ekalla ja tokalla luokalla hiukan laiskaksi. Opin, ettei tarvitse kiinnittää huomiota opetukseen tai opettajaan, osaan silti.



Tästä tuli vähän vaikeuksia myöhemmällä iällä, kun pitikin opetella tekemään läksyjä ja kuuntelemaan koko tunnin verran.



Olin myöskin opettajan inhokki siksi, että osasin jo niin paljon, olin tehnyt kaikki tehtävät etukäteen, en kuunnellut, mutta vastasin silti aina oikein. Tämä siis iloisella 80-luvulla. Ei silloin annettu mitään ylimääräisiä monisteita tai vaativampia tehtäviä.



Saatoin joskus perjantain viimeisellä äikäntunnilla saada luvan lukea kirjoja luokan takaosassa, kun olin tylsistyksissäni tehnyt koko äikän kirjan harjoitukset jo suunnilleen koulun ensimmäisinä kuukausina.



Eli minulle varmaan olisi ollut parempi mennä suoraan 2. luokalle. Mutta ei tämäkään oikein ollut tapana tuolloin.

sit se luokan pikkukakara yläkoulussa, kun muut näyttävät jo aikuisilta...

kannattaa ottaa psykologin arvio. Mä olen itse aloittanut vuotta aiemmin koulun, enkä osannut lukea tai laskea. Olin vaan itse halunnut kouluun niin paljon, ja toimittanut vanhemmille koulukypsyystesteistä jonkun paperin, jossa oli ollut kaikki tarvittavat tiedot...



Mulla meni koulu ihan erinomaisesti (yli 9 keskiarvolla, kirjoitin 5 laudaturia) siitä huolimatta, että olin vuotta nuorempi. Kaverisuhteet olivatkin syynä siihen että halusin kouluun aikaisemmin - en ilmeisesti ollut muita lapsellisempikaan...Ainoastaan liikunnassa kärsin siitä, että mua (muutenkin pientä ja lyhytkasvuista tyttöä) arvioitiin vuotta vanhempien kriteereillä. En pärjännyt ja sain siitä kuvan että olen huono liikunnassa. Aikuisiällä olen sitä väärinkäsitystä pikkuhiljaa paikkaillut.

kysymykseeni kannattaako meidän 4-vuotiaana lukemaan oppinut poika laittaa aiemmin kouluun, oli ei.

Perusteli juuri sillä, että murrosiässä yhdellä vuodella on paljon merkitystä fyysisen kehittymisen suhteen. Ei ole helppoa kehittyä muita luokkatovereita aiemmin.

sit se luokan pikkukakara yläkoulussa, kun muut näyttävät jo aikuisilta...

Joillakin tytöillä alkaa kuukautiset 9-vuotiaana ja joillakin 16-vuotiaana. Että saattaa siellä seiskaluokalla olla ihan erinäköistä tyttöä rinnakkain joka tapauksessa.

Pojat joka tapauksessa on tyttöjä jäljessä tai sitten aina siellä yläkoulussa on se joku friikki, jolla on jo viikset ja rintakarvoja vaikka muut pojat on niitä hinteliä vasikoita.

kysymykseeni kannattaako meidän 4-vuotiaana lukemaan oppinut poika laittaa aiemmin kouluun, oli ei.

Perusteli juuri sillä, että murrosiässä yhdellä vuodella on paljon merkitystä fyysisen kehittymisen suhteen. Ei ole helppoa kehittyä muita luokkatovereita aiemmin.

Mietipä nyt ihan kunnolla ennenkuin vastaat: onko vuotta normaalia aiemmin aloittanut poika muuta luokkaa vuotta nuorempi vai vanhempi? Alkaako (tilastojen valossa) tällä pojalla murrosikä muita aiemmin vai myöhemmin?

jos lapsi hyppää luokan yli, hän on muita nuorempi. Eli kalenteri-iältään ja aika usein biologiselta kypsymiseltään on muita nuorempi, ei vanhempi. Ei siis ole helppo olla muita kypsempi mutta huolta aiheuttaa sekin, että on muita selvästi epäkypsempi, esim. ylä-asteella lyhyt, hintelä, lapsellinen poika, kun muilla luokassa alkaa viikset kasvaa ja alkkareiden sisältöä vertaillaan liikuntasalin suihkussa... Yksilölliset erot parin-kolmen ikävuoden sisällä ovat suuret mutta toki tuo ikäluokan yli hyppääminen voi sitä joskus vielä korostaa.

kysymykseeni kannattaako meidän 4-vuotiaana lukemaan oppinut poika laittaa aiemmin kouluun, oli ei.

Perusteli juuri sillä, että murrosiässä yhdellä vuodella on paljon merkitystä fyysisen kehittymisen suhteen. Ei ole helppoa kehittyä muita luokkatovereita aiemmin.

Itsekin opin lukemaan 4-vuotiaana ja muutenkin kehitykseni oli normaaliin nähden varhaista. Minut laitettiin kuitenkin vasta 7-vuotiaana kouluun. Olen itse jälkeenpäin ajatellut, että minulle olisi sopinut koulun aloittaminen muita aiemmin. Kehitykseni tapahtui "liian" aikaisin riippumatta luokka-asteesta, jolla olin. Tämä oli äidille kauhistus varsinkin murrosiässä.

Mutta jokainen lapsi pitäisi hyväksyä sellaisena kuin hän on, eikä kehitysvaiheita voi keinotekoisesti viivästää vaikka vanhemmat kuinka haluaisivat. Itse koin hyvin pitkään (ehkä edelleenkin) olevani jotenkin vääränlainen ja kelvoton. Vaikka muuten minulla olikin aivan tavallinen, rakastava ja ehjä perhe.

Mutta on tietysti todella vaikea tietää, kuka nelivuotias tulee kehittymään samoin kuin minä, ja kenelle puolestaan olisi ikävää joutua itseään vanhempien kanssa samalle luokalle.

Kun minulta 5-vuotiaana kysyttiin, haluaisinko mennä vuotta aiemmin kouluun, olisin kovasti halunnut. Voisiko lapsen omalle mielipiteelle antaa minkäänlaista painoa näissä pohdinnoissa? Ja ennen kuin joku puusilmä tulee vaahtoamaan, niin en tarkoita, että lapsen pitäisi saada päättää.

...kun muilla luokassa alkaa viikset kasvaa ja alkkareiden sisältöä vertaillaan liikuntasalin suihkussa...

Vertailevatko teinipojat oikeasti alkkareidensa sisältöä?

lukemaanoppineita. Ei voi verrata esim. 80-lukuun.

Oma 5-vuotiaani lukee sujuvasti, eikä ole tässä taidossa ainoa päiväkotiryhmässään.

Samoin isosiskonsa oppi aikaisin lukemisen ja luki Risto Räppääjiä yms. jo eskari-ikäisenä. Ei hän kuitenkaan koulussa pitkästynyt, aika paljon ekaluokan äidinkielessä on esim. käsialaharjoitusta: Kotitehtävätkin on yleensä eriytetty lukutaidon mukaan, sujuvasti lukevat saavat luetunymmärrystehtäviä, kun jotkut vasta harjoittelevat tavujen lukemista.

ja nyt näin jälkeenpäinkin ajateltuna se olisi varmasti ollut viisas ratkaisu. Se oli kuitenkin liian vaikea prosessi silloin toteuttaa, joten se jäi.



Nyt tytär on seitsemännellä ja koulunkäynti on yhä turhautumista, koska oppii asiat nopeasti ja ärsyyntyy siitä, että muut eivät osaa ja ovat lapsellisempia kuin hän. Lapsellisuudessahan ei periaatteessa ole mitään vikaa, mutta ei siitä keskittymiskyvyn heikkoudesta ja alituisesta kikattamisesta ole mitään hyötyäkään koulussa.

Vaikka olisi kohtuullisen kypsä ruumiillisesti ja pärjäisi koulussa ikäisiään paremmin, niin mites ne muut jutut? Kuten seurustelu, seksi, tupakan/viinan kokeilu, ajokortin saaminen ja vastaavat. Osassa menee "vuotta edellä" ja osassa laahaa "vuotta jäljessä". Samoin lukiossa moni tekee ns. täysi-ikäisten juttuja, kiva olla siellä vuotta nuorempana jos ei esim. pääse mukaan johonkin alaikäisyyden takia.

tottakai vertailevat! Eivät toki nelivuotiaitten tapaan käy sinne kurkkimassa mutta vaivihkaa verrataan, että onpas tuolla jo iso ja mulla vasta tällainen pikkupippeli, onkohan mussa vikaa... Ihan niinkuin tytötkin vertailee salaa omia ja toisten rintoja.

ei aina se perusosaaminen tarkoita mitään koulumenestyksessä.



Ekaluokan aloittaessamme kaverini osasi lukea aika hyvin ja minä taas en lainkaan. Opin lukemaan hieman ennen joululomaa, mutta keväällä lukutesteissä osoittauduin kuitenkin paremmaksi ja nopeammaksi lukijaksi kuin tämä kaverini, joka siis osasi lukea aloittaessaan koulun.



Itse olin siis kehittynyt huimasti, mutta kaverini ei oikein ollenkaan.

6-vuotiaana kouluun. Olen vielä ihan loppuvuodesta syntynyt, joten osa luokkakavereistani oli lähes 2 vuotta minua vanhempia. Koulussa pärjäsin hyvin, mutta sosiaalisesti olisin luultavasti kuulunut paremmin vasta seuraavalle luokalle.



Oman lapsen kohdalla mietittiin tätä samaa, ja päädyttiin siihen, että lapsuus on muutenkin niin lyhyt, että ei sitä pidä lyhentää vielä vuodella vain siksi, että hän on taitava lukija ja laskija. Opettajat osasivat kyllä ottaa sen huomioon, ja lapsi sai omia lisätehtäviä ja lukemisia, ja vanhemmitenhan tuo ero taidoissa on tasoittunut. Ollaan ihan tyytyväisiä tähän ratkaisuun kaikin puolin.

ja paljon muitakin taitoja joita ekalla ja tokalla luokalla opetellaan, oppineet kotona jo ennen koulua. Mutta ei ole kyllä laitettu aikaisemmin kouluun silti. Syynä se että koululuokka on kuitenkin sosiaalinen yhteisö myös ja siellä on vähän ankeaa lapsen olla kaikkia muita pienempänä ja nuorempana.



Kyllä meillä molemmilla on ollut pitkästymistä jonkin verran koulussa ekoilla luokilla mutta eipä se hengenvaarallista ole. Hyvä se on oppia tylsyyttäkin sietämään.

Vaikka hyvin oppiikin lukemaan jo ennen esikoulua, siltä näyttää.



Omat pointit on että lapsi saa olla siellä tarhan puolella ja esikoulussa ikäistensä kanssa.



Omat vanhemmat lapset on sosiaalisia ja tutustuneet pienenä jo isompiinkin koululaisiin ja aina saa vähän pelkää että miten paljon pienempää höynäytetään. :(



Samaten tulee paljon muutosta koska lapsen täytyy jaksaa istua tunneilla kuuntelemassa, tehdä käsitöitä kuten ne ikäistään vanhemmat!



Kolmannella alkaa tulemaan paljon lisää kotitehtäviä ja muistettavaa enempi. Tulee uusia aineita ja kaikkeen pitää olla valmiudet.



Minusta pitää ottaa lapsi kokonaisuutena.

Opettajalle pyyntö että antaa vähän lisätehtäviä lapselle. Meidän luokka on ekasta lähtien jaettu kolmeen osaan; ne jotka ei osaa ja tarttee ihan kädestä pitäen apua, on niitä jotka osaa vähän ja niitä jotka teki kun opettaja antaa luvan aloittaa.

Sama koskee lukemista.



Minusta oleellisempaa on että lapsi on oman ikäisien kanssa. Saa leikkiä ja pitää taukoja kuin vaaditaan liikaa.

Matematiikka ei ole koko koulu! Kyllä tunnille nykyisin opettajat panostaa niihin osaaviinkin oppilaisiin. :)

Itse olin lapsena aika samanlainen, mutta vanhempani eivät neuvolan suosituksesta huolimatta halunneet laittaa minua kouluun (olen syntynyt loppuvuodesta, joten koulun alkaessa olisin ollut vasta 5-vuotias). No, koko peruskoulu olikin sitten todella helppoa ja tylsää, sain kymppejä yhtään ponnistelematta. Sanomattakin selvää, etten oppinut näkemään vaivaa koulumenestyksen eteen, mikä olisi mielestäni yksi tärkeimmistä koulussa opittavista asioista...

vuotta aiemmin kouluun. Koki olevansa aina rääpäle, oppi inhoamaan urheilua, kun oli heikompi ja pienempi toisiin verrattuna. Ei päässyt tosiaan baariin edes penkkareissa ja ajokortinkin sai myöhemmin. Kaiken kaikkiaan koki, ettei hyötynyt mitään vaan koki aina ongelmana nuoruutensa ja pienen kokonsa.

Ja kyllä siinä päätöksessä vähintään yhtä paljon painoivat mm. sosiaaliset taidot ja suhteet sekä fyysiset ominaisuudetkin kuin vain nuo luku- ja laskutaito.

Aloite meidän lapsemme tapauksessa tuli päiväkodilta, ja testauksia tehtiin koulupsykologin toimesta neljä eri kertaa.

Eskari jäi häneltä siis väliin.