Lue keskustelun säännöt.
Käsi sydämmelle: antaisitko lapsesi kaveerata ADHD-diagnoosin saaneen lapsen kanssa?
Kommentit (60)
Se vähän harmitti, koska pojilla oli tosi kivat leikit ja viihtyivät hyvin yhdessä. Nyt siitä on viisi vuotta, adhd-pojallani on paljon kavereita, kaikki vilkkaita iloisia lapsia jotka liikkuvat paljon ja pitävät meteliä, mutta ovat reiluja ja kunnon poikia. Tämä poika joka ei saanut lapseni kanssa leikkiä, on syrjäänvetäytyvä, ei kavereita (paitsi yksi jonka kanssa eivät tee muuta kuin pelaavat kotona) eikä liiku kai lainkaan. Onneksi ei ole kiusattu, toivottavasti ei tule kiusatuksi myöskään yläkoulussa.
Mietin vain joskus, olisiko oma vilkas ja eläväinen adduni sitten ollutkaan niin huonoa seuraa...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niitä nyt tulee todennäköisesti myös muille. No, ehkei ADHD:n vanhemmat sitten anna olla näiden muiden rajojaan kokeilevien nuorten kanssa :).
Tosielämässä kaikki tapaamani adhd:t ovat turpaan vetäviä ja kiljuvia riehujia. Jännää tosiaan.
Mun pikkuveljellä on ADHD ja samoin myös avomiehellä. Molemmat on todella kilttejä ja symppiksiä. Miehestäni ei edes huomaa, että hänellä on ADHD, koska hän on oppinut kontrolloimaan käytöstään niin hyvin. Diagnoosin hän saikin vasta aikuisiällä. Veljeni taas on diagnosoitu jo alle kouluikäisenä ja on välillä levoton ja toilailee sen takia, mutta hän on myös yksi niistä harvoista tuntemistani ihmisistä, joka ei tahallaan ilkeile kenellekään. Hän on myös todella eläinrakas, auttavainen ja reilu.
Opiskelen kielten opettajaksi ja sijaisuuksia tehdessäni tapaamani ADHD-lapset ovat poikkeuksetta olleet ihan kivoja tyyppejä, kunhan heille menee rauhallisesti juttelemaan ja neuvoo heitä tehtävien tekemisessä. Monet ovat loistaneet kuin Naantalin auringot kehuja saadessaan, mikä on minusta todella hellyyttävää. :)
Eli ei pahoinpitelisi, puhuisi rumia lapselleni tai olisi muuten vain inhottava.
Sana on sydämelle, ei sydämmelle. On tainnut jäädä peruskoulu käymättä...
Ja juu, toki. Lasteni serkulla on ADHD. Lapseni palvovat vanhempaa poikaserkkuaan, joka on erittäin hyvä olemaan muuten lasten kanssa.
sanotaan eri asioita eri tavalla.Minäkin sanon savonmurteellani noin kuin ap.En ole ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...jos kaveri olisi ilkeä tai kiusaaja. Ei ADHD tarkoita, että lapsi olisi huono kaveri! Omalla pojallani on lieviä ADD -piirteitä, muttei mitään diagnoosia. On siis sellainen haahuilija ja hajamielinen, mutta myös impulsiivinen. Ei kiusaa ketään ja kaksi hyvää kaveria käy meillä joka viikko.
Mutta. Naapurissani on 3 v poika, jolla on selvästi ADHD -piirteitä. Äitinsä yrittää nyt tutkituttaa poikaansa. Oma 3 v poikani haluaisi leikkiä tämän naapurin pojan kanssa, mutta kyseinen poika lyö lastani, vie leluja, eikä pysty oikein keskittymään mihinkään leikkiin. Poika saa myös ihan hillittömiä huutoraivareita pihalla päivittäin ja äitinsä on tosi stressaantunut pojan käytlksestä. Toivon, että poika saa apua ja tukea, koska hän asuu kuitenkin ihan vieressä ja on ainoa samanikäinen tässä lähellä, joten leikkikaveri olisi kiva!
Ylipäätään ajattelen, että lapsi saa valita kaverinsa itse. Ei tulisi mieleenkään rajoittaa ystävyyttä jonkun diagnoosin takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...jos kaveri olisi ilkeä tai kiusaaja. Ei ADHD tarkoita, että lapsi olisi huono kaveri! Omalla pojallani on lieviä ADD -piirteitä, muttei mitään diagnoosia. On siis sellainen haahuilija ja hajamielinen, mutta myös impulsiivinen. Ei kiusaa ketään ja kaksi hyvää kaveria käy meillä joka viikko.
Mutta. Naapurissani on 3 v poika, jolla on selvästi ADHD -piirteitä. Äitinsä yrittää nyt tutkituttaa poikaansa. Oma 3 v poikani haluaisi leikkiä tämän naapurin pojan kanssa, mutta kyseinen poika lyö lastani, vie leluja, eikä pysty oikein keskittymään mihinkään leikkiin. Poika saa myös ihan hillittömiä huutoraivareita pihalla päivittäin ja äitinsä on tosi stressaantunut pojan käytlksestä. Toivon, että poika saa apua ja tukea, koska hän asuu kuitenkin ihan vieressä ja on ainoa samanikäinen tässä lähellä, joten leikkikaveri olisi kiva!
"piirteitä". Miksei voi vain olla yksinkertaisesti luonteeltaan vilkas lapsi? Miksi sinäkin miellät haahuilijaluonteen heti joksikin ADD-tapaukseksi? Millainen pitää olla, ettei ole jotain "piirteitä" ja täytä jotain diagnoosia? Tosi rasittavia nämä nykyiset erityislapsijutut. Eri asia tietysti joku oikeasti vaikka ADHD-tapaus, jolla lääkitys auttaa jne, niitä en väheksy.
Miksei voi vain olla yksinkertaisesti luonteeltaan vilkas lapsi? Miksi sinäkin miellät haahuilijaluonteen heti joksikin ADD-tapaukseksi? Tosi rasittavia nämä nykyiset erityislapsijutut. Eri asia tietysti joku oikeasti vaikka ADHD-tapaus, jolla lääkitys auttaa jne, niitä en väheksy.
Tämä koko "sairaushan" on selkeästi tutkimuksen ja kiistanalaisuuden kohde muutenkin. Erilaisia keskittymishäiriöitä on paljon enemmän, kuin nykyään on yleisesti tiedossa. Paljon AD/HD aikuisia elää mukavasti tietämättään koko asiasta.
ADD on ihan yleinen määritelmä keskittymishäiriölle, jolla ei esiinny ylivilkkautta, mutta ilmeisesti siinäkin on kyse ihan samasta asiasta. AD/HD vain esiintyy eri tavoin erilaisilla lapsilla ja erilaisilla olosuhteilla. Määrittely on vaikeaa, mutta jos ongelmat ovat selkeät, sairaus voidaan diagnosoida ja saa lääkityksen. Lääkitysasia se vasta onkin jopa eettisen väittelyn aihe.
Erään Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan väestöstä olisi jopa 40% keskittymishäisiöisiä, joko enemmän tai vähemmän. Suurin osa on kuitenkin elää normaalisti, joten diagnosoitu AD/HD saattaa olla pitkälti olosuhteiden yhteisvaikutusta. Mutta kuten sanoin, koko aihe on varsin kiistanalainen.
Sinuna en kuitenkaan pitäisi kovin suurta suuta asiasta, koska tuskin edustat alan asiantuntijoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän vuoksi monikaan vanhempi ei tahdo olla yhteyksissä, kun olen yrittänyt järjestää tapaamisia poikani ja mieluisten leikkikavereiden välille. Lapset kyllä antavat anteeksi ja jatkavat elämäänsä, mutta ne vanhemmat...kyräilyä vaan. :( Ymmärrän toisaalta, koska en itsekään olisi riemuissani jos lapseni päiväkotikaveri iskisi saksilla omaa lastani jos riitelisivät ja se pääsisi karkaamaan käsistä...
Aika neuvoton olo on tuon lapsen kanssa. Leikkisi mielellään muiden kanssa, kunhan saa määrätä tahdin. Joukkuelajeihin ei osallistu eikä yhteisiin laululeikkeihin, haahuilee pitkin päiväkotia sen aikaa. Ehkäpä tässä on taas yksi lapsi, joka on tulevaisuudessa kiusattu oman outoutensa vuoksi ja "oppii tavoille" vasta ns. kantapään kautta...
Kyllä se sanotaan ihan joka murteella kuule niin kuin sinäkin, mutta kirjoitetaan kuitenkin IHAN JOKA MURTEELLA yhdellä m:llä.
Voe elämä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minkään diagnoosin saaneitten, en diabeetikoiden enkä lättäjalkojen. Jos sairaus iskee, välit poikki!
Tämän vuoksi monikaan vanhempi ei tahdo olla yhteyksissä, kun olen yrittänyt järjestää tapaamisia poikani ja mieluisten leikkikavereiden välille. Lapset kyllä antavat anteeksi ja jatkavat elämäänsä, mutta ne vanhemmat...kyräilyä vaan. :(
Kyse ei ole mistään kyräilystä, vaan siitä että en pärjää sen lapsen kanssa. En ole joutunut oman lapsen kanssa niin vaikeisiin tilanteisiin mitä tämän adhd:n kanssa joutuu, enkä osaa käsitellä niitä asioita. Minä en sitäpaitsi jaksa töitten jälkeen sitä vääntöä mitä tuosta automaattisesti tulee. Viimeksikin valui ihan hiki selkää pitkin kun yritin saada sitä lasta asettumaan...
Oma lapsi on noitten leikkituokioitten jälkeen ihan sekaisin, kiroilee ja riehuu joten en jaksaisi sitäkään riemua iltoihin. Mustelmia tulee myös paljon koska kaveri päättää esim heittää seinään spontaanisti.
Olen pahoillani että en jaksa eikä minulla ole ammattikasvattajan kykyjä. Auttaisin mielelläni ja soisin vanhemmille vapaa-aikaa mutta en osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sana on sydämelle, ei sydämmelle. On tainnut jäädä peruskoulu käymättä... Ja juu, toki. Lasteni serkulla on ADHD. Lapseni palvovat vanhempaa poikaserkkuaan, joka on erittäin hyvä olemaan muuten lasten kanssa.
sanotaan eri asioita eri tavalla.Minäkin sanon savonmurteellani noin kuin ap.En ole ap.
Täällä ei oikeastaan kukaan kirjoita murteella, ei ap:kaan muuten.
Ajattelin ensin, että miksi ihmeessä joku edes kysyy tällaista, eikös vastaus ole aika obvious? Sitten muistin tuttujen erityislasten äitien kertomuksia tosielämän syrjinnästä, eli juhlapuheissa kyllä toitotetaan kuinka erilaisuus on rikkaus ja kaikki ihmiset samanarvoisia, mutta käytännössä tämä ei kyllä toteudu ihan niin.
jos olisi sellainen tapaus joka kohkaa niin että itseen/muihin sattuu ja tavaroita hajoaa niin en varmaan kovin usein jaksaisi ottaa kylään.
joten mitä se diagnoosin saaminen muuttaa asiaa? 70% ADHD:sta kärsivistä on hyvin rauhallisia, suorastaan poikkeuksellisen rauhallisia. Vain impulsiivista versiota potevat ovat (yli)vilkkaita, mutta diagnosin saatuaan saavat yleensä lääkitystä joka poistaa oireet.
Sen sijaan et kysy antaisitko lasten leikkiä diagnosoimattoman ADHD:n kanssa, se kun ei voi saada lääkitystä ja jos sattuu olemaan impulsiivinen niin riehuu paljon todennäköisemmin kuin diagnosoitu ja lääkitty. Ja sitten kun lääkkeitä on käytetty muutama vuosi ja niitä ei tarvita enää, sitten vasta kannattaakin karttaa kun on toipunut eikä tarvitse enää apuja?
Mitähän mahtoi AP tarkoittaa tuossa provo-viestissänsä? Eikä ole ensimmäinen kerta kun samaa otsikkoa täällä pyöritetään, edes 6kk sisällä.
ADD on nykyään siis virallisesti aina ADHD, termi ADD on vanha eikä sitä enää käytetä. Kuvaa varmasti paremmin ja jaottelee kansantajuisemmin ADD:n ADHD:sta, mutta virallisesti nykyään on vain ADHD josta on useita alalajeja.
Tarkoitin nyt että jos lapseni saisi tulla kyläilemään, ilman muuta vanhempi tulisi mukaan myös. Yksin villi lapsi ei pärjää alle kouluikäisenä, se on selvä- varsinkaan vieraassa ympäristössä. En ole vihainen tai katkera vanhemmille siitä, että eivät jaksa lastani, vaan siitä harmissani että eivät anna mahdollisuutta lapsille pitää yllä kaverisuhdettaan myös eskarin ulkopuolella.
Jännää, miten osa vähemmän älykkäistä ja vähemmän sivistystä hankkineista mammoista vaalii stereotypioita ja kuvittelee, että adhd-diagnoosi (tai mikään muukaan) on ihmisen AINOA piirre ja ominaisuus.'
Eikä tiedä, että adhd tarkoittaa suomeksi tarkkaavaisuus ja ylivilkkaushäiriötä, ei väkivaltaisuutta.
Jännääpä tosiaan.