Käsi sydämmelle: antaisitko lapsesi kaveerata ADHD-diagnoosin saaneen lapsen kanssa?

Sana on sydämelle, ei sydämmelle. On tainnut jäädä peruskoulu käymättä...



Ja juu, toki. Lasteni serkulla on ADHD. Lapseni palvovat vanhempaa poikaserkkuaan, joka on erittäin hyvä olemaan muuten lasten kanssa.

lapsellani on ADHD-diagnoosin saanut kaveri.

vanhemmille ei sen vertaa sivistystä ole kertynyt, että tietäisivät, että "sydämelle" kirjoitetaan yhdellä m-kirjaimella. On niin perusjuttu.

pikkuserkullani oli ADHD, ja mahtava kaveri. Lapsen luokalla on sellainen ADHD-poika, joka on niin hurja, että en antaisi leikkiä hänen kanssaan. Erään toisen ADHD-tytön kanssa taas antaisin.



Summa summarum: jos ei ole ilkeä ja väkivaltainen

Taatusti viimeistään teini-iässä tulee ongelmia. Päihteitä, varastelua jne.

asettelu kertoo kyllä paljon hänen sivistystasostaan...

Meidän lasten serkku on nyt 20. Teini-ikä meni hyvin rauhallisesti. Nyt on jo ammattitutkinto tehtynä, jatko-opinnot meneillään ja vakituinen työpaikka hanskassa.



Itse olin ns. hiljainen ja kiltti kympin tyttö ja oma murrosikäni oli paaaaaaljon rajumpi!



t. 2

Ko. poika on todella mukava ja hyväkäytöksinen. Adhd ilmenee keskittymiskyvyttömyytenä, ei häiriköintinä tai väkivaltaisuutena tms. eli poika istuu tunnilla paikallaan, mutta ajatus harhailee (tiedän, koska poikani on samalla luokalla ja olen tästä jutellut adhd-pojan äidin kanssa).

Käsi sydäMellä soitan nyt heti tältä istumalta lapsuudenystävilleni, kavereilleni sekä muille tutuille ja kysyn, haluavatko he vielä olla tekemisissä kanssani. Minä kun sain adhd-diagnoosin vasta 34-vuotiaana ja lähipiirini on vaaraa tiedostamatta hengaillut kanssani vuosia. Kauheaa.

Riippuu niin lapsesta ja miten käyttäytyy.

Kyllä. Tiedän monia eri-ikäisiä, oikein hienoja ADHD-lapsia. Ja tiedän ja näen, että monelle käy elämässä muutenkin vielä oikein hyvin. En ymmärrä syytä, miksi jonkun AIKUISEN pitäisi evätä ADHD-lapselta mahdolliset kaverit. Ei niitä liikaa ole.



Toki koittaisin sen verran tekemisistä pysyä perillä, että meno pysyy turvallisena, ei tyhmyyksiä... ja näistä keskustelisin myös oman lapseni kanssa. Kukaan ei ole täydellinen, eikä käyttäydy aina ja kaikissa tilanteissa fiksusti, sinunkaan lapsesi. Pitäisikö kavereilta siksi evätä leikkiminen hänen kanssaan?

lapsen koulussa on niin paljon jo näitä "diagnosoituja", ja määrä vielä suurempi, koska eihän kaikista voi tietää...



Ihan käytöstä seuraan, jos kavereilla on ainoastaan negatiivinen vaikutus (kiroilee, tekee ilkeyksiä, törkeä käytös, huono hygienia ym.) niin sen perusteella rajaisin kyllä, mutta diagnoosit eivät vaikuta tähän.

Samassa korttelissa asuu eräs adhd -poika. Oma poikani joskus leikkii hänen kanssaan, mutta ei aina jaksa sitä huliviliä. Varsinkin silloin jos ovat isommalla porukalla, niin tällä adhd:lla keittää helposti yli ja alkaa järjetön riehunta ja huuto.

Ei kyllä ole diagnoosista kertoiltu kavereiden vanhemmille tai muillekaan, miksi pitäisi? Kukaan ei edes aavista mitään kun lapsi on kiltti.

kanssa. jos ongelmia tulee niin sitten selvitellään. Lapseni ovat fiksuja, sydämellisiä ta sosiaalisesti taitavia. Ei tarvitse karsia minkäänlaisia ihmisiä. Ainoastaan jatkuvasti kiusaa tekevien lasten kanssa heidän ei kannata olla.

diagnosoitua ja lääkityksessä olevaa. Onhan ne rasittavia mutta kyllä meille on aina saanut tulla.

Tosielämässä kaikki tapaamani adhd:t ovat turpaan vetäviä ja kiljuvia riehujia. Jännää tosiaan.

Sairaudella ei ole väliä, mutta haluan meillä käyvien lasten tottelevan ja osaavan olla omani kanssa. Yksi tyttö sai meille porttikiellon ja myöhemmin kuulin, että hänellä on ADHD. Kysymys oli vain siitä, että riehui, oli uhmakas ja omani ei viihtynyt rauhallisena lapsena hänen seurassaan. Lopulta jäi kiinni varastamisesta, niin se oli sitten siinä.

koska ADHD ei ole synonyymi ilkeydelle. Se ratkaisee, mikä vaikutus kaverilla on lapseeni ja miten kaveri minun lastani kohtelee. Esim. tyttärelläni oli kaveri, joka oli täysin terve, mutta erittäin ilkeä, manipuloiva ja epäluotettava. Onneksi on nyt entinen kaveri.

ei leiki diagnoosin kanssa vaan lapsen!



Ei lasten tarvitse edes tietää toistensa diagnooseja.