Te joiden lapsilla on merkkileluja, merkkivaatteita ja pelikonsoleja yms., kysymys: millaista

Mutta kysyisin mitä merkkejä tarkoitat? Vaatteet on vaatteita, oli merkki mikä hyvänsä. Ostan vaatteita jotka miellyttää silmää. Jos se on DC, Hilfiger - so be it. Pelejä on, XBox, mutta ei elämän sisältö siitä muodostu. Lapset oppivat sen hetken in-lelut kavereiltaan. Pyytävät niitä sitten lahjaksi.



Meillä käydään töissä, harrastuksissa. Me ollaan kuule ihan taviksia huolimatta mitä ulkopuoliset ajattelee. Aika ahdasmielistä ajatella, että jos trendilelut/vaatteet muodostavat elämän sisällön. ;D Mutta provo tämä taisi ollakin?

paitsi, että (täällä Ranskassa) tykätään pukea lapset nätisti (myös pojat) ja monet suosivat ranskalaisia merkkejä.



Esim. legot ovat suosittuja (merkkilelu, eikä vain) ja monet monet muut.



Ostelen paljon myös nettikaupoista, mutta se on kätevyys kysymys. Eikä tule osteltua ostamisen vuoksi, vaan koska lapset todellakin tarvitsevat monenlaisia vaatteita. Esim. kavereiden syntymäpäiväjuhlille pukeudutaan hienosti, ei voi mennä arkivaatteissa jne.



Yhtenä arvona olen pitänyt laatua kaikessa, leluissakin on kivat, että säilyvät vaikkapa heidän omille lapsilleen.

tietävät vaatemerkkejä jonkin verran, koska niistä puhutaan kaveripiirissä ja näitä on sitten joitakin ostettu. Mä kyllä löydän merkkivaatteita kirppareiltakin ja pidetään siis tosiaan jotain halpismerkkejäkin jos vaate sattuu miellyttämään. Millaista elämämme on muuten? Ihan tavallista. Nautitaan koti-tilloista, harrastetaan kyllä siinä rinnalla, mökkeillään, matkustellaan niin kotimaassa kuin ulkomailla, eletään mielestäni ihan sellaista perusarkea, mies tosin reissaa paljon työmatkoja, eli kodin pyöritys on pääosin mun vastuullani, tosin tässäkin on välillä poikkeuksia.

vaan aidosti ihmettelen. En olisi jaksanut kirjoittaa noin pitkää provoa.



Merkkivaatteilla tarkoitan tälläaisia "hienompia" merkkejä, en siis nyt vaikka jotain Tuttaa (tuli ekana mieleen :D).



Meidän lapset kun eivät tunnu oppivan trendileluja kavereiltaan tai ainakaan pidä niitä tärkeinä. Ehkä siksi, että eivät ole koskaan nähneet vanhempiensa juurikaan kiinnittäneen huomiota merkkeihin.



Olen tätä aiemminkin pohtinut, mutta eskarilaisen kaverikyläily -ketju sai kysymään, siinä kun puhuttiin, että lapsi oli odottanut pääsenvänsä leikkimään joillain tietyillä sauruksilla ja olin ihan että häh. (Vaikka periaatteessa lienee sama, että olisi odottanut pääsevänsä leikkimään legoilla..?)



Eikä tarvitse itseensä ottaa, en missään kohdassa väittänyt, että trendit ja vaatteet olisivat elämänsisältö, itse koit sen niin. Mutta ilmeisen tärkeämmässä asemassa ne joillakin olevat. Millaista silloin muu elämä on? Millaiset arvot, mihin jää aikaa? Samoinhan tätä voisi kysyä vaikka meiltä, että jos liikunta on vapaa-ajan keskeisin puuha, niin millaista se muu elämä on. Ei itselle vieraan käytännön pohtiminen ole heti erilaisten syyttelyä.

Minä inhoan shoppailua ja käytän siihen aikaa mahdollisimman vähän. Siksi - ettei tarvitse etsiskellä kaupoista pitkään - ostan tuttuja merkkejä, jotka olen havainnut hyvälaatuisiksi, kestäviksi ja ajattomiksi - ja näteiksi, jos siis vaatteista puhutaan.



Ei niitä merkkejä tarvitse mitenkään lapsille opettaa, eivätkä ne ole itsetarkoitus tai pröystäilyn aihe. Ostan toki muutakin, jos eteen osuu hyvännäköisiä ja laadukkaita vaatteita (esimerkiksi).



Joten aika paljastavaa, ap, että automaattisesti koet olevasi parempi ihminen ja pidät pinnallisina öky-materialisteina, joilla ei ole muuta elämän sisältöä, niitä, joilla on merkkivatteita tai pelejä.

käytännössä kelpuuttavat kaiken mitä hankin ja yleensä ostan vain alekoreista. Merkkileluja saattaa löytyä ja pelikonsoleita. Muuten meillä on aivan samalaista kiireistä ja harrastusten täyttämää arkea.

Meilläkään ei ole merkkivaatteita pahemmin osteltu ennen kuin nyt, kun molemmat ovat jo yläluokkalaisia. Jotenkin se alkoi vaan mennä siihen, että merkkivaatteet olivat niitä, joita oikeasti halusivat pitää ja jotka ovat myös laadukkaita ja kestäviä. Kävin itse pitkästä aikaa lomalla ulkomailla ja yksi missioni oli ostaa sieltä juuri vaatetta lapsille, kun merkkikamaa sai sieltä paljon halvemmalla.



Meilläkin arki sujuu työn, koulun ja harrastusten ehdoilla. Itse harrastan tavoitteellisesti urheilua, lapset liikkuvat harrastusryhmissä sekä harrastavat tavoitteellisesti musiikkia. Molemmat siis pitkälle edistyneitä oman soittimensa opiskelussa, ja musiikki vie aikaa kaikkinensa noin 6 h viikossa koulun lisäksi.



Pelikonsolikin meiltä löytyy, tosin se on jo vanha eikä viimeisintä huutoa. Joskus nuo silla vielä pelaavat. Lelukausi on meillä jo ohitse, mutta Legot olivat niitä tärkeimpiä leluja pitkään.



Elämä on tavallista. Laitan mielelläni itse hyvää ja terveellistä ruokaa, käytän luomua enkä osta sitä halvinta, vaan mielestäni terveellisintä ja parhaimman makuista. Voi sanoa, että olen merkkitietoinen ruokakaupassa. Itselläni on jonkin verran merkkivaatteita, enimmäkseen kuitenkin ihan tavallisia vermeitä.

Pidän kysymyksenasetteluasi lähtökohtaisesti hullunkurisena. Tai sitten pitää tarkemmmin eritellä, mikä on mielestäsi esim. merkkivaate, missä menee raja.



Meillä lapset ovat jo koululaisia, nuorinkin mennyt jo kouluun. Perheen äiti ja yksi lapsista on kiinnostunut muodista, trendeistä jne.



Perheenjäsenillämme on liikunta- ja kulttuuriharrastuksia, mutta ei kilpatasolla. Kulttuuriharrastuksissa ollaan kyllä kilpailtukin, mutta se ei ole harrastustemme itsetarkoitus.



Vanhemmat käyvät töissä, toisella vaativa ura, toisella luottamustoimi vapaa-aikoina. Lasten koulunkäyntiin panostetaan, samoin perheen yhteiseen tekemiseen (en halua eritellä, mutta ei liity mitenkään shoppaamiseen vaan ns. terveen elämän viettoon). Ostoksilla käydään, kun on tarve. Nettikaupat säästävät aikaa, mutta kaikkea emme voi emmekä halua ostaa netin kautta. Meillä panostetaan ylipäätään laadukkuuteen arkielämässä.

Eli onko teillä, joita nuo kiinnostavat, paljon vapaa-aikaa tai koetteko että shoppailu on teille harrastus? Tai onko se teille arvo, että olette materian avulla ikäänkuin "ajan hengessä mukana"? Vai onko nuo siksi, että lapsille pitää saada tekemistä? Puhutaanko teillä paljon vaatteiden merkeistä tai luetteko lasten kanssa mainoskatalogeja tai vastaavaa?

mutta meillä lapset haluavat mm. legoja, koska rakastavat näpertelyä. Vaatteet on niitä joita ekasta kaupasta käteen osuu.



En tiedä, minkä ikäsiä lapsesi ovat mutta kyllä särähti silmään tuo kommentti tavoitteellisesta kilpaurheilusta. Meillä lapset harrastavat runsaast, isoimilla on kummallakin 6 tapahtumaa viikossa 2-3 lajissa, mutta sitä tehdään hauskuuden ei tavoitteellisuuden takia. Ja samalla pidän tarkan huolen siitä, että aikaa jää muuhunkin: leikkiin, lueskeluun, kavereiden kanssa leikkimiseen ja olemiseen yms. Joskus se tarkoittaa että joku harrastetapahtuma jää väliin ja aivan hyvä niin.



Kilparyhmiin ja akatemioihin on tietoisesti jätetty hakematta juuri sen vuoksi, että aikaa jäisi muullekin ja harrastus pysyisi harrastuksena eikä muuttuisi työksi. Kun se koulu kuitenkin on se lapsen päätyö ja siihen panostetaan, jos johonkin pitää panostaa.

Joten aika paljastavaa, ap, että automaattisesti koet olevasi parempi ihminen ja pidät pinnallisina öky-materialisteina, joilla ei ole muuta elämän sisältöä, niitä, joilla on merkkivatteita tai pelejä.

En sanonut, että koen olevani parempi ihminen. Sanoin, että en halua arvostella. Kysyin, koska en ymmärrä.

Muutamalla ketjuun vastanneella tuntuu olevan jokin ongelma merkki- ja trendikiinnostuksensa kanssa, koska he tästä huolimatta kokevat tarpeelliseksi puolustautua.

En ihan aidosti ymmärrä, miten joillakin on aikaa johonkin konsolipeleihin tai siihen, että lapsille opetetaan vaatemerkkejä. Siksi kysyin, että mistä muusta se elämä koostuu? Kaikilla ei varmaankaan ole niin paljoa harrastuksia esim., joten aikaa jää. Tai sitten se kiinnostus on niin suurta, että aikaa löytyy.

Löytyy minultakin aikaa esimerkiksi illallisten järjestämiseen, vaikka oikeasti ei olisikaan aikaa, koska ruoanlaitto kiinnostaa niin paljon.

Ap, kyllä sinä tässä nimenomaan ajat takaa sitä, että merkkishoppailu olisi elämänsisältö.

Eli onko teillä, joita nuo kiinnostavat, paljon vapaa-aikaa tai koetteko että shoppailu on teille harrastus? Tai onko se teille arvo, että olette materian avulla ikäänkuin "ajan hengessä mukana"? Vai onko nuo siksi, että lapsille pitää saada tekemistä? Puhutaanko teillä paljon vaatteiden merkeistä tai luetteko lasten kanssa mainoskatalogeja tai vastaavaa?

Huomaathan, että nuo ovat kysymyksiä. Ei ole arvostelua kysyä, onko jollekin arvo kokea olevansa ajan hengessä mukana seuraamalla trendejä. En myöskään sanonut, että se olisi minusta paha asia.

Kun he kasvavat ja liikkuvat itsenäisesti enemmän, he oppivat ihan itse kavereiltaan.

Mulla vain tyttöjä joten kysynkin että löytyykö yhtään tyttölasten äitiä joiden lapsella ei ole mitään näistä: barbi, bratz, legot, zuzupet, petshop, nukkekoti tavaroineen, baby born?

Joten aika paljastavaa, ap, että automaattisesti koet olevasi parempi ihminen ja pidät pinnallisina öky-materialisteina, joilla ei ole muuta elämän sisältöä, niitä, joilla on merkkivatteita tai pelejä.

En sanonut, että koen olevani parempi ihminen. Sanoin, että en halua arvostella. Kysyin, koska en ymmärrä. Muutamalla ketjuun vastanneella tuntuu olevan jokin ongelma merkki- ja trendikiinnostuksensa kanssa, koska he tästä huolimatta kokevat tarpeelliseksi puolustautua. En ihan aidosti ymmärrä, miten joillakin on aikaa johonkin konsolipeleihin tai siihen, että lapsille opetetaan vaatemerkkejä. Siksi kysyin, että mistä muusta se elämä koostuu? Kaikilla ei varmaankaan ole niin paljoa harrastuksia esim., joten aikaa jää. Tai sitten se kiinnostus on niin suurta, että aikaa löytyy. Löytyy minultakin aikaa esimerkiksi illallisten järjestämiseen, vaikka oikeasti ei olisikaan aikaa, koska ruoanlaitto kiinnostaa niin paljon.

kommentointisi kertoo täysin suoraan, että sinä nimenomaan ARVOSTELET ja kuvittelet merkkivaatteita jotekin elämänsisällöksi tyhjäpäisille ihmisille, se on silti paljon paljastavampaa kuin mikään loppukaneetti "mutta en mä halua arvostella"...

Kun fakta kumminkin on, että vaikka et halua, sinä teet silti nimenomaan sitä.

Päivittelet, että on se kumma, miten jotkut ja ei mulla vaan ole aikaa, kun teen paljon töitä ja urheillaan lasten kanssa (=mielestäsi tärkeää ja hyvää tekemistä). Että opettelette varmaan katalogeja ulkoa ja OPETATTE lapsille, mitä saa ostaa ja mitä ei.

;-DDD

Minä en puolustele, minä selitin jo, miksi ostan merkkitavaroita (koska en halua käyttää aikaa etsimiseen kaupassa).

Mutta kaltaisesi äimistelijä naurattaa silti aika lailla.

...niissä asioissa, joista hän on kiinnostut. Tyttäreemme on kiinnostunut pukeutumisesta ja trendeistä ja ne ovat hänen harrastuksensa siinä, missä kilparyhmätasoiset liikuntaharrastuksetkin.



Itselleni ostin Xboxin, koska tykkään tanssia.



Millaista elämämme on?! Joku sanoikin aika osuvasti, että paskalla mekin käymme. Eli ihan varmasti meillä eletään suht samanlaista arkea, kuin teillläkin.

Ap, kyllä sinä tässä nimenomaan ajat takaa sitä, että merkkishoppailu olisi elämänsisältö.

Eli onko teillä, joita nuo kiinnostavat, paljon vapaa-aikaa tai koetteko että shoppailu on teille harrastus? Tai onko se teille arvo, että olette materian avulla ikäänkuin "ajan hengessä mukana"? Vai onko nuo siksi, että lapsille pitää saada tekemistä? Puhutaanko teillä paljon vaatteiden merkeistä tai luetteko lasten kanssa mainoskatalogeja tai vastaavaa?

Huomaathan, että nuo ovat kysymyksiä. Ei ole arvostelua kysyä, onko jollekin arvo kokea olevansa ajan hengessä mukana seuraamalla trendejä. En myöskään sanonut, että se olisi minusta paha asia.

se on arvostelua. Ihan sama, puetko uskomuksesi kysymyksiksi.

että miten lapsenne jaksavat jatkuvan kilpailun ja harrastamisen? Eikö heitä yhtään väsytä se, että pitää kaikki vapaa-aika käyttää joko harjoitteluun tai kilpailureissuihin? Toteuttavatko he äidin kunnianhimoa ja käsitystä siitä, millaista on hyvä lapsuus? Pidätkö kulttuuriharrastuksia turhina ja sosiaalisten taitojen kartuttamista kavereiden kanssa olemisella jotenkin vaarallisena?



Siis sitä tässä pohdin, että millainen elämä mahdollistaa tuon? Vai onko se vain niin, että toisia kiinnostaa lastensa kilpailumenestys ja se, että he ovat poissa kotoa jaloista, kun taas itse katson vain, että lapsilla on harrastuksia ja vapaa-aikaa olla ja rentoutua sopivassa kombinaatiossa?

Ei myöskään aikaa eikä kiinnostusta shoppailuun.



Merkkituotteita ostetaan, koska niitä on tarjolla niissä kaupoissa joissa meillä on tapana käydä.

Vaatteita ostetaan usein Stockmannilta tai sen lähistön kaupoista. Valitaan sellaisia näyttää kivalta ja joista lapset tykkäävät. Usein ne ovat jotakin merkkivaatteita.

Kun jonkun vaatemerkin on huomannut hyväksi ja lapselle sopivaksi, niin helposti tulee katseltua jatkossakin saman merkin vaatteita. Ei tarvitse turhaan ihmetellä esim. kovin monista housuista että onko vyötärö sopiva, riittääkö säädöt, onko lahkeet sopivan pituiset ymv.



Itselle kun ostan vaatteita, niin usein päädyn ostamaan samoja merkkejä kuin aikaisemminkin. Ihan siitä syystä että tykkään niiden tyylistä, tai tiedän että ko. merkillä on juuri minun vartalolleni sopivia vaatteita. Siten ei joudu sovittamaan kovin monia vaatteita.

Se helpottaa ja nopeuttaa sopivien vaatteiden löytämistä.



Leluja ostetaan lähinnä lasten toiveiden mukaan. Huomioidaan toki ikäsuositukset, eikä mitään mahdotonta muovikrääsää suostuta ostamaan.

Ei niitä juttuja aikuisten tarvitse seurata. Lapset kyllä itse esittävät lelutoiveita :)

arvostele.