Te joiden lapsilla on merkkileluja, merkkivaatteita ja pelikonsoleja yms., kysymys: millaista

että miten lapsenne jaksavat jatkuvan kilpailun ja harrastamisen? Eikö heitä yhtään väsytä se, että pitää kaikki vapaa-aika käyttää joko harjoitteluun tai kilpailureissuihin? Toteuttavatko he äidin kunnianhimoa ja käsitystä siitä, millaista on hyvä lapsuus? Pidätkö kulttuuriharrastuksia turhina ja sosiaalisten taitojen kartuttamista kavereiden kanssa olemisella jotenkin vaarallisena? Siis sitä tässä pohdin, että millainen elämä mahdollistaa tuon? Vai onko se vain niin, että toisia kiinnostaa lastensa kilpailumenestys ja se, että he ovat poissa kotoa jaloista, kun taas itse katson vain, että lapsilla on harrastuksia ja vapaa-aikaa olla ja rentoutua sopivassa kombinaatiossa?

itsessänne, jos kysymyksestäni tuli paha mieli. En mahda teidän tulkinnoillenne mitään. Mutta ehkä te voisitte miettiä, mikä kysymyksessäni nyt niin kurjalta tuntui. Miksi koitte sen arvosteluna? Ja kysymyksiisi: Joskus heitä väsyttää. Valinta on kuitenkin heidän, me vanhemmat katsomme, että kuormitus ei ole liiallinen. Harrastukset ovat myös vapaasti lopetettavissa, kunhan jotakin liikuntaa on arjessa riittävästi. Toteutan omaa kunnianhimoani töissä ja oman lajini parissa (ihan eri kuin lapsilla). Lasten menestys on se ja sama, pääasia on että nauttivat ja kehittyvät. Tavoitteellisuus on tärkeää, koska se opettaa suunnitelmallisuutta ja sitä, että asioita on hyvä tavoitella. Toki pyrin tajoamaan lapsilleni hyvän lapsuuden ja siinä harrastuksen tiivis kaveriporukka, loistavat valmentajat ja terveet elämäntavat ovat tärkeänä osana. Rentoutuminen on myös ehdottoman tärkeää, ja siksi emme esimerkiksi käy kaupoilla lasten kanssa vaan vapaa-aika pääasiassa vietetään kotona tai ystävien kanssa rauhallisesti oleillen. Sopiva kombinaatio on nimenomaan se, mihin pyrimme. Kulttuuriharrastuksia en suinkaan pidä turhina. Puolisoni on muusikko ja itsekin työskentelen kulttuurialalla. Mutta hiukan meillä on suutarin lapsilla ei ole kenkiä -ilmiö tässä. Esimerkisi taidenäyttelyissä tai oopperassa tulee lasten kanssa käytyä aika harvoin. Se on harmi. Sosiaalisia taitoja he toki oppivat harrastustensa parissa muun kaveriporukan lisäksi. Eivätkä lapset ole kilpailujen aikaan poissa jaloista, olemme kilpailuissa koko perhe. Toivottavasti vastasin kysymykseesi? Varmaan ainakin osaa ihmettelit aidosti, vaikka halusitkin myös jotain omaa syyllisyyttäsi purkaa. Vaikka se toki oli turhaa, puolestani saat tehdä mitä haluat.

Kaikkea muuta nähtävästi pitää olla valmentajista lähtien, mutta ei sellaista lapsuutta, johon kuuluisivat isä, äiti ja sisarukset yhdessä ilman, että yksilöinä tai joukkona yritetään koko ajan päteä.

vastaukseni. Liikunta on loistava tapa viettää perheen yhteistä aikaa. Terveyteen panostaminen ei ole pätemistä.

Koet, että muunlainen eläminen on henkisesti tyhjää merkkien tuijottelua ja ikuista shoppailua. Korostat, miten tervehenkistä elämänne on meihin "muihin" verrattuna. Ai juu, panit lauseen loppuun pisteen sijasta kysymysmerkin???

Ja mitäpä lasten tiivis kilpaiurheilu on, kuin pätemistä, itsekin korostat tuossa, että on tärkeää tavoitella ja olla suunnitelmallinen. Miksi pitäisi jo pienestä pitäen tavoitella voittoa ja kilpailumenestystä?

Kerroin vain vastauksia kysymykseesi, millaista elämää vietämme me, jotka käytämme merkkivaatteita, merkkileluja jne. Meillä on jopa design-huonekaluja, koska olemme kiinnostuneet muotoilusta!:) Edellä mainitut eivät poissulje sitä, että meitä kiinnostaa myös hyvä ruoka, liikunta ja moni muu. Matkaktkin järjestämme sen mukaan, että pääsemme nauttimaan meitä kiinnostavista asioista, mukaan lukien design ja merkkituotteet.



10

Olen mieheni ja sukuni varoilla elävä nainen, minulla on rahaa kuin roskaa ja haluan näyttää sen muillekin. Lapseni eivät urheile, eivät harrasta mitään muuta kuin konsolipelejä ja erilaisten kalliiden merkkien opettelua ulkoa. Minä en osta MITÄÄN merkitöntä tai halpaa, ja mielellään merkki pitää näkyä selkeästi ja isolla, että köyhät älyävät kadehtia.



terveisin rouva Blingström

(tämänhän ap halusi lukea?)

ja kivoja leluja, niin joidenkin mielestä se aina tarkoittaa sitä, että sitten lapsi ei saa rakkautta eikä aikaa vanhmmiltaa. Onkohan ne samat ihmiset, jotka julistavat, että köyhä on oikeasti rikas, koska rakkautta riittää eikä rikas voi oikeasti olla onnellinen.

Ostaako ap urheiluvaatteensa urheiluliikkeestä ja merkkikamaa? Luulenpa että ostaa. Ehkä sitten ymmärrät että toiset ostaa sitä laatua myös muuten kuin urheiluun

Leikkiminen on meidän lapsilla yksi perusominaisuuksista, jota emme ole voineet heistä karsia ja koska heillä on luontainen tarve tehdä kaikenlaista tarpeetonta, joudumme hyväksymään sen, että meidän on käytävä lelukaupoissa, koska leikkiminen vaatii leluja.



Valitettavasti joudumme myös käyttämään aikaa kestävien ja laadukkaiden vaatteiden ostamiseen. Lapsillamme on luontainen tarve liikkua ja sen spontaanius vie heidät milloin kiipeilemään puihin, rakentamaan majoja ja remuamaan metsiin.



Lapsemme ovat avoimia ja uteilijaita, he keskustelevat ystäviensä kanssa heidän harrastuksista, vaatteista, ajankohtaisista peleistä ja leluista. Lukevat kirjoja ja lehtiä imien tietoa itseensä. väkisinkin heillä on kysymyksiä, jotka vaatii vastauksia ja heidän kanssa on puhuttava heitä kiinnostavista asioista.

Merkkivaatteita, mutta ne on ostettu kirpparilta. JOs näen jonkun merkkivaatteen, mikä on ehjä, siisti ja eikä ole hinnalla pilattu, saatan ostaa, jos on juuri sellainen mitä tarvitsemme.



Mikä nyt lasketaan merkkileluksi? Meillä on poika vielä siinä iässä, ettei oikeastaan välitä, mitä leluja loppu peleissä hänellä on.



Meillä on pelikonsoleja jopa 3. 1 on minun omani, jonka ostin kun olin kahdestaan lapsen kanssa. Yksi on miehen oma, joka hänellä on ollut monta vuotta ja kolmas on meidän yhteinen, jonka ostimme. Näistä eniten käytetään vain tätä uusinta ja sillä katsotaan niin leffoja kuin surffataan netissä sekä pelataan.



Elämämme on ihan tavallista, tavallisia duunareita.

emme me vanhemmat niitä heille opeta tai puhu niistä.



Sama aika menee vaatteen ostamiseen, oli se sitten merkkivaate tai ei.



Arki on normaalia, normaalin päivätyön jälkeen harrastukset (liikuntaa ja kulttuuria), vapaa-aikana matkustelemme ja mökkeilemme paljon. Perheen yhteistä aikaa vietämme ulkoille, kokkaillen, matkustellen sekä ihan lautapelejä pelaamalla tms.



Mistä ihmeestä tulee ajatus, että jos on pelikonsoli tai merkkivaatteita niin elämä pyörisi niiden ympärillä?

otsikossa on se, mitä meillä ei harrasteta. En todellakaan halua käyttää kaikkea vapaa-aikaani treeneissä kuljettamiseen ja kilpailuihin. Koululaiset saavat harrastaa mitä haluavat, mutta tuohon en rupea..



Sen sijaan lapseni puen enimmäkseen merkkivaatteisiin, ihan omaksi ilokseni. Käyn pari kertaa vuodessa ulkomailla lomalla ja ostan kerralla enemmän vaatekaappiin täytettä. Se on mukavaa ja hauskaa. Muuten en juuri shoppaile :)

että miten lapsenne jaksavat jatkuvan kilpailun ja harrastamisen? Eikö heitä yhtään väsytä se, että pitää kaikki vapaa-aika käyttää joko harjoitteluun tai kilpailureissuihin? Toteuttavatko he äidin kunnianhimoa ja käsitystä siitä, millaista on hyvä lapsuus? Pidätkö kulttuuriharrastuksia turhina ja sosiaalisten taitojen kartuttamista kavereiden kanssa olemisella jotenkin vaarallisena? Siis sitä tässä pohdin, että millainen elämä mahdollistaa tuon? Vai onko se vain niin, että toisia kiinnostaa lastensa kilpailumenestys ja se, että he ovat poissa kotoa jaloista, kun taas itse katson vain, että lapsilla on harrastuksia ja vapaa-aikaa olla ja rentoutua sopivassa kombinaatiossa?

itsessänne, jos kysymyksestäni tuli paha mieli. En mahda teidän tulkinnoillenne mitään. Mutta ehkä te voisitte miettiä, mikä kysymyksessäni nyt niin kurjalta tuntui. Miksi koitte sen arvosteluna? Ja kysymyksiisi: Joskus heitä väsyttää. Valinta on kuitenkin heidän, me vanhemmat katsomme, että kuormitus ei ole liiallinen. Harrastukset ovat myös vapaasti lopetettavissa, kunhan jotakin liikuntaa on arjessa riittävästi. Toteutan omaa kunnianhimoani töissä ja oman lajini parissa (ihan eri kuin lapsilla). Lasten menestys on se ja sama, pääasia on että nauttivat ja kehittyvät. Tavoitteellisuus on tärkeää, koska se opettaa suunnitelmallisuutta ja sitä, että asioita on hyvä tavoitella. Toki pyrin tajoamaan lapsilleni hyvän lapsuuden ja siinä harrastuksen tiivis kaveriporukka, loistavat valmentajat ja terveet elämäntavat ovat tärkeänä osana. Rentoutuminen on myös ehdottoman tärkeää, ja siksi emme esimerkiksi käy kaupoilla lasten kanssa vaan vapaa-aika pääasiassa vietetään kotona tai ystävien kanssa rauhallisesti oleillen. Sopiva kombinaatio on nimenomaan se, mihin pyrimme. Kulttuuriharrastuksia en suinkaan pidä turhina. Puolisoni on muusikko ja itsekin työskentelen kulttuurialalla. Mutta hiukan meillä on suutarin lapsilla ei ole kenkiä -ilmiö tässä. Esimerkisi taidenäyttelyissä tai oopperassa tulee lasten kanssa käytyä aika harvoin. Se on harmi. Sosiaalisia taitoja he toki oppivat harrastustensa parissa muun kaveriporukan lisäksi. Eivätkä lapset ole kilpailujen aikaan poissa jaloista, olemme kilpailuissa koko perhe. Toivottavasti vastasin kysymykseesi? Varmaan ainakin osaa ihmettelit aidosti, vaikka halusitkin myös jotain omaa syyllisyyttäsi purkaa. Vaikka se toki oli turhaa, puolestani saat tehdä mitä haluat.

Kaikkea muuta nähtävästi pitää olla valmentajista lähtien, mutta ei sellaista lapsuutta, johon kuuluisivat isä, äiti ja sisarukset yhdessä ilman, että yksilöinä tai joukkona yritetään koko ajan päteä.

vastaukseni. Liikunta on loistava tapa viettää perheen yhteistä aikaa. Terveyteen panostaminen ei ole pätemistä.

vaan päinvastoin, kilpaurheilijoilla on vanhetessaan runsaasti vammoja, jotka alentavat elämänlaatua.

Vaikka lapsillamme on paljon ns. trendivaatteita- ja merkkejä, sekä kalliimpia leluja. Tavallaan tämä on arvovalinta: en halua ostaa koko ajan jotain uutta hajonneen tilalle, vaan, jos olen havainnut jonkun tuotteen kestäväksi tai ystävä on esim. suositellut jotakin tuotetta, ostan sitä.



Lapsemme ovat vielä pieniä. Nytkin pienempi nukkuu päiväuniaan Hilfigerin neulemekossaan. Isompi on tänään uimahallissa saman merkin uimahousuissa. Nuo ovat olleet niitä harvoja näitä en tarvi mutta nämä ovat kivat! - ostoksia.



Valitsen vaatteen ulkonäön, käyttötarkoituksen ja mukavuuden mukaan, niin kai jokainen meistä? Mutta jos vaate on Molo Kidsin haalari eikä Lassien haalari, minä olen tyhjäpäisempi kuin se, joka ostaa sen halvemman? Näinhän se asenteissa menee. Itse en välitä yhtään siitä, mitä muut meistä ehkä ajattelevat. Me elämme ihan normaalia elämää, mies on ok palkkaisessa työssä, minä kotiäitinä hetken vielä. Harrastamme yhdessä ja erikseen, säännöllisen epäsäännöllisesti.



Ai niin, on meillä se pelikonsolikin, PS3. Mutta s e on meillä myös siksi, että meillä ei ole erikseen dvd-soitinta.

vaatemerkit tarttuvat koulusta,ei niistä kotona puhuta. Kaikki irti lähtevät konsolit löytyvät taloudesta, mainokset/netti/kaverit ylläpitävät sen tietouden.

Molemmmat lapset ovat aktiivipalloilijoita, joten aika kuluu paljolti heidän harkoissaan tai miehen jääkiekossa.

Itse taidan olla laiskin ja käytän aikani ruuanlaittoon, siivoukseen ja pyykkäykseen...ai niin ja työn ohella käyn iltakoulua.

Vaikka lapsillamme on paljon ns. trendivaatteita- ja merkkejä, sekä kalliimpia leluja. Tavallaan tämä on arvovalinta: en halua ostaa koko ajan jotain uutta hajonneen tilalle, vaan, jos olen havainnut jonkun tuotteen kestäväksi tai ystävä on esim. suositellut jotakin tuotetta, ostan sitä. Lapsemme ovat vielä pieniä. Nytkin pienempi nukkuu päiväuniaan Hilfigerin neulemekossaan. Isompi on tänään uimahallissa saman merkin uimahousuissa. Nuo ovat olleet niitä harvoja näitä en tarvi mutta nämä ovat kivat! - ostoksia. Valitsen vaatteen ulkonäön, käyttötarkoituksen ja mukavuuden mukaan, niin kai jokainen meistä? Mutta jos vaate on Molo Kidsin haalari eikä Lassien haalari, minä olen tyhjäpäisempi kuin se, joka ostaa sen halvemman? Näinhän se asenteissa menee. Itse en välitä yhtään siitä, mitä muut meistä ehkä ajattelevat. Me elämme ihan normaalia elämää, mies on ok palkkaisessa työssä, minä kotiäitinä hetken vielä. Harrastamme yhdessä ja erikseen, säännöllisen epäsäännöllisesti. Ai niin, on meillä se pelikonsolikin, PS3. Mutta s e on meillä myös siksi, että meillä ei ole erikseen dvd-soitinta.

että Hilfigerin neulemekon ostamiseen menee enemmän aikaa kuin halpahalli-mekon ostamiseen :D

Minusta ainakin on paljon helpompaa ja nopeampaa ostaa tuttuja merkkejä pienistä kaupoista.

Voi kävellä kauppaan sisään ja kysyä 'onko teillä xx-merkin mekkoja koossa xx'. Myyjä näyttää mekot, ja jos joku niistä miellyttää niin sitten voi ostaa sen.

Paljon nopeampaahan se vaatteiden ostaminen tällä tavoin on, kuin etsiä ison myymälän vaaterekeistä hiki hatussa jotain kivaa, ja sitten siitä sopivaa kokoa.

Jokainen tyylillään :)

Elämässäni tärkeintä on näyttää hyvältä ja osoittaa vaurauteni kaikille. Olen mieheni ja sukuni varoilla elävä nainen, minulla on rahaa kuin roskaa ja haluan näyttää sen muillekin. Lapseni eivät urheile, eivät harrasta mitään muuta kuin konsolipelejä ja erilaisten kalliiden merkkien opettelua ulkoa. Minä en osta MITÄÄN merkitöntä tai halpaa, ja mielellään merkki pitää näkyä selkeästi ja isolla, että köyhät älyävät kadehtia. terveisin rouva Blingström (tämänhän ap halusi lukea?)

Hei ap,

Jos lapsenne eivät tunnista leluja, eikö se kerro siitä, että heillä ei ole ollut aikaa leikkiä niillä? Poikani kaveripiirissä on tällainen superharrastaja 7 v, joka ei oikein kykene vapaaseen, ohjaamattomaan leikkiin. Pidän tällaista kasvatusta erittäin huonona.

Olen itse äitiyslomalla, ja kulutan osan ajasti varsinkin talvella kiertelemällä vaatekauppoja, jotta lapsillani olisi kauniit ja järkevät vaatteet. Pidän tätä "harrastusta" vähintään yhtä järkevänä kuin kilpatasoista urheilua tia tavoitteelista treenaamista. Luonnollisesti tämä hupi jää pois kun palaan töihin. Perheen kanssa emme juuri shoppaile, koska lapset eivät siitä perusta.

Vapaa-aikamme on mahdollisimman rauhallista yhdessäoloa, jonka ainoa tavoite on se, että kaikilla on mukavaa. Vanhemmalla lapsella on yksi harrastus, jossa treenit kerran viikossa. Niin, ja me vanhemmat olemme akateemisia, molemmat esimiesasemassa. Itselleni ei tulisi mieleenikään tehdä kahta työtä, jos taloudessa on lapsia.

Vaikka lapsillamme on paljon ns. trendivaatteita- ja merkkejä, sekä kalliimpia leluja. Tavallaan tämä on arvovalinta: en halua ostaa koko ajan jotain uutta hajonneen tilalle, vaan, jos olen havainnut jonkun tuotteen kestäväksi tai ystävä on esim. suositellut jotakin tuotetta, ostan sitä. Lapsemme ovat vielä pieniä. Nytkin pienempi nukkuu päiväuniaan Hilfigerin neulemekossaan. Isompi on tänään uimahallissa saman merkin uimahousuissa. Nuo ovat olleet niitä harvoja näitä en tarvi mutta nämä ovat kivat! - ostoksia. Valitsen vaatteen ulkonäön, käyttötarkoituksen ja mukavuuden mukaan, niin kai jokainen meistä? Mutta jos vaate on Molo Kidsin haalari eikä Lassien haalari, minä olen tyhjäpäisempi kuin se, joka ostaa sen halvemman? Näinhän se asenteissa menee. Itse en välitä yhtään siitä, mitä muut meistä ehkä ajattelevat. Me elämme ihan normaalia elämää, mies on ok palkkaisessa työssä, minä kotiäitinä hetken vielä. Harrastamme yhdessä ja erikseen, säännöllisen epäsäännöllisesti. Ai niin, on meillä se pelikonsolikin, PS3. Mutta s e on meillä myös siksi, että meillä ei ole erikseen dvd-soitinta.

että Hilfigerin neulemekon ostamiseen menee enemmän aikaa kuin halpahalli-mekon ostamiseen :D

Minusta ainakin on paljon helpompaa ja nopeampaa ostaa tuttuja merkkejä pienistä kaupoista.

Voi kävellä kauppaan sisään ja kysyä 'onko teillä xx-merkin mekkoja koossa xx'. Myyjä näyttää mekot, ja jos joku niistä miellyttää niin sitten voi ostaa sen.

Paljon nopeampaahan se vaatteiden ostaminen tällä tavoin on, kuin etsiä ison myymälän vaaterekeistä hiki hatussa jotain kivaa, ja sitten siitä sopivaa kokoa.

Jokainen tyylillään :)

No näinpä!

Ei sen neulemekon ostamiseen kauaa aikaa mennyt, kun sen netistä muiden vaatteiden ohella tilasin ja kauppareissun yhteydessä postista sitten aikanaan hain. Helppoa :)

ei varmaan olla sellaisia keitä ap nyt hakee mutta kuitenkin.



Eli lapsella on joitain merkkivaatteita, trendileluaj jne. Osa on saatu lahjoina (pyytämättä), osa ostettu käytettynä, muutamat uutena. Sen vähän mitä lapsi noista tietää, on oppinut koulukavereilta (meillä ei ole telkkaa ja ovessa on ei mainoksia-lappu). Joitain juttuja lapsi on toivonut itse, ja esim. synttärilahjaksi sai rahaa kaukana asuvilta isovanhemmilta, silloin mentiin lelukauppaan ja lapsi sai itse valita mitä ostaa ja valitsi yhden trendilelun.



Merkkivaatteista: ne mitä on ostettu, on ostettu sen takia että ovat minusta olleet sopivia sekä laadulta, hinnalta että ulkonäöltä. Useimmat alesta tai käytettynä. Merkillä sinänsä ei ole merkitystä eli mitään ei osteta vaan siksi että se on jotain tiettyä merkkiä. Olen nirso laadun ja ulkonäön suhteen, ja joissain asioissa olen huomannut etät halvat tuotteet eiät vedä vertoja hintavammille. toisaalta toimii se toisinkin päin, eli meillä on paljon esim. halpoja perus-t-paitoja, kun on löydetty sellaisia jotka kestävät hyvin eikä ole hinnalla pilattu. JOS tarjolla on kaksi tuotetta, joista kumpikin vastaa laatuvaatimuksia ja ulkonäkö miellyttää mutta toinen on kallis merkkituote ja toinen joku halpa no-name, niin kyllä se halvempi on se mikä tulee napattua mukaan.