Te joiden lapsilla on merkkileluja, merkkivaatteita ja pelikonsoleja yms., kysymys: millaista

on lähinnä merkkivaatteita, siis skeitti- ja lumilautavaatteita. On aina ollut, koska pidän niistä itsekkin. Lapset eivät tee niistä mitään isoa juttua ja on niille ihan sama jos välillä ostankin H&Mstä vaatetta. Koska niitä "merkkivaatteita" ei ole ikinä tarvinnut erityisesti vaatia, eivät puhu niistä tai vaatemerkeistä muutenkaan juuri ollenkaan. Jos haluaa jonkun vaatteen, se ostetaan.



Meillä ei ole tietokonetta, sitä on kyllä toivottu, mutta yksi pelikonsoli on, harvoin sitä pelataan, lähinnä lapset skeittaavat tms ulkona.



Harrastavat myös muita liikuntalajeja 3 krt vkossa.



Emme ole erityisen varakkaita, ei ole autoa, olen yksinhuoltaja. Tulemme kyllä hyvin toimeen, matkustamme kerran pari vuodessa ulkomaille.



Leluista ja peleistä oppivat lähinnä kavereiltaan.



Vaatteet ovat vain pakollinen hyödyke, niiden antaminen esim lahjaksi, tuntuisi lapsista varmaan ihan typerältä.

Lapset oppivat kavereilta haluamaan tiettyjä leluja. Pelikonsoleita on lähes kaikilla, joten lopulta menimme massan mukana. Ero teihin lienee se että emme koe olevamme tuollaisen yläpuolella. Emme tosin juokse merkkien perässä.

Lapaet leikkii legoilla ja pelaavat xboksilla.

Mies katsoo elokuvia ja pelaa lasten kanssa. Elämä olisi varmasti sata kertaa parempaa jos kaikki perheenjäsenet olisivat omilla teillään 6 kertaa viikossa, harrastaminen jotain kilpatasolla. :(

jotakin merkkileluja ja on merkkivaatteitakin. Mutta lapsemme eivät ole koskaan pyytäneet tietyn merkkistä vaatetta tai tietyn merkkistä lelua.



Koko tämä kysymys tuli mieleen toisesta ketjusta, jossa puhuttiin herofaktyroista vai mitä ihmettä olivatkaan ja wiistä. Että ne olivat kyläilyssä keskeisiä, mikä on asia, mitä itse en tajua.



Toisin kuin jotkut nyt haluavat lukea, en vastusta merkkivaatteita sinänsä taikka trendilelujakaan. Sitä en ymmärrä jos ne ovat miltei pakkomielle tai että lasten on saatava kaikki bräz-brözit ja mitä ovatkaan. Konsolipeli lapsen suurimpana kiinnostuksen kohteena tuntuu myös oudolta, vaikka en ole mitenkään erityisen pelivastainen.



Muutama onkin vastannut ihan valaisevasti: joku esimerkiksi kokee, että merkkivaatteiden ostaminen on helpompaa kuin merkittömien, kun tietää mitä saa.



Kysymyksestä tuohtuneille vielä selvennys, että kysyn vain asiaa, jota en tajua. Merkit ovat ihan toisairvoinen juttu tässä sinällään, elämäntapa on se mitä pohdin. Olisin voinut kysyä myös, että millaista on sellaisten ihmisten muu elämä, joille matkailu on tosi tärkeää. Että pitävätkö he toisiin kulttuureihin tutustumista tärkeänä arvona vai onko matkustaminen pakoa arjesta vai onko se harrastus vai onko siinä jotain käytännön seikkoja ja pyytävätkö heidän lapsensa matkoille, selataanko esitteitä lasten kanssa ja mistä se aika otetaan jne.

enkä yleensä malta selata nettikauppoja niin pitkään, että löytyisi mieleisiä tuotteita. Haluan, että vaatteet ovat hyvännäköisiä. Jos satun olemaan jossain halvassa liikkeessä ja silmiin osuu jotain hienoa ja materiaaliltaan hyvää, niin toki ostan, mutta pääosin ostan tietyistä merkkiliikkeistä, joista löytyy aina omaa silmää miellyttäviä värejä ja malleja.

En ihan aidosti ymmärrä, miten joillakin on aikaa johonkin konsolipeleihin --- Kaikilla ei varmaankaan ole niin paljoa harrastuksia esim., joten aikaa jää.

Et ilmeisesti miellä konsolipelaamista harrastukseksi? Suurin piirtein kaikki muut harrastukset ovat harrastuksia, mutta peliharrastus täytyisi aina jotenkin erikseen perustella ollakseen harrastus muiden joukossa. Itse olen pelannut rapia 25 vuotta, joten tiedän, mistä puhun.

Niin ja tiedoksi, että olen akateemisen loppututkinnon suorittanut mies ja harrastan amatöörikehonrakennusta.

ostan niitä osittain siksi, että ne on pieneksi tultuaan helppo myydä eteenpäin kun niille on kysyntää.



Sitten usein silmääni miellyttävä vaate sattuu olemaan jotain vähän "parempaa merkkiä". Toki on meillä paljon H&M tms. vaatettakin.



Nyt kun vanhempi lapsi on teini, se tahtoo DC:n hupparin ja Levikset, miksipä en niitä sitten hankkisi, mulle on itselleni sinänsä aivan sama.



Ja on meillä kai merkkilelujakin, mutta ei niitä sen takia ole ostettu että ovat jotain merkkiä... Lelukaupoissa käydään välillä, ja jos oon hyvällä tuulella ostan lapsille jotain heidän tahtomaansa, yritän viimeiseen asti välttää sellaisten heppoisten kiinamuovipaskojen oston. Meillä on paljon Legoja ja pelivehkeet löytyy, ei niitä kai voi merkittömänä hankkiakaan? :-O Ostettu siksi kun lapset pyysivät että olisi kiva pelailla. Eivät tosin ole kovin aktiivisessa käytössä.



Ihan normaaleita kiireisiä työssäkäyviä vanhempia olemme, lapset harrastaa musiikkia ja liikuntaa. Mä teen vaateostokset usein netistä koska ei ole aikaa kierrellä kauppoja, ja joistain tietyistä merkeistä on helppo arvioida oikea koko kun tietää mikä ko. merkin koko on jäänyt pieneksi. Sit me ei juuri koskaan käydä missään automarketeissä, ruoka haetaan S-marketista tai Siwasta kun en jaksa siellä koko iltaa viettää.



Mut noin yhteenvetona, en tykkää shoppailla lainkaan ja jos on jotain ostettava, haluan ostaa laadukasta ja kestävää, jonka voi helposti kierrättää eteenpäin kun ei itse enää tarvitse.

Jos monella alkaa päiväkodissa tai koulussa olla jotain tiettyä leluja, niin sitä saatetaan alkaa toivoa ja pyytää (eri asia ostetaanko, mutta saattaa sitten tulla joululahjatoiveisiin). Kerran olen ostanut lapselle sen hetken suosikkilelun, mitä ilmeisesti merkkilelulla tarkoitat, koska oli aloittanut uudessa päiväkodissa kesken vuoden ja koin lelun saamisen ja lelupäivänä mukaan ottamisen helpottavan lapsen sopeutumista saman ikäisten lasten porukkaan.



Lapsemme eivät tulle vaatteiden merkkejä enkä niistä koskaan keskustele heidän kanssaan. En koskaan sano, että laita ne Polon housut ja paita ja Ticketin takki vaan puhun niistä niiden ulkonäöllä/väreillä jne. Jostain voi joskus puhua "parempana, vaatteena, jos en halua, että sillä mennään katuja konttaamaan, mutta vaatteet ovat käyttöä varten. En mitenkään erityisesti harrasta lasten vaatteiden ostelua, mutta minulla on ulkonäkö ja laatuvaatimukset, joita ei mielestäni esim. citymatketin tai prisman vaateet täytä. En tykkää stockan oman merkin Bogi vaatteista myöskään. Mielenkiinnosta kysyisinkin mistä ja miten ap ostaa lastensa vaatteet?



Meillä on pelikonsoli ja sillä saavat rajoitetusti pelata heidän ikäisilleen sopivia pelejä. Kaverin ollessa kylässä saavat pelata jonkun ennalta sovitun ajan esim. 45 min.



Lapset saavat joulun alla katsoa läpi kaikki lelukatalogit ja luonnollisesti sieltä myös minulle niitä esittelevät ja koska olen lasteni elämästä kiinnostunut, niin kuuntelen heitä. Mutta se on siis lapsen omista toiveista lähtevää. Mielestäni lapset oppivat hyvin nopeasti lelujen nimet eli ilmeisesti sen merkin, mitä ap merkkilelutermillä hakee, mutta niinhän pienet pojat oppivat automerkit tai venemerkit tai lentokoneiden tyypit jne.



Shoppailu ei ole meille harrastus eikä materian avulla todellakaan pyritä olemaan "ajan hengessä mukana".



Mikä ikäisiä ap:n lapset on? Meillä vanhemmat eivät harrasta tavoitteellisesti urheilua ja vaikka lapsella on parhaimmillaan urheiluharrastus 4-5 kertaa viikossa, niin minulla jää lyhyen työpäivän jälkeen aikaa olla läsnä lasten arjessa ja keskustella heidän kanssaan, mitä päiväkodissa/eskarissa tai koulussa tapahtuu ja silloin kuulen mitkä ovat esim. lelupuolella niitä suosikkijuttuja.



Itse epäilen, että omien harrastustesi ja lastesi kilpaurheilun takia sinulla ei ole aikaa kuunnella lapsiasi ja olla aidosti läsnä. Vai mitä teidän lapset kertoo kavereista päiväkodista tai koulusta? En yhtään epäile etteikö lapsi urheiluharrastus olisi hänestä itsestään lähtöistä, mutta jääkö hänelle aikaa olla lapsi?



Meillä ehditään lasten harrastusten lisäksi leikkiä paljon leluilla, askarrella, lukea, ulkoilla, leipoa jne. ihan siis elää tavallista elämää siitä huolimatta, että meillä on merkkivaatteita ja varmaan joku "merkkilelu".



Tässä toivottavasti tyhjentävä vastaus ap:lle. Itse siis tosiaan epäilen ap sun suhdetta omiin lapsiin, jos et tiedä mitään lelujen nimiä.

me vanhemmat olemme paljon lastemme kanssa. Emme tee kahta tai kolmea työtä, treenaa tavoitteellisesti jne. vaan panostamme yhteiseen aikaan perheenä. Mikä ei sulje sitä, etteikö voisi huolehtia kunnostaan tai tehdä työnsä kunnolla.



Emme kuluta aikaamme shoppailuun, joten juuri siksi tulee valittua se merkkivaate, josta on aikaisemmin saanut hyviä kokemuksia. Minulla ei ole aikaa etsiä eri nettikaupoista kauniita ja mieleistä materiaalia olevia asuja, joten säästän myös aikaani ja pitäydyn vain muutamissa nettikaupoissa ja parissa tutussa myymälässä.

sain kaikkea halpaa, käytettyä ja feikkiä. Sain sentään yläasteella 2 sellaista paitaa, jotka olivat muotia, mutta siihen se sitten jäi. Mitä tahansa tarvitsinkin, niin sain aina mahdollisimman halvimman version.

Omat lapset saavat siis merkkivaatteita ja on pelit ja vehkeet. Opetan silti lapsiani siihen, etteivät tavarat tipahda taivaalta ja he osaavat arvostaa lahjojaan. Jouluisinkin saavat paljon TOIVOTTUJA lahjoja eikä niitä heitetä nurkkaan saman tien, vaan tietävät, että raha ei kasva puussa. Lapseni tietävät myös olevansa suht hyväosaisia, kaikilla ei ole vaatekaappi täynnä vaatteita ja joka merkkistä pelikonetta eikä se tee heistä yhtään sen huonompia.

Mä olen ollut 15 vuotta kotiäitinä, joten aikaa mulla riittää. Tykkään itsekin pukeutua tiettyihin merkkeihin, koska ne ovat yleensä mukavia ja hyvälaatuisia ja niitä voi käyttää vuosiakausia.

Elämme tasapainoista arkea johon mahtuu työ, koulu, harrastukset, shoppailu ja se tärkein joutoaika, jolloin voidaan ottaa parin tanssiaskeleet konsolipelin tahtiin tai parit NHL pelit, esim. hävijä imuroi jne.



Eletään tosiaankin tässä ajassa, materia on tehty kulutettavaksi ja vaihtelu virkistää. Suosimme suomalaista suunnittelua, muotia ja uniikkia.

Mä en tiedä mitä on merkkilelut tai onko esim legot merkkileluja?



Meillä sikäli päinvastoin, että me pyrimme välttämään lasten arjessa kiirettä ja kiireen tuntua kaikin tavoin. Vanhemmilla on omat työnsä ja siinä on ihan riittävästi kiirettä ilman että vapaa-ajalla pitäisi kiirettä erityisesti järjestää.



Vaatteet ja tavarat ostamme lähinnä nettikaupoista, hinta ei ole meille tärkein kriteeri. Laatu ja eettisyys ovat tärkeimpiä.

Mulla vain tyttöjä joten kysynkin että löytyykö yhtään tyttölasten äitiä joiden lapsella ei ole mitään näistä: barbi, bratz, legot, zuzupet, petshop, nukkekoti tavaroineen, baby born?

niin taitaa olla vanhemmuus vähän kateissa.

merkkejä tietyssä iässä. 5-luokalla oli saatava Svean pipo, kun kaikilla muillakin oli =) Tähän tyyliin meillä merkkejä ostellaan.



Itse ostan itselleni merkkivaatteita siksi, että olen tykästynyt johonkin merkkiin ja löydän tietyltä valmistajalta helposti sopivat vaatteet. Applea suosimme sen kestävyyden takia.

että miten lapsenne jaksavat jatkuvan kilpailun ja harrastamisen? Eikö heitä yhtään väsytä se, että pitää kaikki vapaa-aika käyttää joko harjoitteluun tai kilpailureissuihin? Toteuttavatko he äidin kunnianhimoa ja käsitystä siitä, millaista on hyvä lapsuus? Pidätkö kulttuuriharrastuksia turhina ja sosiaalisten taitojen kartuttamista kavereiden kanssa olemisella jotenkin vaarallisena?

Siis sitä tässä pohdin, että millainen elämä mahdollistaa tuon? Vai onko se vain niin, että toisia kiinnostaa lastensa kilpailumenestys ja se, että he ovat poissa kotoa jaloista, kun taas itse katson vain, että lapsilla on harrastuksia ja vapaa-aikaa olla ja rentoutua sopivassa kombinaatiossa?

itsessänne, jos kysymyksestäni tuli paha mieli. En mahda teidän tulkinnoillenne mitään. Mutta ehkä te voisitte miettiä, mikä kysymyksessäni nyt niin kurjalta tuntui. Miksi koitte sen arvosteluna?

Ja kysymyksiisi: Joskus heitä väsyttää. Valinta on kuitenkin heidän, me vanhemmat katsomme, että kuormitus ei ole liiallinen. Harrastukset ovat myös vapaasti lopetettavissa, kunhan jotakin liikuntaa on arjessa riittävästi.

Toteutan omaa kunnianhimoani töissä ja oman lajini parissa (ihan eri kuin lapsilla). Lasten menestys on se ja sama, pääasia on että nauttivat ja kehittyvät. Tavoitteellisuus on tärkeää, koska se opettaa suunnitelmallisuutta ja sitä, että asioita on hyvä tavoitella.

Toki pyrin tajoamaan lapsilleni hyvän lapsuuden ja siinä harrastuksen tiivis kaveriporukka, loistavat valmentajat ja terveet elämäntavat ovat tärkeänä osana. Rentoutuminen on myös ehdottoman tärkeää, ja siksi emme esimerkiksi käy kaupoilla lasten kanssa vaan vapaa-aika pääasiassa vietetään kotona tai ystävien kanssa rauhallisesti oleillen. Sopiva kombinaatio on nimenomaan se, mihin pyrimme.

Kulttuuriharrastuksia en suinkaan pidä turhina. Puolisoni on muusikko ja itsekin työskentelen kulttuurialalla. Mutta hiukan meillä on suutarin lapsilla ei ole kenkiä -ilmiö tässä. Esimerkisi taidenäyttelyissä tai oopperassa tulee lasten kanssa käytyä aika harvoin. Se on harmi. Sosiaalisia taitoja he toki oppivat harrastustensa parissa muun kaveriporukan lisäksi.

Eivätkä lapset ole kilpailujen aikaan poissa jaloista, olemme kilpailuissa koko perhe.

Toivottavasti vastasin kysymykseesi? Varmaan ainakin osaa ihmettelit aidosti, vaikka halusitkin myös jotain omaa syyllisyyttäsi purkaa. Vaikka se toki oli turhaa, puolestani saat tehdä mitä haluat.

että miten lapsenne jaksavat jatkuvan kilpailun ja harrastamisen? Eikö heitä yhtään väsytä se, että pitää kaikki vapaa-aika käyttää joko harjoitteluun tai kilpailureissuihin? Toteuttavatko he äidin kunnianhimoa ja käsitystä siitä, millaista on hyvä lapsuus? Pidätkö kulttuuriharrastuksia turhina ja sosiaalisten taitojen kartuttamista kavereiden kanssa olemisella jotenkin vaarallisena? Siis sitä tässä pohdin, että millainen elämä mahdollistaa tuon? Vai onko se vain niin, että toisia kiinnostaa lastensa kilpailumenestys ja se, että he ovat poissa kotoa jaloista, kun taas itse katson vain, että lapsilla on harrastuksia ja vapaa-aikaa olla ja rentoutua sopivassa kombinaatiossa?

itsessänne, jos kysymyksestäni tuli paha mieli. En mahda teidän tulkinnoillenne mitään. Mutta ehkä te voisitte miettiä, mikä kysymyksessäni nyt niin kurjalta tuntui. Miksi koitte sen arvosteluna? Ja kysymyksiisi: Joskus heitä väsyttää. Valinta on kuitenkin heidän, me vanhemmat katsomme, että kuormitus ei ole liiallinen. Harrastukset ovat myös vapaasti lopetettavissa, kunhan jotakin liikuntaa on arjessa riittävästi. Toteutan omaa kunnianhimoani töissä ja oman lajini parissa (ihan eri kuin lapsilla). Lasten menestys on se ja sama, pääasia on että nauttivat ja kehittyvät. Tavoitteellisuus on tärkeää, koska se opettaa suunnitelmallisuutta ja sitä, että asioita on hyvä tavoitella. Toki pyrin tajoamaan lapsilleni hyvän lapsuuden ja siinä harrastuksen tiivis kaveriporukka, loistavat valmentajat ja terveet elämäntavat ovat tärkeänä osana. Rentoutuminen on myös ehdottoman tärkeää, ja siksi emme esimerkiksi käy kaupoilla lasten kanssa vaan vapaa-aika pääasiassa vietetään kotona tai ystävien kanssa rauhallisesti oleillen. Sopiva kombinaatio on nimenomaan se, mihin pyrimme. Kulttuuriharrastuksia en suinkaan pidä turhina. Puolisoni on muusikko ja itsekin työskentelen kulttuurialalla. Mutta hiukan meillä on suutarin lapsilla ei ole kenkiä -ilmiö tässä. Esimerkisi taidenäyttelyissä tai oopperassa tulee lasten kanssa käytyä aika harvoin. Se on harmi. Sosiaalisia taitoja he toki oppivat harrastustensa parissa muun kaveriporukan lisäksi. Eivätkä lapset ole kilpailujen aikaan poissa jaloista, olemme kilpailuissa koko perhe. Toivottavasti vastasin kysymykseesi? Varmaan ainakin osaa ihmettelit aidosti, vaikka halusitkin myös jotain omaa syyllisyyttäsi purkaa. Vaikka se toki oli turhaa, puolestani saat tehdä mitä haluat.

Minä ihan nätisti kysyn, en yhtään arvostele tai ole tuohtunut, miksi sinä siitä nyt hermostuit?

Minkä määrän liikuntaa koet riittäväksi? Etkö tajua, että vaikka liikuntalajisi on erilainen kuin lapsilla, sinulla on silti kunnianhimoa myös heidän liikuntansa suhteen? Koet sen tärkeäksi, ja arvostat kilpailuissa menestymistä joka tapauksessa.

Miksi asioita on hyvä tavoitella kilpaa, miksei asioiden tekemisellä voi olla itseisarvoa? Miksi koet, että lastesi pitää olla muita parempia esim. liikuntalajissaan? Onko lapsillesi hyväksi, että he eivät itse keksi tekemistä itselleen ikinä, vaan aina on joku aikuinen ohjaamassa ja antamassa tekemistä?

Varmaan sinäkin ihmettelit myös aidosti, vaikka halusitkin omaa paremmuuttasi ihmisenä ja äitinä korostaa. Vaikka se oli turhaa, saat puolestani ajatella ihan mitä haluat.

että miten lapsenne jaksavat jatkuvan kilpailun ja harrastamisen? Eikö heitä yhtään väsytä se, että pitää kaikki vapaa-aika käyttää joko harjoitteluun tai kilpailureissuihin? Toteuttavatko he äidin kunnianhimoa ja käsitystä siitä, millaista on hyvä lapsuus? Pidätkö kulttuuriharrastuksia turhina ja sosiaalisten taitojen kartuttamista kavereiden kanssa olemisella jotenkin vaarallisena? Siis sitä tässä pohdin, että millainen elämä mahdollistaa tuon? Vai onko se vain niin, että toisia kiinnostaa lastensa kilpailumenestys ja se, että he ovat poissa kotoa jaloista, kun taas itse katson vain, että lapsilla on harrastuksia ja vapaa-aikaa olla ja rentoutua sopivassa kombinaatiossa?

itsessänne, jos kysymyksestäni tuli paha mieli. En mahda teidän tulkinnoillenne mitään. Mutta ehkä te voisitte miettiä, mikä kysymyksessäni nyt niin kurjalta tuntui. Miksi koitte sen arvosteluna? Ja kysymyksiisi: Joskus heitä väsyttää. Valinta on kuitenkin heidän, me vanhemmat katsomme, että kuormitus ei ole liiallinen. Harrastukset ovat myös vapaasti lopetettavissa, kunhan jotakin liikuntaa on arjessa riittävästi. Toteutan omaa kunnianhimoani töissä ja oman lajini parissa (ihan eri kuin lapsilla). Lasten menestys on se ja sama, pääasia on että nauttivat ja kehittyvät. Tavoitteellisuus on tärkeää, koska se opettaa suunnitelmallisuutta ja sitä, että asioita on hyvä tavoitella. Toki pyrin tajoamaan lapsilleni hyvän lapsuuden ja siinä harrastuksen tiivis kaveriporukka, loistavat valmentajat ja terveet elämäntavat ovat tärkeänä osana. Rentoutuminen on myös ehdottoman tärkeää, ja siksi emme esimerkiksi käy kaupoilla lasten kanssa vaan vapaa-aika pääasiassa vietetään kotona tai ystävien kanssa rauhallisesti oleillen. Sopiva kombinaatio on nimenomaan se, mihin pyrimme. Kulttuuriharrastuksia en suinkaan pidä turhina. Puolisoni on muusikko ja itsekin työskentelen kulttuurialalla. Mutta hiukan meillä on suutarin lapsilla ei ole kenkiä -ilmiö tässä. Esimerkisi taidenäyttelyissä tai oopperassa tulee lasten kanssa käytyä aika harvoin. Se on harmi. Sosiaalisia taitoja he toki oppivat harrastustensa parissa muun kaveriporukan lisäksi. Eivätkä lapset ole kilpailujen aikaan poissa jaloista, olemme kilpailuissa koko perhe. Toivottavasti vastasin kysymykseesi? Varmaan ainakin osaa ihmettelit aidosti, vaikka halusitkin myös jotain omaa syyllisyyttäsi purkaa. Vaikka se toki oli turhaa, puolestani saat tehdä mitä haluat.

Kaikkea muuta nähtävästi pitää olla valmentajista lähtien, mutta ei sellaista lapsuutta, johon kuuluisivat isä, äiti ja sisarukset yhdessä ilman, että yksilöinä tai joukkona yritetään koko ajan päteä.

me vanhemmat olemme paljon lastemme kanssa. Emme tee kahta tai kolmea työtä, treenaa tavoitteellisesti jne. vaan panostamme yhteiseen aikaan perheenä. Mikä ei sulje sitä, etteikö voisi huolehtia kunnostaan tai tehdä työnsä kunnolla.

Emme kuluta aikaamme shoppailuun, joten juuri siksi tulee valittua se merkkivaate, josta on aikaisemmin saanut hyviä kokemuksia. Minulla ei ole aikaa etsiä eri nettikaupoista kauniita ja mieleistä materiaalia olevia asuja, joten säästän myös aikaani ja pitäydyn vain muutamissa nettikaupoissa ja parissa tutussa myymälässä.

tosin huomauttaa, että me vietämme aikaa perheenä. Treenaamme paljon yhdessä koko perhe, esimerkisi peruskestävyyttä tarvitaan kaikkien lajeissa ja lasten pyöräillessä voivat vanhemmat juosta jne., eikä freetyöni vie yhteistä aikaa muuta kuin harvoin. Ihan saman verran tai enemmänkin voi jollakin mennä esimerkiksi shoppailuun. Tai johonkin muuhun. Lasten harrastusajat ovat mitä parhainta aikaa treenata itsekin, joten aika vähän tulee sellaista, että yhteisestä ajasta pitäisi tinkiä.

että miten lapsenne jaksavat jatkuvan kilpailun ja harrastamisen? Eikö heitä yhtään väsytä se, että pitää kaikki vapaa-aika käyttää joko harjoitteluun tai kilpailureissuihin? Toteuttavatko he äidin kunnianhimoa ja käsitystä siitä, millaista on hyvä lapsuus? Pidätkö kulttuuriharrastuksia turhina ja sosiaalisten taitojen kartuttamista kavereiden kanssa olemisella jotenkin vaarallisena? Siis sitä tässä pohdin, että millainen elämä mahdollistaa tuon? Vai onko se vain niin, että toisia kiinnostaa lastensa kilpailumenestys ja se, että he ovat poissa kotoa jaloista, kun taas itse katson vain, että lapsilla on harrastuksia ja vapaa-aikaa olla ja rentoutua sopivassa kombinaatiossa?

itsessänne, jos kysymyksestäni tuli paha mieli. En mahda teidän tulkinnoillenne mitään. Mutta ehkä te voisitte miettiä, mikä kysymyksessäni nyt niin kurjalta tuntui. Miksi koitte sen arvosteluna? Ja kysymyksiisi: Joskus heitä väsyttää. Valinta on kuitenkin heidän, me vanhemmat katsomme, että kuormitus ei ole liiallinen. Harrastukset ovat myös vapaasti lopetettavissa, kunhan jotakin liikuntaa on arjessa riittävästi. Toteutan omaa kunnianhimoani töissä ja oman lajini parissa (ihan eri kuin lapsilla). Lasten menestys on se ja sama, pääasia on että nauttivat ja kehittyvät. Tavoitteellisuus on tärkeää, koska se opettaa suunnitelmallisuutta ja sitä, että asioita on hyvä tavoitella. Toki pyrin tajoamaan lapsilleni hyvän lapsuuden ja siinä harrastuksen tiivis kaveriporukka, loistavat valmentajat ja terveet elämäntavat ovat tärkeänä osana. Rentoutuminen on myös ehdottoman tärkeää, ja siksi emme esimerkiksi käy kaupoilla lasten kanssa vaan vapaa-aika pääasiassa vietetään kotona tai ystävien kanssa rauhallisesti oleillen. Sopiva kombinaatio on nimenomaan se, mihin pyrimme. Kulttuuriharrastuksia en suinkaan pidä turhina. Puolisoni on muusikko ja itsekin työskentelen kulttuurialalla. Mutta hiukan meillä on suutarin lapsilla ei ole kenkiä -ilmiö tässä. Esimerkisi taidenäyttelyissä tai oopperassa tulee lasten kanssa käytyä aika harvoin. Se on harmi. Sosiaalisia taitoja he toki oppivat harrastustensa parissa muun kaveriporukan lisäksi. Eivätkä lapset ole kilpailujen aikaan poissa jaloista, olemme kilpailuissa koko perhe. Toivottavasti vastasin kysymykseesi? Varmaan ainakin osaa ihmettelit aidosti, vaikka halusitkin myös jotain omaa syyllisyyttäsi purkaa. Vaikka se toki oli turhaa, puolestani saat tehdä mitä haluat.

Kaikkea muuta nähtävästi pitää olla valmentajista lähtien, mutta ei sellaista lapsuutta, johon kuuluisivat isä, äiti ja sisarukset yhdessä ilman, että yksilöinä tai joukkona yritetään koko ajan päteä.

vastaukseni. Liikunta on loistava tapa viettää perheen yhteistä aikaa. Terveyteen panostaminen ei ole pätemistä.

lukiolainen on hyvinkin tietoinen merkeistä ja trendeistä. En osta erikseen vaatetta merkin takia mutta jos sellainen sattuu eteen tulemaan kun juuri sellaista tarvitaan, toki sen voin ostaa. Elämme normaalia koululaisetn perheen arkea, treenejä ja pelejä riittää, omia harrastuksia myös jonkun verran, enemmänkin vapaaehtoistöitä. Kotona lapset pelailevat joskus tietsikalla ja pleikkarilla mutta eivät hingu uusimpia merkkejä, puhelimet tavis-Nokioita, vaatteet enimmäkseen ketjuliikkeistä. t.yh Espoosta