Lue keskustelun säännöt.
Työpaikan synttärikeräyksistä ja tarjoiluista! Nuukuusketjusta luin,
16.11.2012 |
että jotakuta ärsyttää jatkuvat lahjakeräykset ja joku oli kuullut huhun miehestä, joka vaihtoi nimensä harvinaiseen, ettei tarvitsisi nimpparipullia tarjoilla.
Ymmärrän, että työpaikoilla, joissa on hyvä henki ja kavereita, mielellään tarjoaa paakelsit ja myös osallistuu keräyksiin. Mutta mites muissa? Kuinka olette toimineet?
Itse en ole osallistunut mihinkään keräyksiin. Yleensä siksi, että ei minulla ole ollut oikein minkäänlaista suhdetta siihen, kenelle lahjaa kerätään. Jos taas kyseessä on ollut kaveri (tämä on käynyt työurani aikana kerran), olen ostanut ihan itsekseni hänelle lahjan.
Omina syntymä- tai nimipäivinä en ole vienyt mitään tarjottavaa. Enkä ole kyllä koskaan saanut mitään lahjaakaan. Kerran olen vienyt läksiäiskakun. En tuppaa viemään tarjoiluja, koska ei ketään töissä kiinnosta minun syntymäpäiväni. Voin juhlia niitä sitten oikeiden kavereiden kanssa.
Tuntuu, että noita keräyksiä ja tarjoiluja järjestävät keski-ikäiset ja vanhemmat ihmiset, joilla on pysyvät työsuhteet ja jotka siksi tuntevatkin toisensa.
Kommentit (4)
synttäreitä ja nimppareita juhlia.
Tuon joskus kahvileipää työkavereille ihan ilman syytäkin.
Läheisten työkavereiden (saman osaston porukan) keräyksiin osallistun ihan mielellään aina. Niitä nyt ei niin kauhean usein ole.
Isossa talossa on sitten välillä keräyksiä jollekulle, jota ei edes kunnolla tunne. Hölmöintä musta on se, että keräys saattaa olla isolle porukalle, mutta sitten siihen kahvitilaisuuteen ei edes kutsuta kaikkia keräykseen osallistuneita. Näissä olen ottanut sen linjan, että tyynesti jätän osallistumatta keräykseen, jos ei ole erityisen läheinen henkilö minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näissä tuntuu käyvän niin, että toisille kerätään ja toisille ei. Eikä keräykseen osallistunut tosiaan välttämättä pääse kahvitettavaksi.
Itse mielenkiinnolla odotan läksiäisiäni, kun meidän työpaikalla on nimenomaan ollut niin, että joillekin kerätään ja järkättään ja toisille ei. Äsken lähti yksi henkilö, joka sai kaksi lahjakorttia ja vielä lahjan. Hiukan epäilen, että minua tullaan muistamaan vastaavasti...
käsistä ja rahakeräystä oli viikottain ja pahimmillaan parikin viikossa. Mulle nyt se Euro tai kaksi tai viisi ei ole kynnys vaan myös periaate ja ennen kaikkea se, että aina pitäisi jollekin muistaa viedä rahaa ja laittaa nimeä korttiin.
Omituisin oli, kun yhdelle naiselle kerättiin lahja äitiyslomalle jäädessä. Hetken päästä lapsi oli syntynyt ja tämän kaveri alkoi hommata uutta keräystä, tällä kertaa vauvalahjaa. Kysyin suoraan, että eikös me jo kerättykin hänelle lahja. Vastaus oli: "No, Maija nyt on erityistapaus". Aha? Miten niin erityistapaus??? Ihan tavallinen työkaveri se meille muille oli.
Meillä taas niitä järkkäsi 25-30-vuotiaat, jotka vaihtoi työtään vuoden parin välein. Mä en ole ilmennyt kieltäytyä eikä noi mun taloudessa näy, mutta kyllä mua ihmetyttää kun kerätään synttärilahjoiksi aika suuria summia. Isolla työpaikalla aktiivinen kerääjä saa helposti 20-30 lahjoittajaa ja jos rahaa on laitettu se vitonenkin, niin sitten ollaan ostamassa 150 eurolla jotain jollekin ihan mukavalle tyypille, joka vuoden ollut ja kohta lähtee taas uuteen duuniin. Mun mielestä ihan ok ostaa lahjoja, mutta eikö nyt vaikka se sampanjapullo olis ihan kohtuullinen lahja?
Mä olen vissiin nuuka ja kaikkea muuta kamalaa, mutta monesti noissa keräyslahjoissa summat nousee tosi isoiksi. Kun kuitenkin tärkeintä olisi se ele, että muistetaan ylipäätään.