En tajua vanhempia, jotka eivät osaa laittaa rajoja lapsilleen!

jota et tajua? Mikä siinä tajuamisessa on vaikeinta?

Mutta onhan rajoittaminen vaikeaa ja kysyy voimia ja hermoja. Mutta kun jaksaa jatkaa, niin lopulta huomaa, että pääseekin helpommalla. Onhan se väsyneelle vanhemmalle helpompaa antaa periksi sen sijaan, että rajoittaa. Kaikki ovat hetken tyytyväisiä...



Oma lukunsa on näiden rajattomien lasten vanhemmat, jotka taivastelevat sinun lapsesi nähtyään, että "onpa sulla helpot lapset".



Itselläni on nyt 11-v kaksoset ja olin heidän yksinhuoltajana kuusi vuotta. Onneksi väsymyksestä huolimatta jaksoin pitää rajat. Luoneeltani olen "periksi ei anneta, vaikka mikä olisi". Nyt saan sitten nauttia tekemästäni työstä :D. Lapsista on aina tullut hyvää palautetta. Murkkuikää odotellessa :)

mutta teinin kanssa alkaa olla jo todella haastavaa. Nykyään ymmärrän paremmin vanhempia jotka ei kykene/jaksa teinin kanssa "vääntää".

Minäkin luulin, että hyvinkasvatetun lapsen kanssa pärjää paremmin kun murkkuikä tulee...juu EI!

Tekisi kyllä mieli välillä olla välittämättä "tee mitä haluat...äiti on vähän väsynyt" :(

ja antakaa vielä lisää vinkkejä, miten saada uhmakas ekaluokkalainen ruotuun. Oon tiukka ja rajkastava äiti ja aivan loppu jatkuvaan vääntöön. Olen tytön kanssa läheinen, vietetään päivittäin monta tuntia aikaa yhdessä, koulu sujuu hyvin eli kaikki on ok. Itsekin on omasta mielestään tyytyväinen kaikkeen, kavereita on jne. Mutta kun jotain päättää, on itsepäinen, komentelee, määrää, huutaa, ulvoo ja on huomionhakuinen. Rajattu on ja tahtoaan ei saa periksi, tilanteen jälkeen on ihan ok, pyytää jopa anteeksi ja ollaan taas hyväntuulisia. MUTTA ne melkein jokapäiväiset väännöt vie kaikki voimat. Vinkkejä kiitos :)

mutta ainakin vastaanottaja päässä on tällä hetkellä jotain häikkää, kun mikään ei tahdo mennä perille...



Ekat 10v olivat kyllä haasteellisia tämän suhteen, mutta nykyään lähes mahdotonta omalla tavallani, joten joudun paljon neuvottelemaan asioista, jotka niin monelle on ihan pässinlihaa.

Väysymys voi jollekin tulla, vaikka makaisi koko päivän kotona. Itse taas olen väsynyt, koska käyn töissä + koulua ja mies sama setti. Meillä on krooninen kiire ja univaje, joten joskus ei vaan jaksaisi tai ei aina jaksakaan tapella vaan antaa periksi.



No, kyllä me pyritään tsemppaamaan, mutta välillä harmittaa itseäkin, kun tuli taas mentyä sieltä, missä aita on matalin.