Lue keskustelun säännöt.
Seksillä ON merkitystä!!!
02.12.2005 |
Olen aikanaan ollut ns. toinen nainen.
Sillä miehellä oli avioliitossaan seksiä kerran viikossa ja kuulemma ihan vaihtelevaa touhua. Mitä nyt tietyt jumittuneet tavat vähän tylsistyttivät.
Mutta vaikka sen miehen arvomaailmassa seksi ei ollut tilastoykkösenä, hän selvästi olisi juuri seksin saralla kaivannut vaimoltaan enemmän ja parempaa. Omat yritykset innostaa vaimoa eivät tepsineet, ja mies tunsi itsensä onnettomaksi. Lapsia oli, ja perhe-elämä oli ihan onnellista. Mutta ei pelkkä hyvä isyys tai hyvä äitiys riitä elämänpituiseen onneen, ellei sitten ole seksikammoinen neurootikko, jolle seksi on iso ongelma ja joka saa tekosyyn seksin välttämiseen siitä, että on isä/äiti.
Meillä oli kivaa seksiä sen miehen kanssa. Kun hän tajusi että vihdoin hänen pitkäaikaiseen kaipuuseensa vastattiin, hän olisi halunnut ottaa eron. Mutta silloin minä peräydyin. Sanoin että selvittäkää tämä asia keskenänne.
Seksillä on hyvin, hyvin paljon merkitystä. Joku väitti aiemmin toisessa ketjussa että iän mittaan seksin merkitys vähenisi. Höpsis sanon minä. Kun tulee ikää, elämän- ja oman vartalon tuntemusta, kypsyyttä, kokemusta, uskallusta, mahdollisuuksia ja seksikumppaneitakin on ollut useampi, alkaa todella tajuta seksin ihanat, kokonaisvaltaiset mahdollisuudet ja mittasuhteet. Kokemukseni mukaan juuri keski-ikäiset miehet kärsivät siitä, että heidät kotona ohitetaan seksuaalisina, tuntevina ihmisinä. Vaimolle kelpaa tilipussi, kerran viikossa -pakkolähetyssaarnaaja ja se että mies hoitaa lapsia kun vaimo juoksee kampaajalla.
Kommentit (56)
Voiko elämänpituista onnea olla? Vai onko elämä vaihtelevaa; joskus on muita tärkeitä asioita, ja sitten taas muita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut yli 10 vuotta naimisissa, meillä on lapsia ja seksiä on ainakin kolmesti viikossa. En tajua miten jaksatte olla liitossa jossa ei ruumiillinen rakkaus toteudu.
Ex-liittoni kaatui juuri seksiongelmiin. Kaikki muut asiat kyllä sujuivat. Mukamas. Seksi on paljastava juttu. Ei ole oikeasti hyvää suhdetta jossa kaikki olisi hyvin mutta seksiä ei haluta. Siinä on silloin jokin pelko mukana.
ainakaan tässä suhteessa. Olen SE (, jonka haluttomuudesta joku olikin kiinnostunut. Syytä en vaan tiedä. Sterilisaatio? On kyllä ollut haluttomuutta jo ennen sitäkin..
Itsekin valitettavasti toisena naisena nuoruudessani olleena tiedän että ap sanoo sen mitä ei haluta tietää. Miehet hakevat seksiä muualta kun kotoa ei saa. Vaimo voi olla rakas ja tärkeä, ja yleensä kehutaan kuinka hyvä äiti tämä on. Mutta mies ei halua vaimosta ITSELLEEN äitiä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi niin moni vastustaa seksin merkitystä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja toisekseen, minun mielestä on toista loukkaavaa jos " pitää" puutteessa. Olkoonkin että on siihen toki syitäkin ja vaihtelevia kausia, mutta jos pidemmällä ajanjaksolla toinen kärsii koko ajan seksittömyydestä, niin silloin menee pahasti vikaan.
En ymmärrä ihmisiä (en naisia, enkä miehiä), joiden mielestä seksi ei ole tärkeää. Ja kokemukseni mukaan tätä mieltä ovat ihmiset, joille se on jonkinlainen ongelma. Eli on kotona opetettu, että naisten ei kuulu haluta tai on tullut karvaasti turpiin tällä osa-alueella. Seksi ei ole tärkein osa parisuhdetta, vaan tasapuolisesti yhtä tärkeä rakkauden ja ystävyyden kanssa. Näitä kolmea tarvitaan - mutta eri ihmisillä on usein eri tärkeysjärjestys näiden suhteen. Itse tiputtaisin pois ystävyyden, jos pakko olisi ja säästäisin rakkauden ja seksin. ystävyyteen kuuluvia asioita kun on mahdollista tyydyttää muidenkin kanssa ilman sosiaalista halveksuntaa... Onneksi seksi ei ole nykysuhteessa ongelma määrältään eikä laadultaan. Seksi on kaunein ja intiimein tapa osoittaa rakkautta ja VAALIA sitä. Jos seksielämä näivettyy, näivettyy suhde erittäin helposti muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä seksiä on 1-3 kertaa viikossa, mikä riittää minulle aivan mainiosti. Mies on tähänkin tyytymätön ja jatkuvasti napisee, että joutuu olemaan puutteessa. Minä vaan en yksinkertaisesti jaksa/halua harrastaa seksiä joka päivä, mitä mies ilmeisesti haluaisi. Kyllä hänenkin on mielestäni tultava tässä asiassa vähän vastaan, eikä vaan marista asiasta. Kun kerran ei ole kyse siitä, että saisi vain kerran kuussa tms.
Meillä seksiä on ollut välillä vain tuon kerran viikossa (johtuen siitä, että töiden takia joudun reissaamaan), ja kyllä kotiin palatessa tulee sitten rakasteltua huolella :) Yleensä noin 3-6 kertaa viikossa seksiä meillä. Ja kyllä, minäkin uskon tuon, että mikäli kotona ei seksiä saa, sitä joko haetaan muualta tai sitten masennutaan ja tyydytään suhteeseen.
Tästä nyt kaikki osaavat laskea pois synnytyksen jälkeisen ajan, silloin ei tarvitse yhdyntää olla, mutta itse en kokenut kamalaksi ottaa mieheltä suihin sinä aikana, kun synnytyksen vuoksi emme saaneet yhdyntää harrastaa.
Ikävintä tässä keskustelussa on se, että jotkut todella kokevat, että se on heiltä pois, jos mies saa seksiä. Missä on oma nautinto? Miksette puhu miehillenne siitä, miten teidätkin saisi nauttimaan? Ja jos liitto on todella siinä vaiheessa, että seksi ei maistu enää miehen kanssa, niin eikö sen " väkisin" sekstaamisen vaihtoehtona voisi olla ero ja uusi mies?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useinhan käy niin, että vaikkei itseä ensin haluttaisikaan, alkaa tehdä mieli, kun toinen vähän aikaa lämmittelee. Meillä on reilu 1-vuotias elohopeanvilkas lapsi ja energiat menevät päivän aikana ihan nollille... tosi harvoin jaksan itse tehdä aloitetta, mutta onneksi mies jaksaa ja aina suostun. Koskaan en ole katunut suostumista, monet parhaat orgasmit ovat tulleet, kun mies on kunnolla rapsutellut, silitellyt ja nuoleskellut...
Ap, oikeassa olet. Kun minulla oli vielä avioliitto voimassa, seksi ei todellakaan ollut " tärkeä asia" meille ja kuvittelin että tällaista se sitten on. Sitten tapasin nykyisen kumppanini ja tajusin, miten ihanaa seksi voi olla, miten moninaista, suloista, huumaavaa, koko suhteen keskinäisen rakkauden ja kunnioituksen kruunaavaa! ONNEKSI OLEN SAANUT KOKEA SEN, olen kiitollinen siitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jos se haluton onkin mies, niin sekin on naisen vika. Sillä nainen on silloin liian lihava/laiha/pienirintainen/riipputissinen/löysäpilluinen tai jotenkin muuten viallinen. Joten pihtaava mies ei ole kusipäinen ilkiö, toisin kuin pihtaava nainen
Jotenkin on aika surullista huomata, kuinka pinnallisia nykyiset ihmissuhteet näköjään ovat. Itse olen aina uskonut Siihen Oikeaan, jonka kanssa jaetaan loppuelämän ilot ja surut. Siis myös surut ja vaikeat ajat, ei pelkkää auvoista onnea ja hekumaa. Mutta mulla onkin siitä ihana tilanne, että tunnen monta onnellista ja tasapainoista paria, jotka ovat olleet vuosikymmeniä yhdessä :) On helppo uskoa, että se on mahdollista.
Parisuhde on todellaki PARIsuhde. Siihen vaikuttaa kaksi osapuolta, molemmat yhtä vahvasti. Ja se on pariSUHDE, eli sitä pitää hoitaa ja arvostaa. Onnelliseen avioliittoon jokainen tarvitsee omia juttujaan. Toisilla painottuu seksi enemmän kuin toisilla; toiset puhdistavat ilmaa riitelemällä viikottain, toiset ei riitele raivoisasti koskaan; toisilla on paljon yhteisiä harrastuksia ja/tai luonteenpiirteitä, toiset ovat kuin yö ja päivä keskenään; toiset haaveilevat urasta, toiset suurperheestä, jotkut molemmista samaan aikaan jne.
Seksi on kieltämättä ihana tapa päästä ihmistä lähelle sekä fyysisesti että henkisesti. Mutta joskus seksi voi oikeasti loppua muustakin syystä kuin haluttomuudesta. Esim. sukulaismieheni halvaantui onnettomuudessa niin pahasti, että joutui loppuiäkseen pyörätuoliin. Pariskunnasta tuntui helpommalta totutella elämään kokonaan ilman seksiä kuin yksipuolistaa seksielämä vain vaimoa koskemaan. Toinen tuttavani (kolmikymmpinen mies) sairastui krooniseen eturauhasen tulehdukseen, joka usein vaikuttaa merkittävästi myös haluihin ja mielialaan. Hekin ovat selvinneet uudesta tilanteesta. Miksi pariskunta ei siis voisi selvitä myös siitä, jos naisella on haluttomuutta? Toki ensin kannattaa aina yrittää selvittää syyt ja löytää apua, mutta toisinaan mikään ei auta. Silloin kannattaa punnita, mille pohjalle suhde on oikeasti rakennettu - kestäisikö se sittenkin, vaikka seksi katoaisi ainakin hetkeksi kokonaan?
Toivon sydämestäni, että edes osa nykyisistäkin ihmissuhteista olisi niin syvällisiä, että ne eivät loppuisi yhden osa-alueen (mahdollisesti hetkelliseen) heikkouteen. Saati sitten puheyhteyden puuttumiseen, josta niin moni kärsii... Jokainen pari voi oppia jatkuvasti uutta sekä itsestään että puolisostaan!
Mitäs silloin pitäisi tehdä? Vaimon mennä vieraisiin tyydytystä hakemaan? Onneksi en itse edes moista vaihtoehtoa ajatellut, suhteeseemme tuli ihan uudenlaista syvyyttä alkuajan totuttelun ja paljon puhumisen jälkeen. Ennen naimme kuin kanit ;) Eli puute kiukutti ja turhautti ja hämmensi kovasti, vaikka siihen oli erittäin inhimilliset syyt ja mun piti jaksaa tukea miestäni, ei painostaa tai masentaa... Luojalle kiitos, että olen ilmeisesti sitten löytänyt Sen Oikean, kun ero/pettäminen ei koskaan tullut edes mieleen.
Vaikeudet on tarkoitettu voitettaviksi. Yhdessä.
jolle ei kelpaa kuin lähetyssaarnaaja...?! Jospa mies on niin laiska, ettei viitsi edes muuta ehdottaa? Kyl mulle ainakin käy kaikki, mitä toinen haluaa, mut jos on tulos päälle, niin en väkisin rupee akrobatiaa yrittään...
tilanne aviomieheni kanssa juuri tästä aiheesta.
Meillä on alusta pitäen ollut erilaiset tarpeet seksin suhteen. Minulle riittäisi hyvin 1-2 kertaa viikossa, kun taas mieheni haluaisi useammin. Hän ei kuitenkaan kysyessäni osaa määrittää, mikä olisi riittävän usein. Mieheni tekee reissutyötä, joten seksiä on meillä epäsäännöllisesti 1-3 kertaa viikossa.
Meillä oli alkuviikosta se tilanne, että tulin myöhään tiistai-iltana muutaman päivän työmatkalta lopen uupuneena. Pääni oli ihan pyörällään työni uusista haasteista ja matkan tapahtumista. Seuraana aamuna minulla oli herätys klo 6 (miehellä oli vapaapäivä) ja miehen tehdessä varovaisen aloitteen seksiin sanoin, etten kuollaksenikaan jaksa ja kun kello oli jo yli puolenyön, haluaisin kiireesti nukkumaan jaksaakseni herätä aamulla.
Kahtena seuraavana iltana tein itse aloitteen seksiin, mutta mies kieltäytyi. Eilisen päivän hän mökötti ja pitkällisen tivaamisen jälkeen illalla sain niskaani melkoisen vuodatuksen. Hän on kuulemma tullut siihen tulokseen, että seksi kerran viikossa on niin vähän, että on sama kuulemma lopettaa koko seksielämä. Tuosta yhdestä kerrasta kun ei kuulemma tule kuin paha mieli.
Hän tilitti pettyneensä siihen, että minulle riittäisi seksin saanti kerran viikossa. Jos ei kiinnosta, niin antaa sitten olla. Mitään " säälipillua" hän ei kuulemma halua. Toisin sanoen hän leimasi minut naisena ihan arvottomaksi ja surkeaksi olennoksi.
Yritin säilyttää malttini tuon vuodatuksen jälkeen ja vetosin siihen, ettei seksielämämme ponnettomuus voi lähteä pelkästään minun " surkeudestani" seksuaalisena olentona. Kerroin kaipaavani hellyyttä ja " virittelyä" pitkin päivää pienten huomioimisten kautta. Lupasin panostaa enemmän seksielämäämme ja tilata nettikaupasta yhdynnän aikana pidettävän klitoriskiihottimen ja jotain muuta kivaa, mitä olin jo aiemminkin aikonut. Minä en nimittäin saa pelkässä yhdynnässä orgasmia, ja mieheni on kielellään ja sormillaan hoidellut minut yleensä ennen yhdyntää. Kerroin hänelle haluavani parantaa seksielämäämme, mutta toivoin vaivannäköä myös häneltä. Ei se yksin riitä, että minä yritän. Yhteinen seksielämähän tässä on kyseessä.
Mieheni jatkoi mököttämistä ja niin sitä sitten nukahdettiin. Aamulla hän lähti neljän päivän työmatkalle ennen kuin olin herännyt. Tosi paha olo on ollut koko päivän. Tuntuu siltä, kuin en olisi nainen ollenkaan, vaan epäonnistunut niin vaimona kuin seksikumppaninakin. Tähänköhän aika ajoin esille tulevaan ongelmaan meidän muuten hyvä avioliittomme tulee vielä kaatumaan. Itkettää.
Kurjaa, että miehesi työmatka ajoittui juuri riidan päälle. Mutta älkää ihmeessä jatkako siitä mihin jäitte, kun hän palaa. Aloittakaa silloin mieluummin alusta ja käyttäkää paljon minä-viestintää. Eli älkää sanoko, " sinä et koskaan..." vaan esim. " musta tuntuu ikävältä..." Saattaahan olla, että miehelläsikin oli vain heikko hetki ja hänkin jo katuu sanojaan (eikä tarkoittanut puoliakaan niistä).
Ikävä kyllä hankalista asioista puhutaan monesti harvoin ja silloinkin kiukkuisena tai turhautuneena. Saatte asian varmasti juteltua vielä kuntoon, etenkin kun sulla on halua muuttua. Mutta miehesi pitää myös muuttua: olet ihan oikeassa, että huomaavaisuus on mitä parhainta esileikkiä! Kun tunnepuoli pelaa, on helpompi itsekin haluta useammin. Ja yllätyksiä voisi mieskin järjestää. Yrittäkää lähentyä uudelleen heti, kun miehesi palaa reissusta. Kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu :)
saatoin elää parikin vuotta selibaatissa eikä tehnyt tiukkaakaan. Kaipasin kyllä toista ihmistä vierelleni, mutta seksinkaipuusta ei kyse ollut. Kyllä seksuaalisuus elää elämäntilanteiden mukana. En mielestäni ollut epänormaali vaikken seksiä kaivannutkaan.