Emme halua kertoa sukupuolta etukäteen

että meille syntyy Santeri. En nähnyt mitään syytä pitää salaisuutta, olin vain helpottunut.

Ja nimikin on päätetty heti synnärillä ja alettu käyttää sitä julkisesti heti. En ole tuntenut tarvetta salailla, koska kyllähän ne asiat ennen pitkää paljastuvat kuitenkin :)

ennen kuin lapsi on tarpeeksi vanha sen kertoakseen. Voi tietty kertoa et joo sillä on pippeli tai pimppi, mutta muutenhan se on lapsen oma asia.

En ymmärrä teitä. Ihan turhaa kiusantekoa. Olisi fiksumpaa väittää ettei itsekään tiedä.



Olette kai muutenkin salailevia ja kuvittelette, että muu maailma puhuu teistä koko ajan selkänne takana? :)



Ette ole niin kiinnostavia.

Haluttiin pitää se omana tietona. Sen verran kävi jossain vaiheessa ärsyttämään utelut nimistä ja sukupuolesta, että lopulta vastasimme tyyliin Pirkko-Yrjänä.

Aika pian loppui utelut.

ennen kuin lapsi on tarpeeksi vanha sen kertoakseen. Voi tietty kertoa et joo sillä on pippeli tai pimppi, mutta muutenhan se on lapsen oma asia.

on varmaan joku tällainen Kaisla-Sepi, josta ei pysty päättelemään sukupuolta? Varokaa, ettei pikku Kaislasta tule isona identiteettikriisissä pyöriskelevä transu.

Miksi pitää tehdä numero jostain niin normaalista kuin sukupuoli? Noin tehdään häiriintyneitä ihmisiä, odottakaa vain!

Me emme tienneet, siis edes halunneet tietää, kumpaa sukupuolta muksut ovat. Ja nimen kohdallakaan ei oltu ihan varmoja asiasta, joten sukulaiset saivat tietää lapsen sukupuolen synnytyksen jälkeen kun mekin sen tiesimme. Ja nimen kuulivat ristiäisissä.

Eikö olisi asiallista vastata ihan kohteliaasti tai sanoa, että te ette tiedä?



Minä kysyn työkavereilta ja sukulaisilta raskaudesta ihan vain kohteliaisuudesta, kosta tiedän kuinka erityiseltä se raskaus tuntui. Odottavat äidit tykkäävät kun kysellään. Jos vastaus olisi jotain tuollaista, niin pitäisin äitiä hiukan leuhkana ja ajattelisin, että ei olisi kiinnostatutkaan. :)

Sukupuoli on olleellinen osa identiteettiä ja kuitenkin "itsestäänselvyys" eikä sen salailussa ole mitään järkeä. Onhan se nyt eri asia, onko teillä kissa vai koira, musta tää on vähän sama juttu -ei mikään paremmuusasia vaan se vaan on. En tajua, mitä nimen tai sukupuolen salailulla saavutetaan, saatteko siitä jotain ihme kiksejä?!?



Itse kerroin kaikille heti, kun tiesin, ja nimenkin joko raskausaikana tai synnytyksen jälkeen, kun se oli varma itselle. Silloin siitä ei tule kellekään mitään isoa juttua!

eli ilmoittivat, että tietävät, mutta eivät kerro, se on heidän juttu. Lapsen "tekonimenä" oli suunnilleen Hilda-Antero ja ristiäispäiväkin niin salainen, että vasta edellisellä viikolla saattoivat sen ilmoittaa (terve, täysaikainen lapsi eli ei ongelmia ainakaan siinä suhteessa). No, osa sukulaisista ei päässyt juhliin, koska sopinut etukäteen jotain muuta tärkeämpää (esim. miehen toinen veli oli järjestänyt yrityksensä yhteistyökumppaneille tilaisuuden, josta ei voinut olla pois).



Lapsi sai nimen, mutta koko suku kutsuu häntä edelleen Hilda-Anteroksi ihan siksi, että "hän on niin salainen".



Eli ymmärrän, että ei kerrota, mutta en ymmärrä, miksi sitä pitää hehkuttaa.

Eikö olisi asiallista vastata ihan kohteliaasti tai sanoa, että te ette tiedä?

Minä kysyn työkavereilta ja sukulaisilta raskaudesta ihan vain kohteliaisuudesta, kosta tiedän kuinka erityiseltä se raskaus tuntui. Odottavat äidit tykkäävät kun kysellään. Jos vastaus olisi jotain tuollaista, niin pitäisin äitiä hiukan leuhkana ja ajattelisin, että ei olisi kiinnostatutkaan. :)

Ja kun ei mitkää emme tiedä, emme halua tietää vastaukset riitä kysyjille.

"tiedättekö sukupuolen?". Harvoin on vastaus että tiedetään. yleensä se on tyttö/poika tai ei tiedetä. Jos joku sanoo tietävänsä, mutta ei kerro sitä sukupuolta samassa lauseessa, en kyllä kyselekään vaan oletan että haluavat pitää omana tietonaan.

ennen kuin lapsi on tarpeeksi vanha sen kertoakseen. Voi tietty kertoa et joo sillä on pippeli tai pimppi, mutta muutenhan se on lapsen oma asia.

Minunkaan vanhempani eivät tiedä, että heillä on oikeasti yksi poika. Luulevat, että niillä on vain neljä tytärtä.

Emme tosiaan hehkuta raskaudesta ja hymistele salaisuuksiamme kahvipöydässä. Tiedän vain, että kun sukupuoli paljastetaan alkaa nimiehdotuksia ryöpsähdellä ja tietyn värisiä nuttuja ilmestyä. Tulee olo, että lapsi on yhtäkkiä yleistä "riistaa", josta kaikki omivat osansa.



Tyylimme on, että meidän asiat on meidän asioita.

kolmannen lapsen kohdalla selvitettiin sukupuoli, ja päätettiin ettei kerrota sitä yhtään kenellekään. Hyvin toimi. Vain jos joku sattui kysymään, että tiedämmekö lapsen sukupuolen, vastasimme että tiedämme, mutta ei sanota. Siis jos ei suoraa kysymystä tullut, niin ei ollut pakko tuoda ilmi edes sitä että itse tiesimme.

aina sitten synnytyksen jälkeen olen laittanut tekstarin että meille on syntynyt lapsi. Ja samoin ristiäisten jälkeen olen laittanut tekstarin että lapsi on saanut nimekseen X.



Vanhempiani ei raskaudet tai muut "joutavanpäiväsyydet" kiinnosta, eikä kiinnosta tulla edes ristiäisiin tms (eivät tapaa lapsiani).



Mutta itse ymmärrän ap:ta hyvin, masuvauva on teidän oma eikä tarvitse vielä kommentoitia huoneen sisustuksesta / tavarahankinnoista / vaatteista / nimiehdotuksista.

en halunnut itsekään tietää sukupuolta etukäteen, mies olisi halunnut, mutta ei sitten kysytty.



Ensimmäinen nimi päätettiinn noin pari viikkoa syntymästä ja julkistettiin heti, toiset nimet kerrottiin vasta nimiäisissä.

jos ei itse tiedä, mutta se tuntuu tosi oudolta jos itse tietää ja sitten ei sitä tietoa jaa, sanoo vaan en kerro. Ihan lapselliseltakin kuulostaa.

Mulla menee mielenkiinto lapsen vanhempiin heti kun kuulen jotain noin tyhmää.



Itse en halunnut tietää sukupuolta etukäteen ja kun kysyttiin sanoin en tiedä.



Etunimi oli selvillä alusta alkaen mutta toinen nimi tuotti hankaluuksia vikoihin hetkiin asti, joten ei kerrottu etunimeäkään, jos olisi muuttunut.

ei edes tiedetty, ei näkynyt ultrassa eikä alettu sen vuoksi lasta tönimään että saisi parempaa kuvaa. Miksi ette vain sanoneet, että sukupuoli ei näkynyt utrassa? Ei olisi mitään ongelmaa sukulaisten kanssa.

Me saimme kolmatta odottaessa tietää vauvan sukupuolen ultrassa, kahdella ekalla kerralla ei tiedetty. Näiden kahden ekan kohdalla meillä oli sitten mietittynä tytön ja pojan nimet valmiiksi ja oltiin jopa nämä vaihtoehdot sanottu, jos joku kyseli "onkos nimeä mietitty jo". Kun lapset syntyi, lähti viestit tyylillä "Maija/Matti syntyi".



Kolmannelle voitiin sitten nimikin päättää lopullisesti ennen synnytystä.



En millään ymmärrä tuota "nimiehdotuksia satelee"-tyyliä. Mitä sitten, vaikka satelee? Minusta oli ainakin hauska kuulla, minkälaisia nimiä ihmiset miettiä. Mutta sanottiin tosiaan suoraan, että pojalla on jo nimi ja kerrottiinkin se. Siis silloin, kun vauva ei ollut syntynytkään.



En jaksa salailla ja myhäillä. Ei ne mun asiat niin äärettömän paljon uteliaisuutta herätä, että joutuisin uteliaita hätistelemään ympäriltä =) Jos joku nyt sattui raskaudesta ja sukupuolesta ja nimestä kyselemään, niin sai kyllä ihan oikeat vastaukset, eikä epämääräistä myhinää. Se vauva ei ollut salaisuus mahassa eikä mahan ulkopuolellakaan.