Mieheni sanoi, ettei osaa sanoa rakastaako enemmän minua vai koiraansa.. :D

Minä tapailin tuota miestä vähän aikaa.. Koirat olivat hänelle rakkaampia kuin omat lapset. Lapset kyllä oli pienestä pitäen opetettu itsenäisiksi ja nukkumaan ommissa sängyissä, mutta koirapentue kannettiin parisänkyyn nukkumaan, että oppivat ihmisrakkaiksi.. Sairasta sanon minä!



Tapailu loppui siis tuohon ylenpalttiseen rakkauteen holtittomasti hyppiviin, haukkuviin ja sisälle kuseksiviin piskeihin.



Nim. Ilonpissahan se vaan oli

tapa koira ni ei tarvitse enää mietiskellä,.tyhmä ukkokin sulla ku vertaa rakkautta hurttaan eikä osaa valita.

paljon enemmän iloa elämään kun mies

jos te joutuisitte keskellä merta veneonnettomuuteen ja pystyisitte pelastamaan uppoavasta veneestä vain yhden valitsemanne ihm... eikun siis olennon, se olisi koira, eikä mies??

Jänniä tyyppejä täällä.

Täysin hypoteettinen tilanne ei kerro mitään. Hyvin harva pystyy sanomaan itsestään miten kriisitilanteessa toimii. Väitän että yllättävän moni pelastaisi, sanotaan nyt vaikka tulipalossa, vain itsensä, koska on eri asia puhua miten toimisin, kuin olla tosipaikassa paineenalaisena.

Jos aikaa miettimiseen ei ole kuin se pari henkäystä, joillain jää ehkä kainaloon se lemmikkikatti tai koira, eikä mies. En pitäisi heitä sairaina. Ei elävän olennon arvostamista taideta laskea sairaudeksi muutenkaan. Sellaisen ihmisen voisi määritellä sairaaksi, joka pakottaa valitsemaan lemmikin ja itsensä välillä, ilman että kyse on terveydellisestä perusteista.