Lue keskustelun säännöt.
Voi ei! Lapsi sai "huonon" numeron enkun kokeesta ja...
11.12.2012 |
Siis nyt, 5.luokkalainen hikarisuorittaja sai enkun kokeesta 9- ja itkua väänsi, että tuli huono numero ja eikä saa nyt enkusta kymppiä.
Tämä on oikeasti jo ongelma, ei siis pelkästään tämä numero, vaan se miten lapsi stressaa läksyistä, pärjäämisestä, koulutyöstä. Illalla hän ei joskus meinaa saada unta, ja alahuuli väpättää kun hän miettii tuliko joka läksy varmasti tehdyksi, ja mitä jos tulikin vielä jotain muuta mitä ei muistanut merkata, kokeisiin lukee niin että täytyy ottaa jo kirjat pois, hän sanoo mitä jos ei sitten osaa.
Ja sitten taas puhutaan, kun hän tekee parhaansa niin se riittää, hän on hyvä koulussa ja vaikka ei olisikaan niin ei sekään mitään, koenumerot ei maailmaa kaada, olemme iloisia että hän hoitaa koulunsa tosi hyvin (ka 9,7), ja koulu on vain yksi asia elämässä. En tiedä enää mitä sanoisin, en tiedä mistä nämä paineet tulevat.
Ei ole mielestäni lapsen tarpeen stressata ja ahdistua näin paljon koulusta! Mitä sitten tästä eteenpäin, suorittajalapsihan palaa loppuun, jos ysi on jo epäonnistuminen. Aina ei voi olla paras ja täydellinen.
Opettajan kanssakin ollaan jo puhuttu tästä, mutta opettaja ei tunnu ihan ymmärtävän. Koulu sujuu hyvin, aina on läksyt tehty, turha meidän tai lapsen on olla huolissaan, hän sanoo. En minä siitä sujumisesta ole huolissani, vaan siitä että lapsi välillä jännittää koulua ja itkee. Hän ottaa kaiken koulussa niin tosissaan, säännöt, kaikki, hän on suorittaja.
Onko tällainen jo oikeasti sitä luokkaa, että pitäisi ottaa yhteyttä koulukuraattoriin tai -psykologiin, jos sellaisia enää on olemassa?
Kommentit (16)
Harrastaako lapesi mitään?
Hänen itse haluamiaan harrastuksia.
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joukkueurheilu on hyvä, sillä väkisinkin siellä tulee tilanteita, ettei ole aina se paras... Ilman harrastuksia ei varmaan kuuppa kestäis näin hyvin.
Vitosella meilläkin tais tulla eka tuollainen pettymys numero, ja siitä kyllä juteltiin pitkään ja kunnolla. Edelleen vaatii paljon itseltään, mutta ei vatvo menestymistään oikeastaan enää. Nyt toki on jatkokoulutuspaikat mielessä, joten se ehkä vähän stressaa?
Keväällä ka oli 9,6. Nyt varmaan samaa tasoa.
Tyttö on kaikessa stressaaja ja suorittaja, ihan erilainen kuin kaksi sisarustaan. Valvon välillä öisinkin ja mietin miten autan lastani ja olenko tämän itse aiheuttanut (tosin kun on ne kaksi aivat erilaista, niin ehken.....). Hirveän raskasta lapselle ja samalla tekee lapsestani todella vaativan muita kohtaan ja jotenkin huumorintajuttoman kun kaiken pitää mennä just eikä melkein. Mulla on itsessänmi joitain samoja piirteitä, mutta mittakaava on aivan eri ja tietysti aikuisena osaan käsitella asiaa paremmin. Viisastenkiveä mulla ei ole, muuta kuin yrittää tukea tyttöä juuri sellaisena kun hän on ja vahvistaa sitä ajatusta että on hyvä vaikka ei kymppejä tulisikaan tai muuten kaikki menisi just "oikein". Olen itsekin miettinyt ammattiapua, mutta en oikein tiedä kenen puoleen käängtyisin. Tsemppiä sulle ja lapsellesi!
noh, ei mullakaan ole vastauksia tohon, mutta meillä kasvamassa tuollainen ylisuorittaja.
Sai ekan luokan jouluarvioinnin nyt muutama päivä sitten ja kaikki muut oli "osaat erittäin hyvin" kohdassa, ja yksi "osaat hyvin". ja voi jessus mikä show siitä syntyi.
Olen yrittänyt sanoa, että ei tarvii olla paras ja en ole itse mielestäni mikään suorittaja ja mies vielä vähemmän. En ymmärrä mistä tuo täydellisyyden tavoittelu oikeen tulee. Oli jo eskarissa ja nyt tyttö ekalla. HUH HUH, ja mikään puhe ei meinaa tehota, vaikka kuinka yrittää selittää, että kaikessa ei tarvise/voi olla paras jne. jne.
Täälä ilmoittautuu toinen täydellisyyden tavoittelija äiti. Kuulostaa niin tutulta. Tyttäreni on aivan samanlainen ja minä onneton lykkäsin sen vielä kansainväliseen kouluun joten opiskelee kaikki aineet englanninkielellä. Nyt yläasteella uskonnon ja historian sanasto teettää aivan sikana töitä. Olemme käyneet terapiassakin asian suhteen ja nyt kasilla on oppinut sulattamaan 9:n koenumerona mutta kaikki siitä alaspäin aiheuttavat hirvittävät kelpaamattomuuden ja huonommuuden tunteet.Siinä etsitään säkkiä ja sirotellaan tuhkaa. On raskasta katsoa sivusta. Takuulla hyväksyttäisiin kotona (ja velipoikakin on ihan keskitason oppilas) pienempikin ahkerointi mutta kun tyttö vaatii itse itseltään todella paljon.
Nyt on onneksi saatu neuvottelu ratkaisu siitä että lukio käydään suomenkielellä. Toki, hänellä on reunaehto että vain jos joku muukin tyttö hänen luokaltaan tulee sitten samaan kouluun että olisi edes yksi kaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttö on kaikessa stressaaja ja suorittaja, ihan erilainen kuin kaksi sisarustaan. Valvon välillä öisinkin ja mietin miten autan lastani ja olenko tämän itse aiheuttanut (tosin kun on ne kaksi aivat erilaista, niin ehken.....).
aiheutettu tämä jos ollaan korostettu liikaa koulunkäynnin tärkeyttä tai jotenkin muuten saatu aikaan lapselle sellainen tunne ettei kelpaisi kuin tuomalla hyviä numeroita.
Koenumeroista aina kehutaan, mutta olen nyt hillinnyt niistä ylenpalttista hehkutusta, ettei se korostu liikaa ja muistan kehua muutenkin häntä ihan muuten vain - sellaisena kun on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä etsitään säkkiä ja sirotellaan tuhkaa. On raskasta katsoa sivusta.
tämä kohta iski silmään, mitä tällä tarkoitat, en ole ennen törmännyt sanantapaan?
Ap, reippaasti vaan yhteys koulupsykologiin/-terapeuttiin,tai sitten jonnekin terveyskeskuksen puolelle. Mitä nuorempana asioita käsittelee, sen paremmin ne "hoituvat pois". Mitä itse olen seurannut sivusta, monelle pakkosuorittajalle voi myös herkästi kehittyä syömishäiriö.
Siinä etsitään säkkiä ja sirotellaan tuhkaa. On raskasta katsoa sivusta.
Mitä itse olen seurannut sivusta, monelle pakkosuorittajalle voi myös herkästi kehittyä syömishäiriö.
lapseni kaveri on nyt sairastunut, ensin ihan fiksusti laihdutteli pahimmat kilonsa pois, nyt laskee salaatinlehdetkin... urheilee, hoitaa koulunsa yms velvoitteet, mutta naurua ei kasvoillaan enää näe. Valitettavasti äitinsä on iloinen tästä laihduttamisesta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mulla on ongelma toisinpäin. Kun tulin kotiin matikankoe (9+) kourassa, sanoin eka sille, että se meni huonosti (oon itekki pettyny) ja sit se arvas, et sain 10-, 9,5 kohdalla se näytti jo pettyneeltä. Kun kerroin et sain 9+, se sano, et meni huonosti. Sain tietysti hirveen raivarin. Onks teistä vanhemmil oikeutta sanoo lapselleen, et niitten koe meni huonosti, vaik se ois saanu jonku 4 ja tietää sen itekki?
No mulla on kans et toin matikan kokeen kotiin ja paperis luki 9- ja sanoin et huonosti meni ja en saa todistukseen 10, ni äiti oli et se on hyvä ja saa nähä mitä tulee todistuksee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ap, mitä lapsellesi kuuluu näin monen vuoden jälkeen? Onko saanut haluamansa jatko-opiskelupaikan?
Sano, että hyvä on ja vasta yläasteella todistus merkitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Join miettimään tuota, että tiedät ulkoa lapsen todistusten keskiarvot. Itselläni ei ole mitään hajuakaan eikä käynyt koskaan mielessäkään.. Tosi hyviä meidänkin lapset on, mutta en juuri ajattele numeroita. Voisiko lapsi aistia sinun numerokeskeisyytesi?
Onnea. Lapsesi on todennäköisesti "penaalin terävin kynä", hänestä voi tulla vaikka mitä. Nyt vaan haette apua tuohon stressaamiseen.
Harrastaako lapesi mitään?