Sinä joka vihasit eksäsi uutta
... ehkä koska tulit väärin kohdelluksi, petetyksi tai muuten. Missä vaiheessa pääsit asiasta yli? Päästitkö vihasta irti? Mikä ajatus auttoi?
En hae tähän nyt vastauksia niiltä jotka eivät ole vihaa kokeneet tai hautoneet mielessään jonkinlaista kostoa.
Kommentit (4)
Vihasin aikani, kunnes tajusin, että sekin vihaa minua - eli on minusta mustasukkainen! Aloin näyttämään hyvältä aina kohdatessamme, laihdutin viljattomalla dieetillä muutaman kilon. Hymyilin kun tavattiin. Ja se vapautti minut! Huomasin, ett hymyily vapautti mut muutenkin ajattelemaan elmästä erilailla. En jaksanut enää vatvoa menneessä vaan nautin sinkkuudestani, tiesinhän mitkä ongelmat tuollakin pariskunnalla on edessä, ottihan tuo nainen mun jätteet itelleen. :D Alussa mies onkin mukava, mutta totuuden nimissä - eihän se ees koskaan siivonnut tai tehnyt ruokaa, se tarvii siihen aina naisen, viis rakkaudesta.
Kauheaa vastakkainasettelua ja provoamista vain? Vai kuvittelenko vain?
kaavaan: ei meidän lapsi ainakaan ja en minä ainakaan ja oletko wt.
Keksisivät edes jotain uutta.
Mutta kysymykseen. Lopetin inhoamisen heti kun tajusin, että olipa onni, että otti multa sen paskamiehen. Muuten en olisi siitä eroon päässyt.
en tainnut ikinä kunnolla päästä siitä vihan tunteesta eroon, toisen kohdalla olo olikin jo vahingoniloinen aika alusta alkaen.
Kauheaa vastakkainasettelua ja provoamista vain? Vai kuvittelenko vain?