4-lapsiset uraäidit (vai onko niitä olemassakaan)?
Hei uraäidit, joilla useampi lapsi. Miten olette jaksaneet vaativan uran (johto/asiantuntijatehtävät, pitkät päivät) ja samalla suurperheen hoitamisen. Enkä tarkoita että nainen yksin olisi vastuussa vaan mies toki myös, mutta siis miten saatte hoidettua kaikki koulu/päiväkotijutut, lasten loma-ajat ja muut. Ja miten riittää paukkuja siihen työhön? Onnistuuko tämä tukiverkottomana?
Mulla itselläni kolma lasta, kaikista olen mennyt äippäloman jälkeen töihin (ja korpit, turha nokkia silmää, lasta ei ole viety päiväkotiin vaan on hoitaja ollut kotona) joten ura siltä osin on kunnossa kun pitkiä poissaoloja ei ole. Meillä ei ole tukiverkkoa, joten säätämistä aiheuttavat kaikki lasten loma-ajat mutta niihin on pitänyt palkata MLL hoitajia yms ostoapua.
Emme ole mitenkään luxus-palkkaisia vaan akateemista valkokaulusköyhälistöä enemmänkin, mutta ura sinällään tarkoittaa minulle enemmän älyllistä ponnistelua ja kehittymistä, ja tykkään työstäni valtavasti.
Nyt siis mietin miten neljäs muuttaisi kuviota, vai muuttaisiko ollenkaan. Se on jo tässä vaiheessa todella selvä että ei lisälapsi mene "siinä missä muutkin", ei todellakaan, vaan vaatii resursseja lisää. Lapset on palkkatulojen puolesta varaa elättää hyvin (tarhamaksut jne) joten taloudellista ahdinkoa neljännestä ei tule, mutta tukiverkkojen puutteen takia ja vaativan työn takia pelkään että ongelmia voisi tulla.
Olisi kiva kuulla isomman perheiden äideistä joilla vaativa työ. Onkohan täällä av:lla tällaisia?
Kommentit (7)
eli ap tässä vielä, ehkäpä uskallan sitten kun sinullakin lapsia on VIISI!
Meilläkin on ensi vuonna tulossa tuo työnantajan maksama sairaan lapsen hoitoetu, se helpottaa kovasti sairastumisjuttuja, mutta nuo päiväkotien lomat ja koulujen lomat (vanhin menee ensi syksynä kouluun) ovat todellinen ongelma. Meillä vuosilomaa on tasan se 4+1 vkoa, enempää ei saa palkattomana, eikä lomarahoja saa vaihtaa vapaaksi, eikä ylitöitäkään anneta vapaana kuin todella poikkeustilanteissa. Eli päiväkoti/koulu voi olla joulunaikaan 2vkoa kiinni, eikä meillä lomaa. Vaikka kaikki lomat pidetään eri aikoina, niin silti koulujen lomia on vuodessa joku 11 vikkoa eli työssäkäyvien vanhempien lomat ei siihen riitä vaikka ne pidettäisiin aina peräkkäin. Onneksi on ostoapua, mutta sekin tekee oikeasti tosi ison loven lompakkoon, palkata hoitaja vaikka 2 viikoksi 40h/viikko.
Onneksi meillä myös mies hoitaa osansa joten sen puoleen ei yksin tarvitse arkea pyörittää.
Sitten taas _todella_ rikkailla on helppoa kun voi ostaa kaiken, puutarhanhoidosta ja siivouksesta alkaen, mutta tällaisella vähemmän varakaalla uraäidillä on varmaan se vaikein tilanne, kun pitää sumplia kaikki tiettyjen tuloraamien puitteissa.
Hyvää jatkoa sinulle ja perheellesi!
hankittuna. En ole johtotasoa vaan muuten haastavissa tehtävissä mitkä vie minut joskus työmatkoille, miehellä samoin pari kertaa kuukaudessa reissuja. Isoäiti enää elossa eikä hänestä ole ollut todellista apua kun tunnin parin vahteihin.
Jotenkin on vain sinnitelty, onnneksi olemme miehen kanssa osuneet työreissuille eri aikaan (joskus nuorin lapsi vaihdettu lennossa toiselle). Onneksi meillä on ollut mahdollisuus etätöihin jolloin kouluviemiset ja -haut on onnistuneet siten että työt on aloitettu esim 07 kotona, lapsi viety vaille 9 kouluun ja itse palaverissa viimeistään 9.30. Tällöin emme ole myöskään jatkaneet työpaikalla iltaan saakka (kotiin klo 16-) vaan loput työt on tarvittaessa tarkistettu sitten kun lapsi on mennyt nukkumaan.
Raskastahan tämä on ollut viimeiset 30 vuotta, sen aikaa meillä on ollut pikkulapsia kotona:D
Me olemme koululomien vuoksi pitäneet vuosikausia omat lomamme "limittäin", eli viikko, max 2, yhtäaikaa miehen kanssa. Ei ole missään nimessä ole ihanteellinen ratkaisu, mutta on auttanut selviämään pitkistä lomista.
Meillä tosin onnistuu talviloman pitäminen joulun aikaan (toinen meistä) ja hiihtoloman aikaan (toinen meistä). Kesällä ekat 3 viikkoa ovat alle 2. luokkalaiset olleet kesäkerhossa ja sitten juhannukselta on limitelty lomia.
Tosin sekin auttaa, että voimme tehdä töitä etänä, eli esim. 1. luokkalaisen kanssa on tarvittaessa voinut olla kotona töitä tehden.
Kiitos hyvän jatkon toivotuksia, oikein hyvää jatkoa teillekin!
ja uraa luovilta äideiltä.
Olen 4 lapsen duunariäiti ja teen fyysisesti raskasta työtä, joten olisi ollut ihan hyviä vinkkejä sinulle omaan jaksamiseen.
olen urallani pysynyt ja edennyt. asennekysymys ja hyvä mies, siinä avaimet onneen.
ja fyysinen raskaus on ihan yhtä "raskasta" kuin asiantuntijahommien henkinen raskaus. Itselläni vain siinä mielessä eri tilanne kuin "duunarilla" että olen ns kokonaispalkkainen eli joudun tekemään valtavasti palkatonta ylityötä, matkustamaan vapaa-ajalla ja kaikki ilman korvausta. Eli siis työ nielee enemmän aikaa ja vastuu on ympärivuorokautista, oma (stereotyyppinen) käsitykseni on ehkä ollut se että duunari saa lähteä töistä klo 16 kun työt loppuvat ja niitä ei tarvitse illalla miettiä.
Mutta siis kaikki vastaukset toki tervetulleita
t. ap
Ja juuri kuvaamasi kaltainen "ura" :-).
Kohtuullisen hyvin on toiminut uran ja lasten yhdistäminen. Sain tosin kaksi ensimmäistä lastani jo opiskeluaikana, eli kun aloitin työt minulla oli kaksi alle kouluikäistä lasta.
Kiireisintä ja vaativinta taisi olla silloin kun 4. lapsi oli pieni ja menin takaisin töihin. Lapset silloin 1-, 3 ja puoli, melkein 9- ja melkein 11-vuotiaat.
Meillä tämä on toiminut ennen kaikkea siksi, että miehen kanssa kannamme yhdessä vastuun. Eli sairauspoissaolot (lasten takia) jne on jaettu puoliksi. Toisaalta on helpompaa yhdistää asiantuntijatyö (oletan) ja perhe, koska ainakaan oma työni ei ole aikaan ja paikkaan sidottua kuin tiettyinä hetkinä. On toki ollut hetkiä, jolloin en oikeasti ole voinut olla poissa töistä (menemättä sen tarkemmin toimenkuvaani :)...), mutta silloin on mies tarvittaessa joustanut.
Koska perheessä on kaksi vanhempaa, on esim. pidempien päivien tekeminen onnistunut. Jompikumpi on kotona ajoissa, toinen voi tehdä pidempää päivää. Vaatii kalenterien yhteensovittamista, mutta toimii.
Turvaverkon puutetta meillä paikkasi viime vuosina työnantajan tarjoama sairaan lapsen hoitaja. Toki ihan "oikeasti" sairasta lasta emme vieraalle hoitajalle jättäneet (tyyliin korkea kuume / esim. vatsatauti), mutta toimi upeasti mm. toipilaspäivinä.
Eniten kärsii kodin siisteystaso :), mutta jos teillä on varaa palkata siivooja, se helpottaa. Meillä ei ollut, joten tämäkin vaati rutiinien luontia.
Nyt omat lapseni ovat jo sen verran isompia (nuorin on jo toisella luokalla eivätkä kaksi vanhinta enää asu kotona), että aloitan kohta matkatyöt. Sitä vähän jännittelen :), mutta uskon senkin jo tässä kohtaa sujuvan. Lasten ollessa pieniä pidin matkustelun minimissä (= vain muutama työmatka per vuosi).
Kyllä se sujuu :-). Vaatii tosin järjestelykykyä, mutta toimii kyllä!