Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
8-v sanoo, että parempi ettei hän olisi syntynytkään!
12.11.2012 |
Voi kamala, mitä teen niin väärin, että tokaluokkalainen poikani saattaa ajatella noin?
Olemme ydinperhe, isä, äiti ja kaksi lasta. 8-vuotias on esikoisemme. Olemme aika tiukkoja, emme säteile isällistä ja äidillistä hellyyttä ja myötätuntoa. Osaamme kuitenkin hassutella, nauraa yhdessä ja sen sellaista. En ole pullantuoksuinen äiti, vaikka kotiäiti tällä hetkellä olenkin.
Lapsi lähinnä kaverisuhteitaan itki, kun sanoi noi sanat, mutta kaikki lähti siitä, kun komennettiin hänet hammaspesulle ja nukkumaan (pelkkä sanominen ei auttanut).
Lapsi on herkkä ja tunteellinen, pelkään joskus kuinka hän pärjää kovassa maailmassa. Jos hän jo nyt ajattelee noin, niin miten saan hänet karaistumaan, mutta kuitenkin näkemään elämän positiivisessa valossa?
Itse muistan ajatelleeni noin vain silloin, kun eka pitkä parisuhteeni meni poikki ollessani 24-vuotias, ja toivoin jääväni auton alle. En olisi jättäytynyt itse auton alle, mutta toivoin, että ylitseni ajettaisiin. Ikinä en lapsena moisia ajatellut. En vaikka olin rikkonaisesta perheestä, monta avioeroa lapsena nähnyt ja kokenut monenmoista. Yksinäisyyttä, alkoholismia, väkivaltaa...Miksi lapseni ajattelee tuollaisia, vaikka hänellä on ehjä perhe ja pysyvyyttä, perusasiat kunnossa?
Kommentit (14)
Reagoitko lapsen juttuihin? Jos koittaa sinua hämmentää?
Tuollaisia ei todellakaan puhuta että kumpa häntä ei olisi. Onko jotain tapahtunut? Ehkä lapsi tarttee terapiaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla siskollani oli tällaisia marttyyrikohtauksia PALJON. Oli ilmeisesti jostain keksinyt että tällä tavalla saa huomiota ja muut ihmiset järkyttyvät kun minulla on nyt niin vaikeata että ihan pitää kuolla pois.
Tokaiset vain pojalle ettet halua enää koskaan halua kuulla tuollaista, PISTE! Jos ruikutus vielä jatkuu, kertaat kaikki huolet mitä aikuisilla on, ja huomautat että jos lapsena on noin kovin vaikeata, miten luulet pärjääväsi aikuisten elämässä, ruikuttuja?
Olemme tosiaan ihan normiperhe, ei mitään suuria mullistuksia.
Se mitä on tapahtunut, liittynee hänen kaverisuhteisiinsa. Yksi kaveri omii hänet muilta, toiset kaverit jättävät hänet ulkopuolelle ja lähtevät karkuun. Sellaisia ikäviä kuvioita.
Poikahan oli väsynyt, kun sanoi nuo sanansa ja itki kaveriasioita. Hän ehkä halusi draamaa, kun oli minulle suuttunut, kun patistettiin nukkumaan ja kiellettiin enää hyppimästä pituutta rappusilta eteisen käytävään...Sillä ehkä osuutta asiaan.
Siltikin pelkään, että olen tehnyt jotain peruuttamattomasti väärin. Tai jättänyt jotain tekemättä.
ap
Tilanteessa jossa häntä komennetaan tms. En ole ottanut asiaa vakavasti.
tiedän että tästä tulee mulle varmaan lokaa niskaan, mutta annathan lapselle jotain 30-50µg D-vitamiinia päivässä? Samoin jotain omega-valmistetta. D-puute aiheuttaa alakuloisuuttaa etenkin jos se on alkanut nyt kesän jälkeen kun auringosta ei sitä enää saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kovin vakavasti. Lapset ovat tosi nopeita ja taitavia käyttämään hyväksi vanhempiaan ja muitakin ihmisiä.
Onko lapsenne erityisen älykäs tai näppärä? Silloin varsinkin tuo on todennäköistä. Mistä lapsi itse edes keksisi ajatusta, että "jos minua ei olisi"?
Tarvitsisiko lapsesi enemmän ja paremmin ilmaistuja rajoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olikohan tabletissa 20 mikrogrammaa...Omegat on jäänyt kokonaan, pitäisi taas alkaa antamaan...
Itse kyllä otan molempia ihan kunnon annokset, kun haluan välttää nimenomaa talvimasennusta. Täytyy varmaan kiinnittää huomiota, että lapset saa enemmän. Annan niille siis d-vitamiinia sekä multitabsia.
ap
Keksin sen jostain tv ohjelmasta ja oli jännä nähdä, kun vanhemmat panikoituivat. Olen 40 ja ihan perusonnellinen olen ollut (ehkä hieman teatraalisuuteen taipuvainen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö meistä jokainen halua tulla kuulluksi? Hyvä mahdollisuus keskusteluun.
niin kyllä se on aika huono juttu lapsen tunne-elämän kehittymisen kannalta. Lapsesta voi tulla ainoastaan sillä tapaa pärjäävä elämässä että hän saa tarvitsemansa läheisyyden, lämmön ja myötätunnon kun sitä tarvitsee, nimenomaan silloin kun lapsi on heikoilla hän tarvitsee vanhemman myötätuntoa, kokemuksen että vanhempi hyväksyy hänet ja antaa myötätuntoa ja tukea. Mikään hulluttelu arjessa ei korvaa sitä tunnetta, että saa tukea silloin kun sitä eniten tarvitsee.
Emotionaalisesti turvallinen kiintymyssuhde on ihmisen hyvinvoinnin ja pärjäävyyden perusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että äiti voi laiskotella kotona. Hän on poika. Hänen täytyy käydä töissä...
Olisiko tuossa jotain? Ethän anna esikuvaa omasta pärjäämisestäsi.
emme ole LIIAN ymmärtäväisiä, lässynlässynlää-curling-vanhempia.
En varmaankaan anna pojalle kuvaa siitä, että äiti voi laiskotella kotona, kun käyn iltatöissä ja pyöritän pienimuotoista bisnestä toiminimellä kotoa käsin...
ap
p.s. Aamulla poika oli taas ihan normaali, en edes viitsinyt muistuttaa illan keskustelusta. Palaan jossain vaiheessa siihen vielä ehkä...
Alue: Aihe vapaa
Ei hassuttelu koskaan korvaa äitiä ja isää.
Todennäköisesti lapsesi ei todellakaan tule pärjäämään elämässä, koska olet tuhonnut tiukkuudella ja jykkyydellä hänen itsetuntonsa.
Harmi, hänestä olisi voinut kasvaa onnellinen lapsi jossain toisessa perheessä.