Lahjakas ekaluokkalaiseni taantuu

haluaa kommentoida, että lastani ei ole opetettu lukemaan, laskemaan tai kirjoittamaan. Hänellä on ollut pienestä asti voimakas kiinnostus kaikkea uutta ja ihmeellistä kohtaan. Elämä on aina ollut suuri seikkailu. :) Kuten jo avausviestissäni totesin, niin toivoisinkin lapselleni erityis- tai tukiopetusta, kuten niille heikoimmillekin lapsille. Sellaiseen ei ole resurssoitu, vaan annetaan näiden elämästään todella innostuneiden lasten olla vaan ja jotenkin seilata läpi kouluvuotensa.



Lapseni kanssa ja kuullen olen aina puhunut koulusta ja opettajasta sekä oppimisesta positiiviseen sävyyn. sen tulen tekemään jatkossakin. Välit opettajan kanssa ovat hyvät ja toimivat. t. ap

Ihana kirjoitus. Tuli kyyneleet silmiin. Tuota juuri tarkoitin, että kukin lapsi, oppija, saisi tukea omien tarpeidensa mukaan. Kaikki lapset ovat tärkeitä. Ihana, että lapsesi oppii omassa tahdissaan. Tuettuna. :) t. ap

menestyksen kannalta on tutkittu, että lahjakkuus ei tuo menestystä (ellei ole siis super hyper erityislahjakas) vaan työnteon oppiminen. Se, että vanhemmat kehuvat lahjakkaaksi, on usein haittatekijä. Se, että lapsi tekee huolimattomuusvirheitä, koska omasta mielestään ne laskut on niin tylsiä ja osaa ne, kertoo sen, että siinä on juuri se asia, mikä koulunkäyntiä varten lapsen on opittava: olemaan huolellinen niissä helpoissakin laskuissa. Jokaisessa vaikeammassa laskussa on osatekijöinä niitä helpompia laskuja ja jos niissä helpoissa laskuissa on huolimaton siksi, että ne on niin helppoja menee koko vaikeampi lasku pieleen. Eli ap sun lapsella on tärkeä asia opittavana, keskittykää siihen.



Suuri osa opettajista osaa ottaa huomioon ne, joilla menee hyvin. Joskus vanhemmat luulee lapsensa osaavan enemmän kuin mitä opettaja oikeasti arvioiden huomaa lapsen todella osaavan. Jos opettaja itse myöntää, että ei ole resursseja edes antaa jotain lisätehtäviä, niin se on toisaalta positiivista, toisaalta panee miettimään kuinka mahdoton se luokka kokonaisuudessaan on. Jos lapsi on utelias ja kiinnostunut kaikesta uudesta, niin eikö se tietokirjan lukeminen ole ihan ok? Pitäisikö yhdelle ekaluokkalaiselle laittaa kemian laboratorio luokkaan pystyyn? Mitä ap haluaisit tukiopetuksessa käytävän läpi? Derivaattoja? Ekaluokan opittavat asiat kun todellakin on pääasiassa muita kuin akateemisia.

Ihana kirjoitus. Tuli kyyneleet silmiin. Tuota juuri tarkoitin, että kukin lapsi, oppija, saisi tukea omien tarpeidensa mukaan. Kaikki lapset ovat tärkeitä. Ihana, että lapsesi oppii omassa tahdissaan. Tuettuna. :) t. ap

Älä murehdi, olen itse ollut samanlainen kuin sinun lapsesi, osannut siis ekaluokalla jo paljon etukäteen ja lukenut oppitunnit (ja vapaa-ajankin) kirjoja. Alkutylsyyden jälkeen koulussa kyllä riitti tekemistä, pidin koulunkäynnistä ja peruskoulun päättötodistuksen ka oli 9,7.

Koulu tarjoaa niin monipuolista tekemistä, että lapsesi saa onnistumisen kokemuksia varmasti ja into koulussa oppimiseen löytyy kyllä. Itse muistelen vielä lämpimästi koulun päässälaskukilpailuja ja luontovisoja, jotka voitin. Liikuntatunneilla en puolestaan oikein pärjännyt, onneksi siellä taas toiset saivat niitä onnistumisen kokemuksia.

Oppijoita on niin monenlaisia, kuten opittavaakin.

samantasoisen-oloinen tyttö. englantia tosin en ole yrittänytkään opettaa enempää kuin yes, no, milk, bread jne + joitakin värejä. Kertolaskuja osasi ihan yllättäen, jakolaskuista ei edes tiedä mitään. en ole viitsinyt hirveästi opettaa mitään jako- ja kertolaskuja, eipä tunnu koulussa niin tylsältä.

lasta ei ole pidetty lahjakkaana reaalimaailmassa. Häntä ei ole ylitsevuotavasti sukulaisten kuullen kehuttu tms. Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan?! Ensimmäisen kerran lapsen lahjakkuuden nosti eskariopettaja esiin. Ja nyt myöhemmin myös tämä luokanopettaja. Vanhemman tehtävä on mielestäni etsiä sellaisia ideoita, joiden avulla voi tukea lapsia. Siinä tuki- tai erityisopetuksessa voisi tehdä pienessä porukassa esimerkiksi ongelmanratkaisua, toiminnallista tekemistä, sellaista, jossa aivosolut pääsisivät kunnolla työskentelemään ja joutuisi ponnistelemaan päästäkseen uudelle tasolle.



Nämä pohdintani täällä eivät muuta suhdettani lapseni opettajaan. Ajattelin vaan, että saan tätä kautta omille pohdinnoilleni mahdollisesti tukea ja mahdollisesti vastustusta. Hyvä niin.



Sitä haluan korostaa, että pidän kaikkia lapsia tärkeinä. En nosta lastani korokkeelle toisten lasten edelle tms.



Joskus ihmettelen sitä, että kun perheemme ideologiana on aina ollut ns. hidastaminen. Lapset on hoidettu kotona, harrastuksia on ollut hyvin maltillisesti. Mutta yhdessä on tehty paljon, oltu perheenä kotona ja muualla. Mikään ei ole tullut kuin "manulle illallinen" vaan asioiden eteen on ponnisteltu. Että mistä kumpuaa lapsen voimakas kiinnostus uuden oppimiseen. t. ap

Ekalla luokalla opetetaan ekan luokat asiat ja tarjoa itse niitä haasteita lapsellesi tai keskutele siirrosta ylemmälle luokalle.

Oma lapseni harrastaa kilpauintia ja siellä koulun liikuntatunnilla se polskuttelee muiden kanssa lastenaltaassa, kun osaa jo satrttihypyt ja käännökset.

Kyse on asenteesta, mutta mulle tulee mieleen jalustalle nostaminen.

Jos sun muksus on niin loistava niin alat ajamaan sitä asiaa, että lapsesi siirtyy syksyllä kolmannelle luokalle.

ketjuun kommentoneita ja menee nyt yöpuulle. Elämä on ihmeellistä. Se on täynnä opittavaa. :) Ihanaa ihmiset, kun tästä ketjusta ei tullut riitelyketjua. :)



Jos joku haluaa kirjoitella vielä jotain, palaan tähän huomenissa. Pidetään lapsistamme huolta!

Lähes kaikilta tutkituilta osa-alueilta ikätasoaan edellä joten tämä ei ole omaa kuvitelmaa tai mutua.

Ja lapsi rakastaa koulua. Ei mieti mitä on oppinut päivän aikana emmekä sitä kyselekään. Lapsi viihtyy koska saa olla kavereiden kanssa ja tehdä kivoja juttuja päivän aikana. Oppii koululaisen taitoja, miten opiskellaan ja käydään koulua, koko ajan on jotain uutta ja mielenkiintoista. Ihmettelen jos kaikki kouluelämässä tehtävä on lapsellesi jo vanhaa tietoa ja taitoa, koulunkäynti ei kuitenkaan ole pelkkää lukemista ja laskemista vaan siihen sisältyy niin paljon muutakin.

On hienoa, että lapsesi viihtyy koulussa. Mekään emme kysy lapselta, että mitä olet tänään oppinut. Usein hän iltasella alkaa itse juttelemaan siitä, että omasta mielestään hän ei oppinut uutta. Se on hänen tunnelmansa, ei minun. Oon yrittänyt aina puhua siten, että koulussa ollaan myös elämää varten ja että siihen sisältyy muutakin kuin nämä akateemiset taidot. Lapseni osaa olla koulussa koulun odotusten mukaan. Siitäkin hän on saanut kiitos opettajalta. Lapseni rakastaa välitunteja, ruokatuntia, kavereitaan, koulukummeja. Hän lähtee mielellään kouluun. Hän on vain itse sitä mieltä, että ei ole oppinut uutta. Siksi hän mielestäni tarvitsisi koulultakin haastetta, ei vain meiltä vanhemmilta. Suurella sydämellä, lastaan rakastava ap

olet oikeassa, että opettajan tulisi kyetä huomioida jokaisen oppilaan tarpeet ja antaa jokaiselle tekemistä - ekalla se lukeminen on ihan hyvää tekemistä. Tuon kuvauksesi perusteella ekaluokkalaisesi on varsin normaali ekaluokkalainen. Siihen normaaliin mahtuu aika monenlaista, mutta tuon kuvauksen perusteella ei ole mitenkään hirveän lahjakas. T.ope

siis lapsi ei ole mitenkään hirveän lahjakas joten ei tarvitse mitään eriyttämistä. Noitahan on luokalla monta joten antaa olla vaan ja tylsistyä. Niin ja en ole ap.

Että mistä kumpuaa lapsen voimakas kiinnostus uuden oppimiseen. t. ap

Voimakkaasti aktiivinen Basal Ganglia => tietynläainen väsymätön yli-innokkuus, ei siis oire vaan ehtymätön kiinnostus kaikkeen, ihan mihin tahansa oppimiseen. Tyypillinen ominaisuus mm. yritysjohtajilla, huippututkijoilla jne. Tuottaa tuonlaisen käytösmallin. Väsymätön innokkuus oppia uutta. Tunnen tuon erinomaisen hyvin...

Sitten se miinuspuoli. Jos osui oikeaan, tuollainen henkilö ahdistuu jos ei ole tekemistä riittävästi. Eli jos ei etene asioissa se aiheuttaa ei tylsistymistä vaan oikeasti ahdistusta. Eli olet oikeilla jäljillä. Valitettavasti lahjakkuutta joutuu Suomessa aina pyytämään anteeksi, koita siitä kaikesta huolimatta keksiä jotakin kehittävää tekemistä lapsellesi.

Itselleni lukion eka oli ensimmäinen kerta kun koulussa tarvitsi tehdä jotakin, se oli täysi shokki. Jouduin opettelemaan opiskelun vasta tuolloin. Siihen asti riitti, että saapui paikalle ja läksyt oli tehty joko edellisellä tunnilla tai hyvin ehti vielä silloin kun niitä tarkastettiin. Eli opin totaaliseksi alisuoriutujaksi.

Jos haluttaisiin olla aidosti tasapuolinen lapsia kohtaan, testattaisiin lasten kyvyt pariin kertaan 1, 2, ja 3 luokilla ja näiltä siirrettäisiin pieni osa oppilaista erityislahjakkaisen kouluihin. Ei siksi että ovat parempia vaan siksi että heidän elämänsä on oikeasti kamalaa tavallisessa koulussa. Yhteiskunnan kannalta tuosta olisi vain etuja, kulut tulisi moneen kertaan takaisin. Kouluaikakin voisi olla heillä ehkä pari vuotta lyhyempi.

lahjakkaalle lapselle kannattaa tarjota harrastusten muodossa haasteita. Esimerkiksi musiikkiopinnot tuovat aivojumppaa älykkäille lapsille, esim nuottien lukutaidon muodossa. Lisäksi voi miettiä esim kirjastojen tarjoamia koululaisten lukupiirejä tai ohjattua kielten opiskelua.



Itselläni sekä opena että vanhempana erinomaiset kokemukset siitä että musiikkiharrastus musiikkiopistossa on tuonut sitä sopivaa lisähaastetta lapselle.

että arvostan kaikkia lapsia ja heidän oppimistyylejään. Toivoisin vain, että oman lapseni ei tarvitsi istua tunti toisensa jälkeen luokassa odotellen muita ja ihmetellen, ehkä vihkoon piirrellen tai pulpettikirjaa lukien. Ihmettelen tällaista. Nimenomaan kun Suomen koululaitos on ollut hyvässä maineessa.

Eikö noin lahjakas lapsi kuuluisi kotiopetukseen? Jos oikeasti haluatte panostaa lapsen kehitykseen niin pystytte tuon järjestämään. Tai miltä kuulostaisi jos lapsi siirtyisi vaikka kolmannelle luokalle eri kouluun (sen takia eri kouluun että tähän asiaan ei kiinnitettäisi mitään erityistä huomiota vaan lapsi pääsisi tasoiseensa seuraan).

En ole kuullut vielä että lahjakkaat saisivat erityisopetusta. Taitaa olla vieras ajatus kouluissa. Lisäksi rahat ovat tiukilla, joten lahjakkaiden erityisopetuksesta voi vain haaveilla.



Olen käynyt katsomassa meidän ekaluokkalaisen tunteja koulussa ja kieltämättä jos minä aikuisena ihmisenä joutuisin osaavan ekaluokkalaisen asemaan, niin turhautuisin ja todella pahasti.



Odotusaikaa oli paljon... Asiat selitettiin lähes hitaampien tahtiin (paitsi ne ihan hitaimmat eivät ehtineet silti siinä ajassa oppia) ja tehtäviä annettiin aina vaan muutama. Sitten taas odoteltiin viitaten että opettaja ehti tarkistaa tehtävät ja antaa luvan jatkaa seuraaviin. Niihin lisätehtäviinkään ei saanut mennä ilman lupaa ja luvan odottaminen kesti kun yksi opettaja opetti ensin sille hitaimmalle käytännön avulla ja sitten tarkasti ne viiden muun tehtäviä ehtineiden lasten tehtävät. Ja opettaja oli vielä korostetun RAUHALLINEN (minun makuuni hidas).



Oikeasti sen tuntien seuraamisen jälkeen säälin lapsia. Siellä ne vääntyilivät pulpeteissa kuin muurahaisia housuissa. Ongelmia oli hitaimmilla ja nopeimmilla. Kumpikin lapsiryhmä turhautui. Näitä lapsia oli kuitenkin yhteensä vähemmistö luokassa ja tukitoimia eivät saa läheskään siinä mittakaavassa kuin tarvitsisivat.



En oikeasti ymmärrä mitä se odotusaika kasvattaa lasta. Opettaahan se sietämään tylsyyttä. Tai ehkä luomaan rinnalle mielikuvitusmaailman. Suurin osa oppitunneista näytti joillekin lapsille tosiaan olevan sitä odotusaikaa.

että arvostan kaikkia lapsia ja heidän oppimistyylejään. Toivoisin vain, että oman lapseni ei tarvitsi istua tunti toisensa jälkeen luokassa odotellen muita ja ihmetellen, ehkä vihkoon piirrellen tai pulpettikirjaa lukien. Ihmettelen tällaista. Nimenomaan kun Suomen koululaitos on ollut hyvässä maineessa.

Eikö noin lahjakas lapsi kuuluisi kotiopetukseen? Jos oikeasti haluatte panostaa lapsen kehitykseen niin pystytte tuon järjestämään. Tai miltä kuulostaisi jos lapsi siirtyisi vaikka kolmannelle luokalle eri kouluun (sen takia eri kouluun että tähän asiaan ei kiinnitettäisi mitään erityistä huomiota vaan lapsi pääsisi tasoiseensa seuraan).

Että saavuttaisi tuon koulun opetuksen tason lapsella:) Olisi aika helppo nakki. Ongelma vain voisi olla että lapsella jäisi sosiaaliset suhteet vähäisiksi ja useinmiten vanhemmat joutuvat käymään töissä.

jos lapset ovat niin eri tasolla kuin tämä ap:n lapsi? Vai viettääkö hän välitunnit jne huomattavasti ikäistään vanhemmassa seurassa? Tunti kotikoulua, shakkikerhoa ja yksityisopetusta niin varmasti olisi toimivampi ratkaisu.

jos lapset ovat niin eri tasolla kuin tämä ap:n lapsi? Vai viettääkö hän välitunnit jne huomattavasti ikäistään vanhemmassa seurassa? Tunti kotikoulua, shakkikerhoa ja yksityisopetusta niin varmasti olisi toimivampi ratkaisu.

Ei ne lapset ole eri tasolla, vaan heidän taitonsa. Ja oppitunneilla juuri opetellaan noita taitoja.

Kyllä ne taitavasti oppiaineita osaavat tykkäävät yleensä leikkiä välitunneilla ikäistensä kanssa. Ei se äly estä hippaa, keinumista ja kiipeilemistä, eikä tee siitä yhdestä ihan eritasoista kuin muista.

Tämä kirjoittaja ei ole tainnut tajuta hönkäsen pöläystä koko asiasta=o

esikoispoika on myös ilmeisesti aika lahjakas ja eskarista alkaen tuli kehuja ulkopuolisilta (oli siihen asti kotihoidossa). Ekaluokan vanhempainvartissa opettaja sanoi, että isoin ongelma on, että poika voi jäädä vaille huomiota, kun on niin kaikin tavoin harmiton. Itse ajattelin, että vaikeinta oli tottuminen koulun ulkoapäin saneluun ja tylsyyteen. Siihen asti poika oli itse selvittänyt asioita kirjoista jne. jne., mutta nyt oma kiinnostus ei ohjannut oppimista. Kirjoittamista ei opeteltu sen takia, että voidaan kirjoittaa jotain merkityksellistä, vaan vedettiin viivoja kauniisti tiettyjen viivojen väliin. Tietysti siinäkin on puolensa, että oppii sietämään ja sinnittelemään, mutta olen silti surullinen. Tänä päivänä pojalla menee koulussa ihan hyvin, mutta taitoihinsa nähden on hieman alisuoriutuva. Kaunis käytöskin on himmennyt. Älyn poika ottaa esiin shakkikerhossa, lukiessaan aikuisille suunnattuja luonnontieteen kirjoja ym. Koulu on kavereita ja jalkapalloa, välillä ikäviä oppitunteja. Onneksi nyt kolmannelle tullut ope on aika tiukka ja toisaalta opeteltavaa on enemmän kuin ekatokalla (esim. enkku).

joten ei kannata vielä hötkyillä superlahjakkaan ekaluokkalaisen. Ekalla luokalla on varmasti suurimmat erot oppilaiden keskuudessa, kyllä ne siitä tasoittuvat muutamassa vuodessa. Ja mihin sillä lapselle on niin kiire, että pitäisi hyppiä yli luokkien. Antakaa lasten olla lapsia eikä mitään tiedemiehiä.