Ei minusta ole vahvistamaan lapsen itsetuntoa.
Minulla on itselläni huono itsetunto ja olen saanut sitä vähän onneksi parannettua viimeisten vuosien aikana.
Toinen lapsistani on arka ja ujo ja hitaasti uusille asioille lämpenevä. Ei uskalla puhua esim. kaverien vanhemmille mitään, ei edes jos häneltä kysytään jotain. Lapsi on 6-vuotias.
En voi mitään, mutta minua tuo käytös vähän ärsyttää vaikka sehän on samaa mitä minulla on. Ehkä juuri siksi koen siitä ärstyyntymistä. Toinen lapsi on reipas ja tulee varmasti menestymään elämässä paremmin kuin tämä arka lapsi.
Yritän muistuttaa itseäni, että kehun häntä pienistäkin onnistumisista. Monia asioita ei tosin halua edes kokeilla kun ei osaa. Yritän sanoa, että vain harjoittelemalla oppii. Harmittaa niin jos hän kasvaa tuntemaan aina huonommuutta niin kuin minä. Miksi silti en osaa tukea häntä oikein ja kannustaa jatkamaan ja yrittämään. Sen sijään joskus hermostun hänen arkuuteensa ja harmittelen todella näitä tilanteita jälkikäteen.
Lasten luonteet ovat niin erilaisia, että välillä ihmettelen miten voin olla heidän molempien äiti.