Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

En vaan jaksa olla enää pelkkä kaunis vaimo ja äiti. :(

Vierailija
12.11.2012 |

Olen lopen kyllästynyt tähän, kotona oloon. :( Tiesin kyllä avioituessa mieheni kanssa, että minä todennäköisesti jään kotiin lasten kanssa, mutta en odottanut ihan tälläistä.



Meillä on 2 vuotias lapsi ja toinen syntyy tammikuussa. Mieheni tekee n. 10 tuntista päivää ja matkustelee työn vuoksi n. 4-5 kertaa kuussa. Iltaisin hän käy pelamaassa tennistä ja salilla/lenkillä. Eli kotona häntä ei juurikaan näy. :( Olen koettanut puhua asiasta miehelle, mutta vastaukseksi saan aina saman; Teen henkisesti todella raskasta työtä ja minun on pakko nollata ajatukseni iltaisin harrastusten parissa. Vetoaa, myös siihen, että miten helppoa minulla on, saan tehdä päivisin mitä haluan, lastenvahti on aina käytettävissäni ja saan mieheltä rahaa itseni hemmotteluun.



Ja alussa se olikin mukavaa, mutta ei enää. :( En halua tyrkätä lastani lapsenvahdille, en halua, että hän sanoo isona, että Anna täti teki sitä ja tätä, äitiä ei näkynyt.



Tuntuu, että olen miehelleni vain lasten äiti ja kaunis vaimo, jota voi esitellä. Häntä ei tunnu kiinnostavan minun unelmani tai ajatukseni. Emme keskustele juuri mistään järkevästi. :(

Kommentit (14)

Vierailija
1/14 |
12.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olisiko miehesi mahdollista vaihtaa työpaikkaa? Itse ehdottaisin sitä, jos kerran työ aiheuttaa kaiken tuon. On varmasti totta ettei pitkän päivän jälkeen vaan jaksa mutta se on silti väärin.



Sano että joku ratkaisu täytyy keksiä, ja kysy mitä miehesi ehdottaa. Älä anna hänen sanoa viimeistä sanaa ("sinulla on helppoa").

Vierailija
2/14 |
12.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen lopen kyllästynyt tähän, kotona oloon. :( Tiesin kyllä avioituessa mieheni kanssa, että minä todennäköisesti jään kotiin lasten kanssa, mutta en odottanut ihan tälläistä.

Meillä on 2 vuotias lapsi ja toinen syntyy tammikuussa. Mieheni tekee n. 10 tuntista päivää ja matkustelee työn vuoksi n. 4-5 kertaa kuussa. Iltaisin hän käy pelamaassa tennistä ja salilla/lenkillä. Eli kotona häntä ei juurikaan näy. :( Olen koettanut puhua asiasta miehelle, mutta vastaukseksi saan aina saman; Teen henkisesti todella raskasta työtä ja minun on pakko nollata ajatukseni iltaisin harrastusten parissa. Vetoaa, myös siihen, että miten helppoa minulla on, saan tehdä päivisin mitä haluan, lastenvahti on aina käytettävissäni ja saan mieheltä rahaa itseni hemmotteluun.

Ja alussa se olikin mukavaa, mutta ei enää. :( En halua tyrkätä lastani lapsenvahdille, en halua, että hän sanoo isona, että Anna täti teki sitä ja tätä, äitiä ei näkynyt.

Tuntuu, että olen miehelleni vain lasten äiti ja kaunis vaimo, jota voi esitellä. Häntä ei tunnu kiinnostavan minun unelmani tai ajatukseni. Emme keskustele juuri mistään järkevästi. :(

Lapset päiväkotiin ja lähdet mukaan työelämään. Ja siihen asti käytät sitä lastenvahtia aina kun mahdollista ja hankit itsellesi kehittävän harrastuksen, kunhan syntyvä vauva on tarpeeksi vanha. Ja ulos muiden äitien seuraan reippaasti!

Usko, olen ollut tuossa häkissä eikä siitä hyvää seurannut. Siitä aviokriisistä yritetään selvitä vieläkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/14 |
12.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

paitsi että minä olen mieheni kanssa siitä asiasta samaa mieltä, että hänen työnsä ON henkisesti raskasta, ja hän todellakin tarvitsee harrastuksensa. Mutta kuinka paljon lapset tarvitsevat isäänsä? No, siitä me sitten olemmekin mieheni kanssa eri mieltä. Mutta en voi toista pakottaakaan. Mutta itse olen ajatellut, että tämä on se hinta minkä minä joudun maksamaan tästä "ylellisestä" elämästäni - ei sitä ulkopuoliset näe, ja varmaankin minua jotkut kadehtivatkin, mutta en jaksa ongelmiamme niin tilittääkään; tää on mitä on, eikä se siitä miksikään muutu, ennen kuin mieheni tekee asialle jotain. Mitä mä muka voisin tehdä?

Vierailija
4/14 |
12.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos kerran on lapsenvahtikin, miksette harrasta iltaisin yhdessä?



Minä en suostuisi siihen että olen miehelleni vain lastentekijä ja -hoitaja. Olen mennyt hänen kanssaan PARIsuhteeseen, ja odotan että olemme pari. Käymme yhdessä ulkona, teemme yhdessä asioita. Jos se ei miehelle sovi, voin aivan hyvin lähteä ja etsiä ihmisen, josta on minullekin seuraa ja joka on kiinnostunut asioistani.

Vierailija
5/14 |
12.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hän toimii todella väärin lasten kannalta. Eihän hän saa luotua lapsiinsa suhdetta lainkaan :( Yrittäisin puhua hänelle asiasta tuosta näkökulmasta.

Vierailija
6/14 |
12.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jopa enemmän, kuin minä, hänelle on äärinmäisen tärkeätä, että hänen sukunsa jatkuu. Ja kyllä, minäkin olen sitä mieltä, että miehen työn on henkisesti raskasta. Mutta täytyykö työn todella olla elämässä se asia, joka ohjailee kaikkea muuta? Miehelleni työ tuntuu olevan ykkönen, kaikki muu tulee jossain siellä perässä.



Käydään me yhdessä syömässä, ystävien luona ja edustustilaisuuksissa, mutta ne on niitä "pakollisia" juttuja. Mieheni ei esim. ikinä varaa meille kahdenkeskistä vkl lomaa, vaikka siihen olisi varaa. :(



Olen koettanut puhua, olen vedottunut lapsiin ja siihen, ettei hän saa koskaan tällä tavalla sidettä heihin, mutta ei se tunnu häntä vaivaavan. Hänet kasvatti hoitaja, isäänsä näki hyvin satunnaisesti, vaikka samassa talossa asuivat. Hänelle kai tämä on sitten normaalia. Keinoni vain alkavat olla lopussa.

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/14 |
12.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

miehesi on? Kuulostaa tutulta...

Vierailija
8/14 |
12.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta täytyykö työn todella olla elämässä se asia, joka ohjailee kaikkea muuta? Miehelleni työ tuntuu olevan ykkönen, kaikki muu tulee jossain siellä perässä.

Olen koettanut puhua, olen vedottunut lapsiin ja siihen, ettei hän saa koskaan tällä tavalla sidettä heihin, mutta ei se tunnu häntä vaivaavan. Keinoni vain alkavat olla lopussa.

ap

Sinulla on KAIKKIEA mitä suurin osa ihmisistä voi vaan unelmoida! Ja sinä valitat! Tiesit viimeistään toiseen raskauteen lähtiessäsi missä tulet olemaan; tuskin asiat on muuttuneet viimeisen puolen vuoden aikana.

Nauti hyvä nainen helposta elämästä; lähde mukaan johonkin hyväntekeväisyyteen/ vapaaehtoistyöhön ja etsi itsellesi sisältöä elämään ( opiskele lisää, perusta joku pieni firma tms) Matkusta tyttökavereidesi tai vanhempiesi kanssa

Pienenä todellisuustsekkinä mene jonkun lähiöön pihaan sateisena aamuna klo6:30 katsomaan kun me työhön pakotetut raahaamme lapsia aamubussiin ja toinen tsekki iltapäivällä bussilla lähimarkettiin ostamaan tarjousruokia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/14 |
12.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Teen lasten kanssa kaikkea kivaa tai yksinäni ja kyllä miehelläkin on silloin tällöin vapaata. Silloin voidaan lähteä vaikka viikonloppulomalle johonkin Euroopan kaupunkikohteeseen. Siellä ei voi tehdä töitä. Tai ei ainakaan tee.



Minä olen oppinut nauttimaan elämästäni näin. Alussa yritin kuluttaa aikaa ja odotin iltaa, jolloin mies tulee kotiin ja odotin, että tehtäisiin jotain yhdessä. Mies vain linnottautui työhuoneeseen tai sitten nukahti heti sohvalle. Petyin ja petyin, mutta nyt olen alkanut panostaa omaan elämääni. Tapaan kavereita, matkustelen, käyn kuntosalilla..

Vierailija
10/14 |
12.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

pitäisi jonkun käydä esim. ysi-luokkalaisille kertomassa. Ei nuori, tai vähän vanhempikaan, ihminen aina ymmärrä mihin elämässä tehdyt päätökset johtaa. Enää ei ole mikään itsestäänselvyys että se aviomies elättää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/14 |
12.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta täytyykö työn todella olla elämässä se asia, joka ohjailee kaikkea muuta? Miehelleni työ tuntuu olevan ykkönen, kaikki muu tulee jossain siellä perässä.

Olen koettanut puhua, olen vedottunut lapsiin ja siihen, ettei hän saa koskaan tällä tavalla sidettä heihin, mutta ei se tunnu häntä vaivaavan. Keinoni vain alkavat olla lopussa.

ap

Sinulla on KAIKKIEA mitä suurin osa ihmisistä voi vaan unelmoida! Ja sinä valitat! Tiesit viimeistään toiseen raskauteen lähtiessäsi missä tulet olemaan; tuskin asiat on muuttuneet viimeisen puolen vuoden aikana.

Nauti hyvä nainen helposta elämästä; lähde mukaan johonkin hyväntekeväisyyteen/ vapaaehtoistyöhön ja etsi itsellesi sisältöä elämään ( opiskele lisää, perusta joku pieni firma tms) Matkusta tyttökavereidesi tai vanhempiesi kanssa

Pienenä todellisuustsekkinä mene jonkun lähiöön pihaan sateisena aamuna klo6:30 katsomaan kun me työhön pakotetut raahaamme lapsia aamubussiin ja toinen tsekki iltapäivällä bussilla lähimarkettiin ostamaan tarjousruokia.


päivää ja elättää kotona lojuvan eukon ja kersat, jotka saa vietää luksuselämää ja ostella kaikkea kivaa"... Mullakin on ihana ja osallistuva mies, mut silti mun on käytävä töissä, eikä varaa ole kuin yhteen lapseen, ellei aleta wt-perheeksi, tosin ei me edes saatais mitään tt-tukea tai muutakaan vaikka alettais wt-perheeks...

Vierailija
12/14 |
12.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta täytyykö työn todella olla elämässä se asia, joka ohjailee kaikkea muuta? Miehelleni työ tuntuu olevan ykkönen, kaikki muu tulee jossain siellä perässä.

Olen koettanut puhua, olen vedottunut lapsiin ja siihen, ettei hän saa koskaan tällä tavalla sidettä heihin, mutta ei se tunnu häntä vaivaavan. Keinoni vain alkavat olla lopussa.

ap

Sinulla on KAIKKIEA mitä suurin osa ihmisistä voi vaan unelmoida! Ja sinä valitat! Tiesit viimeistään toiseen raskauteen lähtiessäsi missä tulet olemaan; tuskin asiat on muuttuneet viimeisen puolen vuoden aikana.

Nauti hyvä nainen helposta elämästä; lähde mukaan johonkin hyväntekeväisyyteen/ vapaaehtoistyöhön ja etsi itsellesi sisältöä elämään ( opiskele lisää, perusta joku pieni firma tms) Matkusta tyttökavereidesi tai vanhempiesi kanssa

Pienenä todellisuustsekkinä mene jonkun lähiöön pihaan sateisena aamuna klo6:30 katsomaan kun me työhön pakotetut raahaamme lapsia aamubussiin ja toinen tsekki iltapäivällä bussilla lähimarkettiin ostamaan tarjousruokia.

Olipas hyvin sanottu. Niin totta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/14 |
12.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aloita vaikka MLL:n perhekahvila tai ala tuki-ihmiseksi jollekin maahanmuuttajaäidille. Toisten auttaminen tuomsisältöä elämään.

Vierailija
14/14 |
12.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos teillä on lapsenvahti käytössä niin voisit vaikka opiskella, eihän sen tarvitse olla kokopäiväistä vaan voisit opiskella juuri sitä mikä kiinnostaa ja juuri sen verran kuin jaksat.



Se on seuraavat pari vuotta vaan kun sun tarvii olla kotona ja sitten voit siirtyä työelämään jos sua kiinnostaa, eli ei sun kotona välttämättä tarvitse olla. Ja kuka on sanonut, että sun pitää tyytyä olemaan vaan kaunis vaimo ja äiti? Sun mieskö, vai sinä itse? Se on susta itsestäs kiinni mitä päätät tehdä tulevaisuudessa. Jos kerran rahatilanne sallii, niin olisihan sun mahdollista vaikka perustaa joku oma yritys, jota pyörität kodin pyörittämisen lomassa? Siis jos kunnianhimoa löytyy.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme viisi kahdeksan