Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
olen ollut naimisissa 14 vuotta. Tänä aikana meitä ei ole kutsuttu kertaakaan kylään anoppilaan.
12.11.2012 |
Onko tämä outoa vai kulttuurikysymys? Olemme toki näiden vuosien aikaan sillointällöin käyneet siellä kun itse soitamme ja pyydämme että saammeko tulla. Silloin yleensä sanotaan että saa (mutta ei mitenkään iloisesti yllättyen siis).
Tilanne on ollut sama aikana ennen lapsia ja lapsien jälkeen. Eli lapsenlapset eivät ole kiinnostusta lisänneet.
Koska mitään kutsuja tai yhteydenottoja ei koskaan tule, niin esim. kaikki joulut ja pyhät sun muut vietämme aina erikseen, isovanhemmat eivät ole halunneet tulla meille (kutsuttu on pari kertaa) mutta eivät sanallakaan siis kutsu sinnekään.
Ennenkuin joku vääräleuka taas informoi että "ap on paska miniä" niin kerron selvennyksenä että meno on ihan sama anopin _tyttären_ perhettä kohtaan. Siellä kyllä lapsenlapsia tavataan useammin kun asuvat lähekkäin mutta eivät omaa tytärtäkään kutsu kylään tai jouluksi.
Itse olen tarjonnut apuani usein, heiltä ei apua saa edes pyydettäessä, tai hätätilanteessa. Ilmeisesti tällainen lasten omilleenjättäminen kuuluu tähän perhekulttuuriin.
Ihan vaan mielenkiinnosta kysyn että onko tämä tavallista vai ei?
Mulla on toki omat vanhemmat mutta he asuvat 800km päässä joten näemme heitä vain kerran vuodessa. Appivanhemmille 30km eli välimatka ei olisi este yhteydenpidolle.
Kommentit (22)
mahtaa kyrsiä kun muilla vanhuksilla käy lapsenlapset ja lapset tapaamassa mutta teitä ei käy kukaan. t. sivukommentoija ihan vakavasti ottaen MIKÄÄN ei ole tärkeämpää kuin ihmissuhteet, en ymmärrä tunnevammaisia isovanhempia ollenkaan!
pysyvät ystävinä. Ei siellä hoivakodissa lapsia ja lapsenlapsia näy vaan entisiä naapureita ja harrastepiirien kautta saatuja ystäviä. Yksinäisimpiä ovat ne vanhukset, jotka uhrasivat eläkepäivät lastenlapsien hoitamiseen ja unohtivat parisuhteen ja ystävät.
missä päin Suomea on näin, mutta kysyin just äidiltäni, ketkä heillä käy vanhuksia katsomassa (äitini hoitaa siis vanhuksia) ja hän sanoi, että lapset, lapsenlapset ja muut sukulaiset. Ystävät, naapurit ym. ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Olen yli 50-vuotias ja omat lapseni ovat jo aikuisia. Vanhempani eivät ole KOSKAAN kutsuneet minua ja perhettäni käymään. He eivät ole myöskään soittaneet minulle kuin YHDEN kerran. Pappani oli kuollut.
Siinä kulttuurissa vain oletetaan, että a) lapset kuuluvat edelleen maalaistalon väkeen, joten menevät ja tulevat miten tahtova, erikseen kutsumatta ja b) lasten velvollisuus on pitää yhteyttä vanhempiinsa, ei päinvastoin.
Eihän vanhempieni ikäluokalla edes ollut puhelimia käytössään, kun he olivat nuoria. Eivät he ole tottuneet luuriin lörpöttelemään.