Naapurin yh huutaa lapselleen

että äsken huusi esimerkiksi näin: v**** mä jaksa enää laittaa sulle mitään kun kaikki on aina niiiin pahaa.

Tuon paha-sanan kohdalla äiti matkii poikaa. :(

ap

kyllä todella surullista tuollainen puhe. Voi voi missä oloissa osa lapsista tässä maassa joutuukaan elämään.

Täytyy nyt sanoa, että keksin aika helposti paljon pahempiakin kasvuympäristöjä... Enkä ole edes elänyt mitenkään vaikeaa elämää.

niin millä tavalla lapselle voi tehdä selväksi, että hän käyttäytyy kohtuuttoman typerästi esim. haukkuessaan äidin ruokia?



Oma lapseni haukkuu joskus aivan estoitta minun ruokiani ja joskus muidenkin ruokia. Itse en tietenkään ole tätä mallia antanut ja toivoisin, että saisin lapsen tajuamaan miten tyhmältä hän kuulostaa. On tullut joskus jopa matkittua hänen vinkunaansa ilkeämielisesti kun puhe ei ole mennyt perille. Lapsi on jo 6-vuotias.

niin millä tavalla lapselle voi tehdä selväksi, että hän käyttäytyy kohtuuttoman typerästi esim. haukkuessaan äidin ruokia?

Oma lapseni haukkuu joskus aivan estoitta minun ruokiani ja joskus muidenkin ruokia. Itse en tietenkään ole tätä mallia antanut ja toivoisin, että saisin lapsen tajuamaan miten tyhmältä hän kuulostaa. On tullut joskus jopa matkittua hänen vinkunaansa ilkeämielisesti kun puhe ei ole mennyt perille. Lapsi on jo 6-vuotias.

Mutta kyseessä miehen lapset 3v ja 4v. 3v:llä on tapana huudahtaa aina kun saa lautasen eteen "yök mitä tämä on", tosin tästä en ole varma ymmärtääkö täysin mitä tuo "yök" siinä tarkoittaa... 4v on pahempi, kyselee aina mitä ruokaa on ja sitten kommenttina on tosi usein "yök ei sitä" "hyi" "en minä halua sitä syödä".

Mies tekee yleensä ruoat, mutta ei reagoi mitenkään noihin sanomisiin. Minä taas olen oppinut siihen, että toisen tekemiä ruokia ei todellakaan kommentoida "hyi yök". Mitä noissa tilanteissa voisi tehdä? Miestä ei ilmeisesti kiinnosta mutta jonkun täytyy noillekin opettaa käytöstapoja.

niin millä tavalla lapselle voi tehdä selväksi, että hän käyttäytyy kohtuuttoman typerästi esim. haukkuessaan äidin ruokia? Oma lapseni haukkuu joskus aivan estoitta minun ruokiani ja joskus muidenkin ruokia. Itse en tietenkään ole tätä mallia antanut ja toivoisin, että saisin lapsen tajuamaan miten tyhmältä hän kuulostaa. On tullut joskus jopa matkittua hänen vinkunaansa ilkeämielisesti kun puhe ei ole mennyt perille. Lapsi on jo 6-vuotias.

Mutta kyseessä miehen lapset 3v ja 4v. 3v:llä on tapana huudahtaa aina kun saa lautasen eteen "yök mitä tämä on", tosin tästä en ole varma ymmärtääkö täysin mitä tuo "yök" siinä tarkoittaa... 4v on pahempi, kyselee aina mitä ruokaa on ja sitten kommenttina on tosi usein "yök ei sitä" "hyi" "en minä halua sitä syödä". Mies tekee yleensä ruoat, mutta ei reagoi mitenkään noihin sanomisiin. Minä taas olen oppinut siihen, että toisen tekemiä ruokia ei todellakaan kommentoida "hyi yök". Mitä noissa tilanteissa voisi tehdä? Miestä ei ilmeisesti kiinnosta mutta jonkun täytyy noillekin opettaa käytöstapoja.

sanoa, että tätä on tarjolla ja jos ei maistu niin pois pöydästä, koska kukaan muu ei halua kuunnella noita yök juttuja.. Tepsii ainakin meillä...

huutaminen v'''tuttelu ja lapsen tasolle meneminen on aika lapsellisia reagointeja kasvattavilta vanhemmilta. Niitäkin täällä näyttää olevan. Ette kai te ihan oikeasti kuvittele, että huutamalla tai matkimalla lasta viesti menee perille.

Poitsu taitaa olla noin 5.v ja äiti huutaa joka päivä muutaman kerran ja välillä karjuu todella lujaa. Huuto liittyy selvästi syömistilanteeseen ja hiljaa olemiseen.

Pari kertaa olen nähnyt kun poika haetaan hoitoon, silloin hakija on ollut yleensä joku muu kuin isä. Olen yrittänyt jutella äidin kanssa pihassa, mutta hän on tympeä ja varmaan tajuaa että yritän nuuskia. Hyvällä nuuskin ja voisin jopa auttaa joskus.

ap

esim mummi tai kummi, isälleen menee silti.

Tuo vitun huutaminen kertoo siitä, että yh on väsynyt, eikä välttämättä jaksa enää yhtään.

Yksin lapsen kanssa ei todellakaan ole helppoa.



Olen ollut yh ja silloin tuli huudettua paljon enemmän kuin nykyään, kun olen avoliitossa uuden mieheni kanssa. En ole ylpeä huutamisestani, mutta lapseni ovat siitä huolimatta normaaleja, hyvin käyttäytyviä, iloisia ja oma-aloitteisia lapsia.



Huutamisestani huolimatta huolehdin aina lasten tarpeista. Ehkä se huutaminen ei niin kamalasti heitä lopulta vaurioittanut?