HS: 480-grammaisena syntynyt keskonen ei pystynyt edes itkemään
Helsinkiläinen Ella Henttunen painoi syntyessään 480 grammaa. Keskosuus vaikuttaa edelleen kaksivuotiaan tytön elämään, mutta asiat voisivat olla paljon huonomminkin.
Kun seuraavan kerran kaupassa tartut puolen kilon voipakettiin, tiedät, kuinka kevyt helsinkiläinen Ella Henttunen oli syntyessään.
Hänen syntymäpainonsa oli 480 grammaa. Pää oli tennispallon kokoinen ja vartalon pituus 27 senttiä päästä varpaisiin.
Vielä 15 vuotta sitten Ella ei olisi jäänyt henkiin. Nykyäänkin Ellan kokoisena syntyvät vauvat kuolevat esimerkiksi Venäjällä.
Mutta Ellalla oli onnea, sillä hän syntyi maaliskuussa 2010 Naistenklinikalla Helsingissä.
Ellan äidillä Katja Henttusella oli siinä vaiheessa raskausviikkoja vasta 25, eli raskautta piti olla jäljellä yli kolme kuukautta. Odotusajan oppaissa tätä jaksoa luonnehditaan seesteiseksi keskiraskaudeksi, jolloin alkuvaiheen pahoinvointi on jo takana, mutta vatsan koko ei vielä haittaa odottavan äidin liikkumista.
31-vuotias Katja Henttunen tunsi olonsa kaikkea muuta kuin seesteiseksi. Hänen ensimmäinen raskautensa oli päättynyt kohtukuolemaan täsmälleen tässä samassa vaiheessa. Wilma-tytär syntyi kuolleena toukokuussa 2009. Lääkärit arvelivat silloin, että sikiölle ravintoa välittävä istukka ei toiminut kunnolla.
Katja ja hänen miehensä Marko Henttunen olivat tienneet jo muutaman viikon, että Ellan odotus ei kestäisi laskettuun aikaan eli juhannukseen asti. Kyse oli tälläkin kertaa istukan toimintahäiriöstä. Lääkärit olivat kertoneet, että raskautta yritetään jatkaa viikolle 28, jolloin vauvan selviämismahdollisuudet olisivat jo paremmat.
Mutta sitten istukan toiminta heikkeni entisestään ja Katja otettiin sisälle sairaalaan. Lauantaina 13. maaliskuuta Ella syntyi kiireellisellä sektiolla. Katja ei halunnut nukutusta vaan paikallispuudutuksen, jotta olisi hereillä lapsensa ensihetket. Ulkona oli pakkaspäivä.
Marko Henttunen seurasi puolijuoksua perässä, kun lääkäri ja hoitaja kiidättivät hänen tytärtään pitkin käytäviä vastasyntyneiden teho-osastolle. He laittoivat Ellalle tippaletkut suonensisäistä lääkitystä ja nesteytystä varten sekä intubaatioputken, jolla vauva liitettiin hengityskoneeseen. Sairaanhoitaja laittoi Ellalle vihreästä suojamyssystä pesän, jotta lapsi tuntisi olevansa kohdun turvassa. Sitten hoitaja laittoi tytön keskoskaappiin.
Edellisen onnettomasti päättyneen raskauden vuoksi Katja ja Marko Henttunen eivät olleet uskaltaneet kertoa uudesta raskaudesta juuri kenellekään. Ja nyt, yhtäkkiä, sukulaisille ja ystäville piti ilmoittaa, että perheeseen on syntynyt pikkuruinen tytär.
Aluksi Ellan tilanne oli vakaa. Pieninkin happiletkun putki oli liian suuri Ellan pikkuruisiin sieraimiin, joten letku piti työntää suun kautta keuhkoputkeen. Muutenkin vanhemmista näytti, että lapsi oli täynnä letkuja ja laitteita.
"Se oli kamalaa, mutta meidän kärsimys oli pientä Ellan kärsimyksiin verrattuna", Marko Henttunen sanoo.
"Ella oli niin täynnä letkuja, että hän ei voinut edes itkeä."
Parin päivän päästä Ellan keuhkovaltimon verenpaine alkoi nousta, ja sitä aivojen pikkuriikkiset verisuonet eivät kestäneet. Ella sai aivoverenvuodon, ja tilanne muuttui kriittiseksi.
Lääkäri sanoi, että Katjan ja Markon pitäisi varautua pahimpaan, Ella saattaisi kuolla.
Katjalle oli tärkeää, että Ella ehtii saada kasteen. Hän soitti ystävälleen ja kysyi: "Rupeatko kummiksi Ellalle? Tule äkkiä Lastenklinikalle." Ystävä tuli, ja sairaalapastori kastoi Ellan.
Kriittinen tila jatkui viikon verran. Se tuntui Ellan vanhemmista kiduttavan pitkältä ajalta. Lastenklinikan ahtaissa tiloissa muidenkin potilaiden vointi ja vanhemmat tulivat Henttusille tutuiksi.
Joinakin aamuina joku teho-osaston potilaista oli hävinnyt. Se tarkoitti sitä, että lapsi oli kuollut. Ei ollut olemassa tehokkaampaa hoitoa, jonne ketään olisi voitu siirtää.
Kahden viikon iässä Ellan vointi oli jälleen vakaa. Katja ja Marko saivat hänet vuorotellen kenguruhoitoon, syliin paljasta ihoa vasten. Tutkimuksissa on todettu, että kenguruhoidolla ja vanhempien läheisyydellä on hyviä vaikutuksia keskoslasten vointiin. Monitoreista Henttuset huomasivat, että heidän läsnäolonsa sai Ellankin hengityksen tehostumaan. Varovaisesti he alkoivat uskoa, että tytär jää henkiin.
Huhtikuun lopussa Lastenklinikalla oli niin täyttä, että joku pienistä potilaista piti siirtää jatkohoitoon muualle. Hiukan alle kilon painoinen Ella oli teho-osaston parhaiten voiva potilas, joten vappuaattona hän sai siirron Kätilöopistolle.
Kului vielä melkein kaksi kuukautta ennen kuin Ella pääsi sairaalasta kotiin. Juhannuksena eli Ellan laskettuna syntymäpäivänä Katja ja Marko Henttunen saivat kantaa tyttärensä kotiin. Kotiutumispäivänään Ella painoi 2 880 grammaa.
Ensi maaliskuussa Ella täyttää kalenterin mukaan kolme vuotta. Keskosuus ja aivoverenvuoto vaikuttavat edelleen Ellan elämään. Hän ei vielä osaa kävellä tai puhua kokonaisia lauseita. Konttaamaan Ella oppi kaksivuotiaana. Toisinaan Ella yllättää vanhempansa osaamalla jotakin, mitä ei vielä odottaisi täysiaikaisenakaan syntyneeltä kaksivuotiaalta — esimerkiksi tunnistamalla numerot, jotka tyttö oli opetellut esikouluikäisille tarkoitetun leikkipuhelimen avulla.
Useimmiten keskoslapset ottavat kehitysviiveet kiinni viisivuotiaaksi mennessä. Henttuset uskovat, että näin tapahtuu Ellankin kohdalla. Kehitysviiveiden takia Ellan hoitaminen on vanhemmille ajoittain raskasta, mutta Katja ja Marko Henttusen mielestä asiat voisivat olla paljon pahemminkin.
"Olemme ylpeitä ja iloisia Ellasta. Minulla on ollut epätoivon hetkiä, mutta Marko sanoo aina, että luota Ellaan. Sitkeät ja temperamenttiset lapset selviävät", Katja Henttunen sanoo.
http://www.hs.fi/elama/480-grammaisena+syntynyt+keskonen+ei+pystynyt+ed…
Kommentit (4)
Voiko olla?
Eiköhän se ole ollut ihan epiduraali. Toimittaja sekoilee tai kertojalla on menneet puurot ja vellit sekaisin.
15 vuotta sitten ja paljon aiemminkin on tuon kokoisia ja -viikkoisia jäänyt eloon, jopa paljon pienempiäkin. Ja tuo Venäjä-juttukin ihan valetta, Venäjällä on todella tasokasta keskoshoitoa tarjolla.
15 vuotta sitten ja paljon aiemminkin on tuon kokoisia ja -viikkoisia jäänyt eloon, jopa paljon pienempiäkin. Ja tuo Venäjä-juttukin ihan valetta, Venäjällä on todella tasokasta keskoshoitoa tarjolla.
Juttu oli vain venäläisiin kohdustuvaa rasismia,ei muuta.
p.s Venäjän tasokkaaseen hoitoon ei pääse enemmistö kansasta,vain ökyrikkaat.
Voiko olla?