Toimitko sinä näin "vieraiden" lapsien kanssa? Miksi?
Esimerkkejä:
Lapsi on syönyt kahvipöydässä jo pullan/keksiä tms, lapsen äiti/isä sanoo että nyt riitti, ei enempää herkkuja, pitäisi vielä oikeaa ruokaakin syödä. Sinä alat tuputtamaan lapselle herkkuja "kyllä nyt voi vielä vähän syödä.." Pahimmassa tapauksessa syötät lapselle salaa lisää herkkuja kun äiti/isä käy vessassa tms.
Lapsi haluaa pelata tietokoneellasi pelejä joiden ikärajat ovat monta vuotta korkeammat kuin lapsella on ikää. Äiti/isä kieltävät. Sinä alat mankua lapsen puolesta että kyllä hän nyt voi pelata (vaikka lapsi olisi tyytynyt heti tuohon "et saa" vastaukseen), miksei voisi pelata, antakaa nyt pelata jne.
Lapsi ei halua pestä hampaitaan illalla, äiti/isä sanoo että hampaat pestään jokatapauksessa. Sinä lyöttäydyt lapsen kanssa yhteen, ja intät lapsen mukana että ei niitä hampaita tarvi pestä jos ei halua.
Miksi sinä aikuinen ihminen toimit näin? Miksi haluat yrittää mitätöidä lapsen vanhempien käskyjä/auktoriteettia aina kun mahdollista?
Esimerkeissä tarkoitin nyt pieniä lapsia, lähinnä alle 5-vuotiaita, jos sillä jollekin on merkitystä.
Kommentit (19)
vaan säestän vanhempia kaikessa, sehän nyt olisi outoa ja noloa jos alkaisi lapsen mukana mennä.
vituttais ne vanhemmat, niin pullaa voisin tyrkyttää lisää :)
ja vanhempi itsekin. Vaikka toisten vanhempien kasvatuslinja olisi erilainen kuin omani, kunnioitan heidän sääntöjään kuten odotan toisten vanhempien kunnioittavan omia sääntöjäni. En puutu toisten lasten kasvatukseen tuollaisissa asioissa.
Hirveää kontrollointia ja jäkätystä on monen lapsen elämä. Ei sitä, ei tätä. Keksi on myrkkyä, ja Trippi on pelkkää lisäainetta ja ei saa pelata, eikä rentoutua.
Pelien ikärajoista ja hampaiden pesusta en joustaisi, mutta mieluummin satunnainen trippi, kuin natsisaksan ilmapiiri ja viileän kylmä kontrollointi.
Äiti sanoo lapselle, että ei enää pullaa, ruokaakin pitää vielä tänään syödä. Minä: tyhjennän välittömästi pöydän, myös äidin keskeneräisen pullalautasen. Äitikin syö vielä tänään?
Lapsi haluaa pelata minun tietokoneellani peliä ja äiti kieltää pelin ikärajan takia. Minä: ihmettelen äidille, miksi hän toi lapsensa meille pelaamaan, tietokone on yksityisasia, siihen ei vieraat koske. Miksi lapsi edes kysyys moista?
Lapsi ei halua pestä hampaitaan illalla. Minä: menen sinne kylppärin oven taakse ja ilmoitan, että jos ei se huuto lopu heti, voivat lähteä kotiin. En halua varoitusta isännöitsijältä karjunnan takia.
Äitini ja miehensä ovat ainoita, jotka tekee noin. Ja senpä takia ärräpäitä usein pääseekin, kun kyläilyä tapahtuu.
Etenkin äitini uusi mies on sitä mieltä, että me ollaan kohtuuttomia vanhempia, kun koko ajan vaan kielletään, eikä anneta lasten olla lapsia.
Ja käytöstapojakin pitäisi kuitenkin opettaa..
toimi, minulla on itselläni lapsi enkä haluasi että kukaan toimisi noin hänen kanssaan (saahan sitä toivoa kaikenlaista!). En kävele lapsen vanhempien yli, enkä ymmärrä ihmisiä joiden tuntuu olevan ihan pakko näin toimia, kuin periaatteesta ihan joka asiassa. Isovanhemmilla on näitä kummia tapoja usein, onneksi äitini ei toimi näin.
muiden tilanteiden kohdalla en. Syy; usein sitä kaveria on tosiaan odotettu kahville. On kiva fiilis, lapset syö keksejä, saadaan keskustella rauhassa. Sitten yhtäkkiä se kaveri alkaa määräillä ja komennella niitä lapsiaan, että nyt loppuu se keksinsyönti. Ja sillä äänellä, että lapset on tehneet oikein suurenkin rikoksen kun ottavat kolmannen muumikeksin. Lapset alkavat määkimään takaisin, kaveri alkaa mäkättää. Kaveri komentaa lapset pois pöydästä. Loukkaantuneet lapset menevät lelunurkkaan ja alkavat kostoksi riehumaan. Tai itkemään. Tai yrittävät ottaa lisää keksiä, jolloin kaveri alkaa mäkisemään että nyt sitten lähdetään pois ja sitten kaikilla on paha mieli, ja sitäkö sinä haluat, häh.
Ja yhtäkkiä kaikilla tosiaan on huono fiilis ja loppuvierailu menee siihen että kaveri taistelee lapsiensa kanssa. Minä tunnen itseni huonoksi ihmiseksi kun olen myrkyttänyt viattomat ihmissielut muumikekseillä, kun olisin voinut vaikka tarjota kuivunutta ruisleipää, raikasta lähdevettä ja luomuporkkanoita. Olen unohtanut, että on edelleen olemassa ihmisiä, joiden mielestä ihminen saa nauttia ainoastaan tervehenkisistä asioista, kuten kaurapuurosta, hiihtämisestä ja kansantansseista.
Ja siksi minä sanon, että ottakaa vaan keksiä. Että saisin ostettua vielä hetken aikaa rauhaa ja hiljaisuutta, että kaveri ehtisi hetken aikaa miettiä kannattaako kaikesta nipottaa. Sori.
Vanhempien paikalla ollessa en noin tekisi, mutta jos lapsi jolla on kotona minusta ihan niponipo-tiukat säännöt olisi meillä vaikka yökylässä niin en kyllä alkaisi vaatia meilläkin niitä vanhempien asettamien rajojen noudattamista. Esim. saisi pelata sellaisia tietokonepelejä mitä meidänkin lapset, ja me viis veisataan niistä ikärajoista, katsomme pelikohtaisesti itse kokeilemalla mikä vaikuttaa liian väkivaltaiselta tai muuten sopimattomalta ja mikä ei.
Koska en ole anoppisi.
Tuli tämä mullakin heti mieleen :)
Harmillisesti koska mun anoppi tekee juuri tuota,silloin ei yleensä kyllä naurata.
Noh paska miniähän minä varmaan että siitä syystä...
äitini kyllä toimii ja se on TODELLA raivostuttavaa!
tosin tuo kahvipöytätilanne on sellainen, että joskus tekisi mieli puuttua.. tuntuu, että jotkut komentelevat lapsia tarpeettoman paljon kun voisi ottaa ihan rauhallisestikin ja antaa lasten vetää vaikka kymmenen keksiä sen kerran kun ovat kyläilemässä.
Mutta ei tulis mieleenkään tosiaan sanoa mitään jos on joku tilanne meneillään. Tunnistan tuon kyllä monien isovanhempien kohdalla.
sitten myös huomioon että jotkut kyläilevät vähän useamminkin kuin kerran viikossa tai kuussa. Esim. Meillä kun olen vielä kotona lapsen kanssa, ainakin neljänä päivänä viikossa on yleensä ohjelmassa kyläilyä jonkun tutun luona.. Ja mielestäni se että lapsi saa neljänä päivänä viikossa, melkein joka viikko (joskus useamminkin) vetää "vaikka kymmenen keksiä sen kerran kun ovat kyläilemässä", se on aika paljon. Meillä myös ei tosiaan kunnon ruoka sitten oikein loppupäivänä maistukkaan, eikä mielestäni ole kovin kivaa jos valtaosan viikosta ipana painelee menemään keksien voimalla. Synttärit tms juhlat ovat toki asia erikseen ja sillon saakin herkutella enemmän. Mutta meillä nyt on aika rajattua tuo herkkujen popsiminen "tavallisella" kyläreissulla, eikä se onneksi ole tuttavillenikaan ollut mikään ongelma tai ihmetyksen aihe tähän mennessä.
aika usein sanoa, että relatkaa vähän, varsinkin jos ollaan kylässä. Joskus tulee mieleen, että kylässä jotkut oikein esittävät sellaista tomeraa kasvattajaa, jotka kohtelevat lastaan kuin tottelevaisuuskoulutuksessa olevaa koiraa, ihan vaan siksi että muut näkevät. Lapsi on silloin silmin nähden hämmentynyt, kun säännöt ovatkin erit mitä normaalisti.
Mutta mitään en sano.
sitten myös huomioon että jotkut kyläilevät vähän useamminkin kuin kerran viikossa tai kuussa. Esim. Meillä kun olen vielä kotona lapsen kanssa, ainakin neljänä päivänä viikossa on yleensä ohjelmassa kyläilyä jonkun tutun luona.. Ja mielestäni se että lapsi saa neljänä päivänä viikossa, melkein joka viikko (joskus useamminkin) vetää "vaikka kymmenen keksiä sen kerran kun ovat kyläilemässä", se on aika paljon. Meillä myös ei tosiaan kunnon ruoka sitten oikein loppupäivänä maistukkaan, eikä mielestäni ole kovin kivaa jos valtaosan viikosta ipana painelee menemään keksien voimalla. Synttärit tms juhlat ovat toki asia erikseen ja sillon saakin herkutella enemmän. Mutta meillä nyt on aika rajattua tuo herkkujen popsiminen "tavallisella" kyläreissulla, eikä se onneksi ole tuttavillenikaan ollut mikään ongelma tai ihmetyksen aihe tähän mennessä.
Isovanhemmat odottavat että ollaan joka vknloppu vähintään kyläilemässä siellä pienten muksujen kanssa ja sitten ihmettelevät että on se kumma kun ei saa edes sipsiä,karkkia,suklaata tai limua tarjota...
Mulle ihan ok että mummilassa olis tapa antaa esim. keksi ruoan jälkeen mutta se tyrkyttämisen määrä,sille ei ole loppua ja k'ytännössä toiset lapsenlapset syövätkin siellä vaan makupaloja kun ei ruoka uppoa jos jatkuvasti levysuklaata kädessä.
'
minä en ole ikinä rajoittanut herkkujen syöntiä, ja käymme kylässä lähes joka päivä. Aina ennen kyläilyä lapset syövät proteiinipitoisen lämpimän ruuan, ja sitten käymme yhdessä hakemassa keksipaketin kaupasta. Meidän lapsille keksit eivät ole mikään " iso juttu" koska niitä saa syödä niin paljon kuin napa vetää. Mutta miksi söisivät, kun vatsa on täysi ja keksejä saa aina halutessaan. Ottavat yhden tai pari keksiä, joskus ei maistu ollenkaan. Näin tekevät myös useimmat kavereideni lapset.
Ehkä tosiaan on lapsia, joille se sokerinnälkä on ylitsepääsemätön asia ja sitä pitää rajoittaa joka välissä. Meillä pärjätään sillä että herkkuja ei tarjoilla nälkään.
minä en ole ikinä rajoittanut herkkujen syöntiä, ja käymme kylässä lähes joka päivä. Aina ennen kyläilyä lapset syövät proteiinipitoisen lämpimän ruuan, ja sitten käymme yhdessä hakemassa keksipaketin kaupasta. Meidän lapsille keksit eivät ole mikään " iso juttu" koska niitä saa syödä niin paljon kuin napa vetää. Mutta miksi söisivät, kun vatsa on täysi ja keksejä saa aina halutessaan. Ottavat yhden tai pari keksiä, joskus ei maistu ollenkaan. Näin tekevät myös useimmat kavereideni lapset.
Ehkä tosiaan on lapsia, joille se sokerinnälkä on ylitsepääsemätön asia ja sitä pitää rajoittaa joka välissä. Meillä pärjätään sillä että herkkuja ei tarjoilla nälkään.
lapset tosiaan ovat erilaisia ja vanhemmat varmaan omat lapsensa tuntevat. Meillä vanhempi lapsi on kuin sinun kuvailemat lapsesi, nuorempi taas ahmisi kilokaupalla sokeriherkkuja vaikka olisi juuri syönyt kunnon lämpimän ruuan..
Kyllä minä äitiä ja isää komppaan, en lasta :)
Jos äiti/isä sanoo, että nyt riittää, ei enää, en minäkään ala niitä tuputtamaan ja inttämään vastaan :)