Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ei ole varmasti muodikasta sanoa tällainen mielipide, mutta sanon kuitenkin:
11.11.2012 |
Ihmiset ovat nykyään hirvittävän itsekkäitä ja itsekeskeisiä, muiden(kin) kustannuksella.
Pidetään itsestäänselvyytenä, että itselle kuuluu kaikki, itsellä on joku ihmeen oikeus kaikkeen mitä haluaa, vaikkapa se tapahtuisi sitten toisten kustannuksella ja aiheuttaisi toisille ongelmia tai mielipahaa. Kaikki tekeminen/tekemättä jättäminen oikeutetaan sanomalla jotain sen suuntaista, että "minulla on oikeus saada mitä haluan, kerran täällä vaan eletään".
Itsekkäästi poljetaan lähimmästenkin, puolisoiden ja lastenkin tarpeet ja paras omien halujen alle. Ja taas samalla selityksellä, kun MINÄ haluan, MINUN elämäni, MINUN tarpeeni, MINUN oikeuteni. Ja usein vielä päälle huudahdetaan, että kun MINÄ olen onnellinen, ovat muutkin! Ja onko se näin? Onko ihminen todella onnellinen, jos saa mitä itse on halunnut, mutta lähimmäistensä kustannuksella? Kyllä se ennemmin tai myöhemmin kaivelee, sitä ei vaan haluta nähdä eikä ajatella.
On hirvittävän vaikeaa olla epäitsekäs, laittaa omia tarpeitaan syrjään, ajatella toisia. Väitän kuitenkin, että loppujenlopuksi ihminen on onnellisempi, kun ei niin tuijota omaa napaansa ja niitä omia haluamisiaan ja "oikeuksiaan", vaan ajattelee enemmän toisia.
Ja huom! Toisten ajatteleminen ja epäitsekäs käyttäytyminen EI ole sama asia, kuin kynnysmattona oleminen! Terve itsekkyys on kuitenkin ihan jotain muuta, kuin nykyinen äärettömän suuri itsekkyys toisten kustannuksella. Vaatii tietysti aikalailla itsetutkiskelua, rohkeutta ja älyä tunnistaa näiden ero.
Musta on todella huolestuttavaa ja surullista, että nykyään mennään jo todella äärimmäisyyksiin omien vaatimusten kanssa. Otetaan ero, koska puoliso on lihonut. Tai jos puolisolta ei saa niin paljon seksiä kuin haluaa. Tai jätetään lapset toisten huoleksi tai heitteille, kun ei olekaan niin kivaa olla vastuussa ja kantaa vastuu heistä, ja "on niin hankalaakin".
yms. yms. katselkaa ympärillenne, esimerkkejä löytyy vaikka kuinka, omastakin elämästä, minunkin.
Meidän kaikkien pitäisi avata silmämme ja astua ulos siitä minäminäminä-kuplastamme, miettiä vähän enemmän toisia, ja tehdä jopa uhrauksia toistemme hyväksi (miten epämuodikas ja pelottava kehotus nykyaikana!). Väitän (ja onhan siitä tutkimuksiakin) että toisten auttamisella ja toisia ajattelemalla sitä onnelliseksi tullaan, ei itsekkäällä kyynerpäätaktiikalla ja toisten ihmisten tarpeiden polkemisella omien itsekkäiden halujen toteuttamisen myötä.
Epäitsekkyys on oikeasti haastavaa ja vaikeaa. Mutta se todella luo onnea ja iloa, niin ympäristöön kuin loppujenlopuksi itsellekin! Jokainenhan meistä väittää haluavansa maailmasta paremman paikan, eikö? Mikä onkaan ihanampaa, kuin nähdä ilo, kiitollisuus ja onnellisuus oman puolison, lasten, vanhempien, ystävien kasvoilla, ja tajuta, että on itse saanut olla tätä mahdollistamassa! Että sillä omalla elämällä, omilla valinnoilla ja tekemisillä on oikeasti positiivista merkitystä toisten ihmisten elämään!
Hyvää ei tosin kannata tehdä odottaen siitä kiitosta, vastapalvelusten toivossa. Vastapalvelusten ja kiitosten odottamisesta kuin pääsee yli, välttyy katkeroitumiselta ja marttyyriudelta. Kuitenkin, hyvin usein sitä hyvää kuitenkin saa osakseen, runsain mitoin, jotakin kautta kuitenkin!
Tästä kaikesta se onnellisuus ja tyytyväisyys omaan elämään tulee. Ei itsekkäästi vaatien ja omaan napaan tuijottaen.
Kommentit (19)
Nykyään elämässä ei pärjää olematta itsekäs. Ystävällisyyttä pidetään heikkouden merkkinä. Puutteellisen osaamisen voi korvata jyräämällä taitavampien yli, koska pääasiahan on se, miten hyvin kehuu itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään elämässä ei pärjää olematta itsekäs. Ystävällisyyttä pidetään heikkouden merkkinä. Puutteellisen osaamisen voi korvata jyräämällä taitavampien yli, koska pääasiahan on se, miten hyvin kehuu itseään.
tämä on mielestäni kuitenkin väärin, surullista, pettynyttä ja katkeraa puhetta, jolla kuitenkin haetaan oikeutusta omalle yhtä väärälle toimimiselle.
Kyllä elämässä pärjää vaikkei olisikaan itsekäs. Ja paremmin pärjääkin! Se terve itsekkyys on kyllä tarpeen, mutta kuten aloituksesa kirjoitin, on taitolaji ymmärtää nykyään, mitä se tarkoittaa ja mitä ei.
ap (itsekin opettelee koko ajan)
että onnellisuus ei tule epäitsekkäiden tekojen myötä vaan onnellisuuden myötä tulevat epäitsekkäät, pyyteettömät teot.
Lakkaa paasaamasta ja arvottamasta ihmisiä ja ala onnelliseksi, epäitsekkyys muuttuu erittäin helpoksi sen myötä.
pidetään aina "paasaamisena"? No, tiedänhän minä miksi, sanoin sen jo otsikossani.
ap
Oliskohan tuossa nyt kuitenkin aika paljon liioitteluakin ja liiallista tiukkuutta mukana. Minusta on, ja paljon onkin. Ihmiset ovat epätäydellisiä ja siinä vaiheessa jos väittää olevansa ihan epäitsekäs mallikappale itse, niin yleensä totuus on jotain muuta.
Tuosta epäitsekkyyden ja onnellisuuden suhteesta en niinkään. Kynnysmattona oleminen ja epäitsekkyydestä vastapalvelusten yms odottaminen on usean ihmisen kompastuskivi, jolle on oikeasti hankala voida mitään.
Mutta se on tosi, että monelle ihmiselle saisi nykypäivänä latoa faktat pöytään: Jos haluat elää onnellista ja tasapainoista elämää, sinunkin on oltava valmis uhraamaan jotain. Eikä ne uhraukset aina ole mitään pieniä juttuja, mutta niistä poikivat asiat voivat olla elämääkin suurempia juttuja.
Varsinkin oma ikäpolveni (25-30-v) ovat jotenkin hankalia. Heistä huokuva itsekkyys on jotain järkyttävän isoa. Tällä itsekkyydellä on myös tulevaisuudessa hankalia seurauksia. Itsekyydestä kertoo myös kouluttautumisasiat: opiskellaan loputtomiin uusia korkeakoulututkintoja, koska halutaan "löytää oma ala". Mikään työ ei itseasiassa kelpaa, koska työntekoa vierastetaan. itsekkäistä syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliskohan tuossa nyt kuitenkin aika paljon liioitteluakin ja liiallista tiukkuutta mukana. Minusta on, ja paljon onkin. Ihmiset ovat epätäydellisiä ja siinä vaiheessa jos väittää olevansa ihan epäitsekäs mallikappale itse, niin yleensä totuus on jotain muuta.
Tekee kipeää ajatella omia puutteitaan? ja ottaa koville yrittää muutosta?
Kyllä, niinhän se on. Ja sekin, että kukaan meistä ei ole täydellinen, en minäkään, enkä ole väittänytkään niin. Sen vuoksi minä tarvitsenkin harjoitusta, mun tarvitsee aktiivisesti muistaa ja harjoitella epäitsekkyyttä, muistuttaa itseäni siitä. Enkä usko olevani ainoa, jolle tämä tekee hyvää, siksi tämän aloitukseni tein. Tästä ei nykyään paljoa puhuta, itsekkyys sen sijaan jyllää, siitä on kyllä muodikasta puhua, niin mediassa kuin muuallakin. Ei suoraan, mutta kaikki tekemiset, asenteet ja uutisoinnut puhuvat suurimmaksi osaksi nykyään itsekkyyden ja omien halujen toteuttamisen puolesta.
Tuskin kukaan voi väittää vastaan?
ap
Tätä ihmettelen itsekkin. Nyt lähipiirissäni on esim eronneita.
Erotaan avioliitosta ja jo muutaman kuukauden päästä äidillä on uusi mies. Siellä on 2 lasta joiden isä lähti. Kaipaavan isäänsä, saivat jonkun vieraan miehen kotiinsa asumaan.
Mies ei ole mikään lapsi-ihminen, ei pidä heistä. On viinaan tapivainen. Nainen rakastaa miestä niin paljon kuin nyt muutaman kuukauden tuntemisella voi rakastaa.
Äiti sanoo mullekkin että kyllä mulla on oikeus olla onnellinen. Mitäpä se lapsille kuuluu kuinka minä elän elämääni? Minä, minä minä ja minun onnellisuuteni.
Lpaset kärsii selvästi, oireilevat jo pahasti, äiti ei tätä näe.
Toisessa tapauksessa juostaan vieraissa kun ei oma suhde ola enää kivaa. Ei erota mutta paneskellaan ympäriinsä ja tehdään paljon ympärille onnettomia ihmisiä koska minulla on oikeus olla hetken onnellinen, revitään lasten perheet rikki...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
töissä ystävällisistä työkavereista pidetään, ei niistä pyrkyreistä. Olen huomannut, että olemalla iloinen ja avulias saat moninkerroin takaisin, ehkä ei heti, mutta möhemmin.
Oliskohan tuossa nyt kuitenkin aika paljon liioitteluakin ja liiallista tiukkuutta mukana. Minusta on, ja paljon onkin. Ihmiset ovat epätäydellisiä ja siinä vaiheessa jos väittää olevansa ihan epäitsekäs mallikappale itse, niin yleensä totuus on jotain muuta.
Ei kai ap tuota tarkoittanutkaan. Käsitin että ap puhui tästä nykyisestä kulttuurista ja sen liiallisesta itsekkyyden ihannoimisesta, ei siitä että hän itse olisi mikään malliesimerkki epäitsekkyydestä.
Ja olen ihan samaa mieltä ap:n kanssa. Nyt vaan on pitkään jo ollut vallalla sellainen individualistinen puhe.
"Toteuta itseäsi!".
"Sinä määräät elämääsi, ei kukaan muu!".
"Opettele tunnistamaan mitä itse haluat ja elä sen mukaan!"
"Toteutatko itsesi vai muiden toiveita?"
"Elä täyttä elämää, älä tyydy kompromisseihin!"
jne...
Eihän noista mikään ole absoluuttisesti väärin, mutta liian kirjaimellisesti otettuna ne johtavat juuri sokeaan itsekkyyteen. Aikuiset ihmisetkin ovat kuin lapsia, jotka toimivat vain tunteidensa mukaan, koska täytyy mennä sinne minne sisin ääni käskee ja toteuttaa itseään. Tunteet on tärkeä tunnistaa, mutta eivät ne ole totuus aina ja joka tilanteessa. Tunne on vain tunne, se ei vielä automaattisesti kerro siitä, miten asioiden pitäisi olla tai mitä pitäisi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas olen ihminen, joka on äärimmäisen itsekäs ja itsekeskeinen. Elän perhe-elämää mutta oman jaksamiseni mukaan; jos kaipaan omaa aikaa, lähden surutta viikonlopuksi pois ja jätän kaiken puolisoni vastuulle. Menen ja tulen miten tykkään muutenkin, puoliso tiesi tämän jo vuosia sitten ja ymmärtää kaipuuni omaan aikaan rauhassa. Minä olen jaksavimmillani ja onnellisimmillani kun saan mennä ja toteuttaa itseäni, silloin minusta riittää myös muille perheenjäsenille enkä väsy niin nopeasti.
että onnellisuus ei tule epäitsekkäiden tekojen myötä vaan onnellisuuden myötä tulevat epäitsekkäät, pyyteettömät teot.
Lakkaa paasaamasta ja arvottamasta ihmisiä ja ala onnelliseksi, epäitsekkyys muuttuu erittäin helpoksi sen myötä.pidetään aina "paasaamisena"? No, tiedänhän minä miksi, sanoin sen jo otsikossani.
ap
jos olisit onnellinen, sinun ei tarvitsisi sanoa aiheesta sanaakaan. ne jotka ovat asian ymmärtäneet, eivät paasaa palstoilla vaan tekevät elämässään se josta sinä paasaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sairastumisen jälkeen ja hyvä niin, en voi pelastaa koko maailmaa, en tosiaan jaksa kantaa kaikkien murheita mun harteilla, eli voi ja saan sairastua itse, jonkä jälkeen piti vaan ryhtyä olemaan itsekäs.
jotka aina niin jalomielisinä yksilöinä antavat itsensä muiden edestä, se kun tuppaa keräämään ihan räjähtävän määrän katkeruutta ihmiseen, joka sehän sitten tihkuu pirullisuutena hymyilevän naaman takaa. Näitä on kyllä nähty.
Enkä muuten tiedä yhtään ihmistä, joka olisi eronnut siksi kun kumppani on lihonut tai muun tosi pinnallisen syyn takia, tai jos nyt arki vähän välillä kyllästyttää. Kyllä niissä on aina ollut paljon paremmat syyt, kuten esimerkiksi sellainen että rakkaus on vuosien saatossa kerta kaikkiaan loppunut. Minusta sekin on aika hyvä syy eroon, koska usein rakkaudettomaan liittoon jääminen tuppaa heijastumaan laajaltikin useiden ihmisten elämään, eivätkä lapsetkaan tyhmiä ole, eli kyllähän he tietävät mikä se vallitseva tunnetila siellä kotona on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tästä yksi pahimmista esimerkeistä on lasten terveyden tietoinen pilaaminen raskausaikana eli viinan, tupakan, huumeiden ja mielialalääkkeiden vetäminen raskausaikana. Oma lukunsa on sitten nämä ylipainoiset odottajat, joiden määrä lisääntyy koko ajan.
Ihme kun miehet suostuvat lisääntymään näiden kanssa? Eivätkö edes he tajua mitä tekevät lapsilleen?
Monet kirjoittajat vetää tämän nyt taas äärimmäisyyksiin (kuinkas muutenkaan). Ei tietenkään kenenkään tarvitse kantaa koko maailmaa harteillaan tai uhrautua marttyyrimaisesti joka tilanteessa unohtaen itsensä. Jos on ollut aiemmin kynnysmatto, niin on tosiaan hyvin tarpeellista oppia tunnistamaan, mitä itse haluaa ja tarvitsee ja oppia vetämään rajoja. Mutta tästähän ap ei ainakaan minun mielestäni puhunut. Terve itsekkyys on eri asia. Sen sijaan huolestuttavaa on sellainen kyseenalaistamaton kulttuurin puhe, jossa aina korostetaan omia tarpeita muiden edellä ja annetaan ymmärtää, että jos et seuraa omia halujasi joka ikisessä asiassa, niin et voi elää täyttä elämää. Tavallaan siis se yksilöllisyyden ylikorostaminen on jonkinlainen itsestäänselvyys. Se on ilmeisesti jopa niin itsestänselvyys, ettei monikaan ihan hiffaa mistä ap puhuu.
11
esim. en voi taiteilijana ajatellakaan tekevani kompromisseja. ei se ole itsekkyytta.
jos kyseenalaistan taiteessani joitain juttuja, ei siita enaa yleiso saa mitaan. siksi ei ole itsekkyytta jattaa sikseen jotain muita velvollisuuksia kun keskittyy taiteen tekoon. mita trulee arsyttaaviin sanoihin niin pyyteettomyys on jotenkin aina rasittanut mua sanana.
Alue: Aihe vapaa
että onnellisuus ei tule epäitsekkäiden tekojen myötä vaan onnellisuuden myötä tulevat epäitsekkäät, pyyteettömät teot.
Lakkaa paasaamasta ja arvottamasta ihmisiä ja ala onnelliseksi, epäitsekkyys muuttuu erittäin helpoksi sen myötä.