Olen 36-vuotias ja elämäni naisena on ohi

mitä haluat.

Ei kaiken tarvitse olla tiptop.

Älä pelkää miestäsi ja riitoja, hänkin on aikuinen ja perheenne toinen tukipilari.

Teet perheen aikataulun seinälle, ja merkkaat sinne ajat jolloin on SINUN aikasi, muu perhe tekee mitä huvittaa sen aikaa.

Hommaat makkarin oveen lukon ja korvatulpat, saat luettua 45min rauhassa.

Sun ei tarvi olla koko ajan käytettävissä.

et varmasti ole laiska.



Sanot "En koskaan ehdi tehdä sitä mitä haluaisin silloin kun se minusta olisi mukavinta" ja tässä on musta se ydin, ei niinkään missään ulkonäössä. Se miehen velvollisuus olisi oikeasti mahdollistaa sulle se, että pääset tekemään asioita, joita haluat, silloin kun haluat riittävästi. Aina se ei tietty onnistu, mutta riittävästi sitä pitää voida tehdä. Sun täytyisi pystyä puhumaan siitä miehen kanssa.



Onko teidän paikkakunnalla salia, jossa on lapsiparkki? Auttaisiko se jumppaan? Oletko siis töissä vai kotona, ymmärsin, että töissä.



Mä olen se toinen 36 v. En ole koskaan meikannut, en ole koskaan niin kovin paljon välittänyt miltä näytän, silloin ennen lapsia se oli ok, koska näytin ihan hyvältä tekemättä yhtään mitään ja vaatteetkin oli ok, kun olin laiha, nyt kun on lihava, niin kaikki näyttää päällä rumalta jne. Mutta ei mua kauheesti kiinnosta. Mutta mulla on hyvä olla, koska saan tehdä asioita, joita tykkään ja koen, että mies arvostaa ja rakastaa mua ja jopa kannustaa mua useammin lähtemään esimerkiksi viettämään aikaa kavereiden kanssa ja hän jää lasten (4 kpl) kanssa kotiin. Sanoisin siis, että sun mies olis tässä avainasemassa, vaikka jokainen onkin itse vastuussa onnellisuudestaan.

mä oon 36v ja todellakin tunnen olevani nainen. Exälläni oli tapana arvostella vartaloani ja tunsin itseni rumaksi ja lihavaksi, vaikka sitä en ollut.

Siitä on onneksi jo vuosia aikaa kun erosimme ja olen uudessa suhteessa ollut jo monta vuotta.

Tunnen oikeasti olevani nainen ja ihan kauniskin olen mielestäni.

Kun haluat olla kaunis ja haluttava, niin tottakai olet sitä, kun yrität vähän. Sinun pitää vai haluta muutosta!

Ei lapset ole sun vartaloa pilannut. Eletty elämä vain näkyy aina jossain ja mielestäni äitiys on kaunista, myös vartalossa vaikka se ei enään näyttäisi niin timmiltä kuin ennen lapsia.



Itse olen sitä mieltä, että äitiys on tehnyt minusta naisen!!!

Hyvinvoinnin ei tarvitse olla himokasta panemista. Olin itse viime syksynä korvatulehduskierteen uuvuttama. Seksi oli viimeinen asia mielessä. Kun yritti hoitaa työn, puolet kotitöistä, sairastuvan pyörityksestä ja lasten kanssa puuhailusta olin niin loppuun rutistettu, että kun lapset menivät nukkumaan halusin vain tuijottaa seinää. Ei ollut mitään annettavaa kenellekään, enkä halunnut saada keneltäkään mitään.



Mies patisti lääkäriin kun olin niin väsynyt ja pihalla. Olin muutaman viikon sairaslomalla, lapset tarhassa. Teki todella hyvää. Aloitin tuijottamalla seinää, kävelin ensin hakemaan postin, sitten vähän metsässä ja lopputalvesta juoksin 8km lenkkejä metsässä.



Oman ajan ottaminen kannattaa.



Jos alapää on "pilalla" saa siihen apua ihan julkiselta puolelta!!! Todella paljon pystytään tekemään. Jos ei ole kirurgiaa vaativaa niin voin vannoa, että pelkästään lantiopohjalihasten tekeminen on käsittämättömän palkitsevaa. Seksi tuntuu todella erilaiselta kun lihakset on kunnossa. Mutta seksi on palkitsevaa vasta kun kokee itsensä arvokkaaksi. Pienillä jutuilla voi tehdä paljon!



Tsemppiä!



T. 37v, joka juuri sai todella hyvä kyydit vällyjen välissä, parisuhteessa 17v.

mitä haluat.

Ei kaiken tarvitse olla tiptop.

Älä pelkää miestäsi ja riitoja, hänkin on aikuinen ja perheenne toinen tukipilari.

Teet perheen aikataulun seinälle, ja merkkaat sinne ajat jolloin on SINUN aikasi, muu perhe tekee mitä huvittaa sen aikaa.

Hommaat makkarin oveen lukon ja korvatulpat, saat luettua 45min rauhassa.

Sun ei tarvi olla koko ajan käytettävissä.

Ei nää oikeesti toimi. Miten kukaan muka voisi edes kuvitella lukevansa 45 minuuttia yksinään lukkojen takana, kun on pienet lapset hereillä? Hah! Eikä meillä ole tiptop, ei todellakaan, enhän minä muuten pakon edessä olisikaan.

Ja sitä paitsi, peli on jo menetetty. Olen jo niin ryppyinen, raskausarpinen ja vehkeet pilalla, että vaikka vielä joskus ehtisin lukea tai jumpata, niin naiseus on jo ehtinyt mennä. Ehkä muutaman vuoden päästä saan itseni takaisin, mutta en osaa edes kuvitella itseäni seksuaalisena olentona yli 40-vuotiaana.

Olen ihan burnoutin partaalla. Tiedän, että ulkopuolisena en näkisi tilannetta ollenkaan tällaisena ja neuvoisin ehkä piristämään itseäni jollakin. Mutta olen niin syvällä jumissa tässä kaikessa, etten pysty näkemään ulospääsyä. Pelkään että saan sydänkohtauksen, kun pumppukin hakkaa koko ajan kuin viimeistä päivää.

ap

Olen melko nätti, hoikka, ihan tavis nainen. Vihaan elämääni. Olen masentunut ja odotan vain kuolenaa. Että eipä se ulkokuori auta kun on onneton. Mulla myös lapsia, mutta olen yh.

yli 40-vuotiaana. Tuo kaikki kuulostaa niin masentavaöta että tekee mieli vetää itsensä kiikkuun jos joutuisi samaan tilanteeseen.

mitä haluat.

Ei kaiken tarvitse olla tiptop.

Älä pelkää miestäsi ja riitoja, hänkin on aikuinen ja perheenne toinen tukipilari.

Teet perheen aikataulun seinälle, ja merkkaat sinne ajat jolloin on SINUN aikasi, muu perhe tekee mitä huvittaa sen aikaa.

Hommaat makkarin oveen lukon ja korvatulpat, saat luettua 45min rauhassa.

Sun ei tarvi olla koko ajan käytettävissä.

Ei nää oikeesti toimi. Miten kukaan muka voisi edes kuvitella lukevansa 45 minuuttia yksinään lukkojen takana, kun on pienet lapset hereillä? Hah! Eikä meillä ole tiptop, ei todellakaan, enhän minä muuten pakon edessä olisikaan.

Ja sitä paitsi, peli on jo menetetty. Olen jo niin ryppyinen, raskausarpinen ja vehkeet pilalla, että vaikka vielä joskus ehtisin lukea tai jumpata, niin naiseus on jo ehtinyt mennä. Ehkä muutaman vuoden päästä saan itseni takaisin, mutta en osaa edes kuvitella itseäni seksuaalisena olentona yli 40-vuotiaana.

Olen ihan burnoutin partaalla. Tiedän, että ulkopuolisena en näkisi tilannetta ollenkaan tällaisena ja neuvoisin ehkä piristämään itseäni jollakin. Mutta olen niin syvällä jumissa tässä kaikessa, etten pysty näkemään ulospääsyä. Pelkään että saan sydänkohtauksen, kun pumppukin hakkaa koko ajan kuin viimeistä päivää.

ap

hyvät yöunet ja univelat pois. Kun saa nukkua kunnolla, on mielikin paljon keveämpi eikä asiat tunnu niin synkiltä. Auttaa varmasti myös noihin sydämentykytyksiin.



Sinä saat takuulla naiseutesi takaisin, mutta se vaatii hieman myös itsekkyyttä. Uskalla olla itsekäs!!

Kuvailet oireet ja otat sairaslomaa, oikeasti! Lapset hoitoon päivällä ja makaat ja luet, nukut, syljet kattoon tai mitä ikinä teetkin.



Jakoja miehen kanssa. Toinen ottaa lapset ja menee ulos. Jos mies on yhtä väsynyt niin vuorottelette tai hommaatte apua; isovanhemmat, kaverit, MLL. Jostain!



Tuossa ei kuulosta se seksuaalisuus isoimmalta asialta, vaan se että saisit omaa aikaa.

nuorin lapsesi on vielä pieni. Ei joka elämänvaiheessa tarvitse olla hehkeä ja himokas, ole itsellesi armollinen. Vuoden tai parin päästä tilanne voi kääntyä aivan toiseksi ja nyt puhun kokemuksesta.



t.Saman kokenut

Sulla on idiootti mies Eipä sinä muuta. Turha syyttä pelkästään itseäsi.

Oikeastikko naiset kuvittelevat, että me miehet pyöritellään tuollaisia asioita mielessä valmiina sitten vastaamaan kun vaimo sattuu kysymään?

Eeeheiii todellakaan.

Tässä on jälleen yksi esimerkki niistä legedaarisista naisten kysymyksistä miehille.

Ne päättyvät aina väärään vastaukseen, koska oikeaa ei ole olemassa.

muutoksiksi. Olen itse hoikka ja ei lapset ole tunkeneet ruokaa suuhuni. Mutta silti minulla on laskeumia ja synnytyksessä on jouduttu alapäätä leikkelemään. Juuri tuolloin 35-40 välillä oli samanlainen olo kuin ap.lla, että olen naisena pilalla. Alapää oli outo ja oli raskausarpia ja rinnatkaan eivät olleet imetyksen jälkeen kiinteät.

Älä ap masennu. Kun lapset kasvavat, aikaa riittää itsellesikin. Olen nyt 50v ja olen sinut lasten tuomien muutosten kanssa ja olen taas nainen ja seksuaalinen nainen.

Nuo sinun mainitsemat tunnelmat johtuvat yleensä väsymyksestä ja unenpuutteesta.

Joten muuten hän ei olisi siis tuollainen vaan on menyt pilalle lasten takia. Pitäähän sitä joku syy olla omaan rumuuteensa.

Mulla ei ole koskaan aikaa nukkua ja se nakyy lisaantyneina ryppyina ja kiukkuisuutena. Myos uupumus tutkitusti keraa kiloja vatsan seudulle.



Uskon kuitenkin, etta kun taas paasen nukkumaan, niin ihokin alkaa voida paremmin.

olen enää joku sukupuoleton olio. Kysyin tänään mieheltäni, että vieläköhän hän katsoisi minua jos kohdattaisiin nyt. Mies sanoi, että vaikea sanoa. Mietti pitkään ja totesi, että kyllä kai. Mutta totuushan tuli jo ensimmäisessä vastauksessa.

Enkä ihmettele, ei mulla ole aikaa hoitaa itseäni. En ole enää pariin vuoteen tuntenut mitään seksuaalista vetoa mihinkään ja hävettää vain, kun olen mennyt ihan pilalle joka paikasta lasten myötä.

En tunne enää itseäni naiseksi, en osaa katsoa miehiä, komeiden miesten näkeminen vain saa minut masentumaan. Enkä pysty enää seksiinkään, se tuntuu huonolta ja sattuu, en enää keksi mitään millä saisin itseni kiihottumaan. Olen vaan, en mies enkä nainen.

Ei ole mitenkään vaikea samaistua tuohon. Itselläni siis on halut tallella, mutta elämä on luisunut seksittömyyteen. Siitä alkaa olla niin kauan että on jo käsittämättömän isoja ennakkoluuloja jos oikeasti vielä siihen tilanteeseen pääsee.

Kysy mieheltäsi että haluatteko oikeasti seksittömän elämän. Vielä ei ole myöhäistä. En puhu siitä että erota pitäisi, mutta loppuelämän kuivakausi kuulostaa kidutukselta molemmille. Sinusta varmasti löytyy vielä halukas ja seksikäs nauttiva nainen, mutta ei se tuossa kotikuviossa enää löydy vahingossa. Et tule siihen kompastumaan enää.

Valitettvasti joudun sinulle kertomaan että on vaan tämä yksi elämä, on vaan tämä yksin mahdollisuus. Mitään ei ole menetetty, vain aikaa. Vielä voitte tehdä viisaita päätöksiä ja valita nautinnollisemman elämän. Nämä meidän parisuhteen yleiset säännöt tappaa kyllä iloisemmankin luonteenlaadun ennemmin tai myöhemmin. Joten AP uskalla elää!

Hyviä ja huonoja kommentteja ollut täällä. Kun kuopus on kaksi vee, niin se asettaa tärkeysjärjestyksen.



Itse olen kuljettanut koko sirkusta mukana. Lenkille pääsee, kun on tenavat mukana. Ostoksillakin voi käydä, kivasti on leikkipaikkoja sovituskopin tienoolla. Hyvin laihtui, kun esikoista imettäessä sain tropiikista turistiripulin, ja voi syödä vain hiilitabletteja. Paraneminen kesti kauan.



Gynen kanssa voi asioida ja jos on risa alapää, ei kai tunto ole hävinnyt? Inkontinenssiinkin on hoidot. Miehesi ei kuulosta siltä, että saisi sinut syttymään. Mikä saa?



Seksittäkin voi elää. Niin, itse olen tusinan vuosia vanhempi ja sain 22.10. viimeksi, ties vaikka isänpäivänä tärppäis taas.

naisena on päättynyt jo kauan sitten. Ennen eroa kuulin samanlaisia kommentteja kuin ap: "sussa ei ole enää mitään katsottavaa" ja "kun lakkasit olemasta nuori niin lakkasit olemasta kaunis". En ole ylipainoinen enkä homssuinen, mutta keski-ikäinen mieheni halusi vaihtaa minut parikymppiseen naiseen. En enää kestäisi tulla arvioiduksi miehen silmin, luottamusta miehiin on mahdotonta enää saavuttaa. Parempi näin, haluan pysyä miehistä kaukana koko loppuelämäni.

Mä olen vasta aloittanut todellisen naisenelämäni 33v kun erosin 1. miehestäni ja jäin 3 lapsen yh:ksi. Yhtäkkiä olinkin kaunis, viehättävä nainen miesten silmissä - oma mies ei sitä nähnyt kai koskaan....:(

En tarkoita että olisin aloittanut jonkin seksuaalisen hurjasteluvaiheen, kunhan vain näin hyväksyvät katseet ympärilläni ja miesten kiinnostuksen. Eikä siinä vaiheessa 3 pientä lastakaan saanut mua repsahtamaan?? Miksi pitäisi?

Ja lopulta parin vuoden jälkeen tapasin upean nuoremman miehen jonka kanssa olen ollut yhdessä jo 17 vuotta (nyt lapsia on 4)... jokainen päivä on ihana, mieheni jaksaa arvostaa ja ihailla mua joka päivä mikä tietty heijastuu minuun hyvänä itsetuntona ja haluna pitää itseni edelleen kauniina itseäni ja häntä varten. Eikä nuo ympärillä olevat muutkaan miehetkään katso ohi.....

En todellakaan odota tämän upean naisenelämän loppuvan vielä moneen moneen vuoteen:)

t onnellinen ja upea 52v

Ruokavaliosi sä voit korjata ja saada sillä kiloja pois ja paremman mielen. Joka tapauksessa sä ostat ruokaa ja syöt, ei vaadi kuin tahtoa. Alapäätäsi voit jumpata koko päivän, ei vaadi mitään omaa aikaa. Äijällesi voit sanoa, että hänen sanansa tuntuivat pahalta.



Se että et voi kuvitella itseäsi 40 täyttäneenä seksuaaliseksi, on sun päänsisäinen ongelma. Täytät joka tapauksessa 40 ja voit silloin olla tyytyväisempi kroppaasi kuin nyt tai sitten voit käyttää ikää ja lapsia tekosyynä ja olla vielä huonommassa kunnossa. Valinta on sinun.



Mä olen 35 ja kaksi lasta, joista pienempi vielä vauva. En ole koskaan ollut onnellisempi ja uskon keväällä olevani paremmassa kunnossa kuin koskaan ennen. Usko sinäkin itseesi ja nauti siitä, mitä sulla on!

Kuinka pitkää työpäivää teette? Jos elämä pyörii työn, lastenhoidon ja kotitöiden ympärillä, voi olla vaikeaa löytää sitä kuuluisaa "omaa aikaa". Väitän kuitenkin, että siihen on mahdollisuus hyvällä organisoinnilla ja tiimityöllä. 45 min. lukutuokio kotona ei ehkä onnistu, mutta entä kirjastossa? Tai voisiko miehesi joksus lähteä lasten kanssa jonnekin, jolloin voisit olla yksin kotona? Ei vanhenemisen tarvitse tuottaa ikäkriisiä. Tietenkään sinä et enää saa nuoruuttasi takaisin, mutta mikä itsesisarvo on siinä että miehet vilkuilisivat sinua? Mihin tarvitset ihailevia katseita? Seksuaalisuudessa on paljon muitakin ulottuvuuksia kuin hyvä kroppa.

ap että voisit aloittaa ihan vaan marssimalla lääkäriin. Kuulostaa näin maallikosta siltä, että olet oikeasti masentunut. Aloita siitä. Muuten koeta sitten pikku hiljaa tuoda elämääsi niitä juttuja, mitä täällä on kerrottu, mutta ei kaikkea heti. Kun kuopus on parivuotias, on elämä vielä lapsiperhe-elämää, se on ihan selvä. Mietinkin, että jos yrität pikku hiljaa kehitellä omia juttuja, voisit sen lisäksi koettaa kehitellä sellaista, mikä olisi kivaa sinusta ja lapsista. Arki taantuu aika helposti sellaiseen perussuorittamiseen, jolloin ei oikeastaan tule oltua täysillä lasten kanssa, leikittyä, pelattua, naurettua. Jos yrittäisit saada iloa tällaisesta, se ei edes olisi perheeltä pois. Mutta sen lisäksi sitä omaa aikaa, vaikkapa vartti lukemista illassa. Kuulostaa vähältä, mutta parempi sekin kuin käyttää se vartti murehtimiseen.



Aikamme ihannoi nuoruutta ihan älyttömästi, mutta monesti nainen on "luontaisesti" seksuaalisempi joskus nelikymppisenä kuin parikymppisenä, vaikka se ristiriitaiselta kuulostaa. Muutos myönteiseen suuntaan voi tapahtua ihan hetkessä. Paljon vaikuttavat hormonit, monet e-pillerit sun muut ovat tunnetusti tehokas ehkäisykeino ihan jo siksi, ettei ikinä haluta.

entä onko miehesi täysin entisellään ja kokeeko hän muutoksista masennusta ja huonommuuden tunnetta?



Olen 38v ja 3 lasta toki jättäneet jälkensä mutta olen silti nainen isolla ännällä.