Maaliskuisesta marraskuinen enkeli
Tyttäreni syntyi 24.11.05 klo 9.41 enkelinä. (rv23+1)
Teksti voi olla hieman epäjohdonmukainen koska tapahtumia on vaikea muistaa/muistella...
Viikko sitten maanantaina kävin odotus-puolella valittelemassa hengenahdistustani, jonka takia minut määrättiin sairaslomalle. Tiistaina oli neuvolalääkärille aika raskausmyrkytys-epäilyn vuoksi. Vauvan liikkeitä en ollut tuntenut moneen päivään, mutta se kuulemma normaalia, kun on istukka etuseinässä. Lääkäri näki vanhalla ultralaitteella vauvalla vielä epäsäännöllisen sykkeen, joka on sekin kuulemma normaalia noilla viikoilla. (silloin 22+6) Lähetti minut tayssiin lisätutkimuksiin, koska verenpaine oli koholla ja virtsassa valkuaista. Eli kaiken piti olla NORMAALIA! Synnytysvastaanotossa otettiin verikokeet ja odottelin pari tuntia lääkärille pääsyä. Edelleen ajattelin että kaikki on hyvin.
En unohda tunnetta, kun ultratessa lääkärin lause katkesi kesken, hän oli pitkään hiljaa ja sitten sanoi:" nyt ei ole kaikki hyvin" . Aloin vain tärisemään kun lääkäri sanoi että olen pahoillani, sykettä ei löydy. En tajunnut heti asiaa. Eihän minun vauvani voi olla kuollut.
Itku ja epätoivo iski pian rajusti vasten kasvoja. Miksi minä?! Eikö kahdessa keskenmenossa muka ollut jo tarpeeksi?! Eihän näin tapahdu kuin huonoissa elokuvissa!!!
Minut vietiin osastolle, jossa sain kypsyttelylääkkeet ja minulle kerrottiin, että torstaiaamuna käynnistetään synnytys. Minua oksetti. Itketti. Raivostutti.
Mieheni oli onneksi sairaalassa kanssani yötkin. 9v poikani vietiin mummolaan hoitoon. Torstaiaamuna sain ensimmäiset lääkkeet. Synnytyksen kestoksi merkattiin 1h41min. Pitelimme pienen pientä tyttömme reilun parin tunnin ajan, hänet mitattiin(28,5cm 395g), isä otti käden ja jalan jäljet kätilön avustuksella, otimme kuvia. Hyvästelimme hänet.
Siunaus on huomenna. Nyt tyhjä olo. Paha olo. Suunnaton ikävä.
Jos joku samoja kokenut haluaisi vaihtaa ajatuksia laitan meiliosoitteen mukaan: syksy79@luukku.com
Olen ollut yhteydessä Käpyyn, mutta ainoat tapaamiset tässä kuussa ovat joulujuhlia, enkä ensikertalaisena halua mennä " pilaamaan toisten juhlia" . Tammikuussa menen heti kokoontumiseen. Oli niin helpottavaa puhua synnytyksen jälkeen Käpy ry:n tukihenkilön kanssa puhelimessa, kun hän tiesi tunteeni ja puolet ajatuksistani...
Jonkinlaista vertaistukea vailla
Syksy79
Kommentit (10)
Käyn aina välillä lukemassa vauva lehden sivuja ja tänään osui tekstisi silmään.!
Lukiessani tekstiäsi tajusin että juuri tänään tasan seitsemän vuotta sitten todettiin meidän tyttö vauva kuolleen kohtuuni!
Raskaus oli täysiaikainen viikkoja oli 38+4.
Tuo tunne kun lääkäri totesi ettei näe enää mitään elonmerkkejä vauvassa on sanoin kuvaamaton.
Menimme sairaalaan juuri liikkeiden loppumisen takia, mutta niin monesti aina sanotaan että lopussa lapsi rauhoittuu ja sillä ei vain ole tilaa liikkua¿
Myös minulla oli ennen sitä raskautta yksi kesken meno! Esikoinen oli vasta puolitoista vuotta.
En tiedä mikä on suhteesi yläkertaan mutta itse en olisi ilman uskoa Jumalaan varmasti selvinnyt.
Koin kirjaimellisesti olevani Jumalan kämmenellä. Tiesin ettei tarvita hienoja rukouksia tai muuta sain olla vaan.
Kävimme yhdessä käpy illassa mutta koin että moni siellä olija oli kovin katkera kaikelle mahdolliselle lapsensa kuoleman takia!
Se oli myös raskasta kun siellä oli sekä ennen syntymää kuolleiden lasten vanhenpia mutta myös leikki ikäisenä kuolleiden lasten vanhempia. Itse aloin sitten myös ikään kuin pelkäämään milloin minulta otetaan tämä puolitoista vuotias pois!
Kuitenkin teidän kannattaa ilman muuta mennä tilaisuuteen mukaan, Varmasti on helpompi puhua asioita ihmisille jotka ymmärtävät mistä puhutaan.
Mutta muutenkin kannattaa avoimesti puhua omasta menetyksestä! Puhuminen on paras lääke.
Ikävä ja suru helpottavat kyllä ajan kanssa mutta unohtaa ei omaa menetettyä lasta koskaan voi!
Hyvä kun saitte kuvia vauvastanne.Alussa katsoin kuvia usein mutta vuosien jälkeen ,aina näin joulun alla kaivan minäkin albumin esiin ja itken ikävääni!
SÄ NUKUIT.
SINUT KANNOIN MÄ VALOON KORKEAAN.
SUN JUMALALLE ANNOIN -EN MULTAAN KIRKKOMAAN.
AUTUAAN VEI SAATTO ENKELEITTEN
LUO ISÄN LAUPIAAN( Jaakko Haavio)
Voin vain voimia toivottaa teille! Hetki kerrallaan ja päivä kerrallaan
eteenpäin!
enkelitytön äiti
Kovasti jaksamisia koko perheelle.
Hyvä että olet heti lähtenyt aktiivisesti hakemaan keskustelu apua. Ihan samaa en ole kokenut mutta tiedän että jos murheita ei kohtaa aikanaan niin ne tulevat tulevaisuudessa vastaan.
Meillä viime vuonna tähän aikaan maaliskuun vauvasta tulikin enkelivauva. Suuren surun keskellä isoa lohtua toi yahoon lista tuntematon-enkeli.
Toivon sinulle ja perheellesi voimia näihin raskaisiin päiviin.
Meille syntyi marraskuun 8 päivä poikavauva rv 41+1 ja hän jaksoi elää 17 päivää. Hänellä oli 18 trisomia, kromosomihäiriö joka ilmeni syntymän jälkeen. Raskaus meni normaalisti ja järkytys oli sanoinkuvaamaton kun lääkäri kertoi diaknoosin ja ettei elin mahdollisuuksia ole.
Mielestäni ei häviä kuva siitä kuinka mieheni kantoi vauvamme arkkua kirkosta ulos ja hautausmaalle, sitä tuskaa ei voi kuvailla.
Ja kuinka ikävä välillä on että tuntuu pahkahtuvan.
Voimia sinulle marraskuun enkeli äiti ja halaus
syksy79:
En unohda tunnetta, kun ultratessa lääkärin lause katkesi kesken, hän oli pitkään hiljaa ja sitten sanoi:" nyt ei ole kaikki hyvin" . Aloin vain tärisemään kun lääkäri sanoi että olen pahoillani, sykettä ei löydy. En tajunnut heti asiaa. Eihän minun vauvani voi olla kuollut.
Itku ja epätoivo iski pian rajusti vasten kasvoja. Miksi minä?!
Tiedän tunteen....
Menetimme myös suunnilleen samoilla viikoilla oman rakkaan tyttömme (10.10.05 rv 21+6) Lapsettomuutta saimme ensin kärsiä 2,5v ja sitten heitettiin kasvoille vielä rakkaan esikoisemme yllättävä kuolema vain kaksi kuukautta siitä kun isäni kuoli.
En vieläkään voi ymmärtää miksi näin kävi, miksi niin paljon surua sain niin lyhyellä ajalla.. En tiedä miten olen siitä selvinnyt... Mutta se ikävä ja haikeus ei jätä koskaan...
Toivotan voimia ja jaksamista!!!
Tiedäthän ettet ole yksin...
Kirjoittelin helmiksissä odotuksen alussa yhtäaikaa kanssasi ja jäit mieleeni. Olit niin ihanan onnellinen vauvastasi. Kirjoitteluni jäi ja huomasin nyt vasta viikko sitten helmisten listalta mitä sinulle oli tapahtunut :' ((( Olen niin pahoillani!!! Ei tämä tietenkään mitään auta, mutta täällä yksi tuntematon ihminen halaa sinua telepaattisesti ja lujasti!!! Voimia Trust, jaksa uskoa että teillekkin syntyy vielä oma vauva! Ei hän korvaa tätä menetystä, mutta hän tekee sinusta vielä äidin!
Joulumieltä ja tulevaisuuden uskoa Trust ja kaikki muutkin menetyksen kokeneet!
toivottaa Serpenttiiini
Lämmin osanottoni pienen tyttösi kuoleman johdosta.
Mentin itse viime vuonna vauvani, tosin täysiaikaisen ja terveen.
Jos et vielä pääse Kävyn kokoontumisiin, käy ihmeessä Kävyn nettisivuilla kirjautumassa Enkelivauva-keskustelupalstalle. Siellä meitä on monta surullista äitiä keskustelemassa ja muistelemassa vauvojamme/lapsiamme.
Ohjaan Kävyn sivujen kautta: www.kapy.fi, WWW-linkit ja sieltä löydät Enkelivauvan.
Tervetuloa mukaan!
se pieni vauva oli enkeli, vain hetken lainassa teillä. voimia raskaaseen suruun.
meillä oli sama tilanne puoli vuotta sitten, sillä erotuksella, että menetimme lapsemme muutaman tunnin kuluttua synnytyksestä täysin yllättäen.
taival on raskas ja pitkä, mutta usko pois, siitä selviää.
En ole kokenut mitään vastaavaa mutta haluan vain näin netin välityksellä toivottaa voimia sinulle ja perheellesi.
Halaus,
Nella