Mulla lyö tyhjää, mutta en tiedä missä vaiheessa sairaslomaa hakisin

Muistin pätkimiseen? Heh...

Jos sulls on jotain vaivoja, menet niiden takia lääkäriin, jotta saisit avun. Ja jos lääkäri katsoo aiheelliseksi, hän määrää sairauslomaa.

Vai miksi?

Itse olen kulkenut jonkin aikaa kuin sumussa, ollut hyvin väsynyt, haluton tarttumaan mihinkään hommaan, energiataso nollassa. En ole innostunut mistään, olen ollut ärtynyt ja pahalla päällä. Jotenkin sairas olokin. Vasta siinä vaiheessa kun kilpirauhaseni turposi silmillä nähtäväksi, tajusin mennä lääkäriin. Sain avun, ja nyt on energia taas palannut. Hormoonit voivat laittaa ihmisen aivan sekaisin.



Mene ap lääkäriin. Siitä se lähtee.

Muistin pätkimiseen? Heh...

kaikki johtuu stressistä varmaan tuokin etten tajunut sitä kirjoittaa. ap

Vai miksi?

Tai hakisinko ollenkaan. Täällä on niin paljon selvittämättömiä asioita ja tuntuu että edestäni ne löytäisin jos hakisin sairaslomaa. En tiedä edes missä vaiheessa kannattaisi mennä juttelemaan lääkärille. Sitten kun fyysiset oireet ilmaantuu?

Teen asiantuntijatyötä, työasiat ovat mielessä koko ajan. Palkkakaan ei vastaa sitä. Muisti pätkii.

En mene valittamaan vaivojani ollenkaan. Pinna alkaa olla kireällä ja muisti tosiaan pätkii. Hommia on koko ajan ja aina pitäisi saada vaan enemmän aikaiseksi. Yksin on paha saada kaikkea tehtyä, mutta kokonaisuus on hukassa meidän firmassa. Budjetit tiukat ja kaikki löytää vaan ne negatiiviset asiat, apuja ei tule mistään.

Eniten minuakin vituttaa palkka. Se on auttamattoman huono työn sisältöön nähden. Toinen on yleinen käytösilmapiiri töissä, se ei ole korrektia ja kannustavaa. K-päitä ja vänkääjiä löytyy yli oman tarpeen.

Minulla ei ole fyysisiä oireita, joten kestän vielä. Tosin kerroin jo fiiliksistäni töissä esimiehelle ja annoin palautetta asioiden hoitamisen tavasta minua hiillostavalle ihmisille (juu hiillostaa kaikkia). Mutta turhauttavaa on että palautteella ei ole mitään merkitystä, sama homma vaan jatkuu...

Kun löytyy hyvä homma, niin vaihdan työpaikkaa. Tätä kestän vain työajan ja mielenkiintoisen työsisällön takia. Toivottavasti minusta ei vain tule tässä välissä liian tyly ja kiukkuinen ihminen. Pitää vaan tyhjentää pää kun siirtyy vapaa-aikaan. Työasiat ei minulla ole mielessä koko aikaa, mutta se tunneilmapiiri tarttuu ja väsymys vaivaa.

Huolestuttavaa kun itse huomaa merkit, mutta ei ole ratkaisua tilanteeseen.

Tai hakisinko ollenkaan. Täällä on niin paljon selvittämättömiä asioita ja tuntuu että edestäni ne löytäisin jos hakisin sairaslomaa. En tiedä edes missä vaiheessa kannattaisi mennä juttelemaan lääkärille. Sitten kun fyysiset oireet ilmaantuu?

Teen asiantuntijatyötä, työasiat ovat mielessä koko ajan. Palkkakaan ei vastaa sitä. Muisti pätkii.

Eniten minuakin vituttaa palkka. Se on auttamattoman huono työn sisältöön nähden. Toinen on yleinen käytösilmapiiri töissä, se ei ole korrektia ja kannustavaa. K-päitä ja vänkääjiä löytyy yli oman tarpeen.

Kun löytyy hyvä homma, niin vaihdan työpaikkaa. Tätä kestän vain työajan ja mielenkiintoisen työsisällön takia. Toivottavasti minusta ei vain tule tässä välissä liian tyly ja kiukkuinen ihminen. Pitää vaan tyhjentää pää kun siirtyy vapaa-aikaan. Työasiat ei minulla ole mielessä koko aikaa, mutta se tunneilmapiiri tarttuu ja väsymys vaivaa.

Huolestuttavaa kun itse huomaa merkit, mutta ei ole ratkaisua tilanteeseen.

huono vaatimuksiin nähden ja tämä on yhtä pilipalia! (Eikä siis minusta johtuvista syistä).

Saanko kysyä palkkaasi (suunnilleen) ja sanotko asutko pääkaupunkiseudulla, että osaan suhteuttaa?

Enpä osaa muuta sanoa kuin tsemppiä kohtalotoveri.

ap

Kuukausipalkka n. 4000 eur.

Kuukausipalkka n. 4000 eur.

Ilman että voi vaikuttaa budjettiin ja olisi esimies -suhdetta tekijöihin. Silti kaikki toiminnot pitäisi laittaa uusiksi ja mahdollisimman fiksusti ja halvalla. Pitäisi olla järjestelmäasiantuntija yhdistettynä projektipäällikön osaamiseen. Ihmisiä pitäisi sitouttaa ja saada tekemään normitöidensä lisäksi kehitystoimintaan liittyviä asioita. Muutosvastarintaa pitäisi kestää, sekä samalla lobata yrityksen johtoa. Kaikesta meneillä olevasta pitäisi olla tietoinen, vaikka niistä ei sinulle kerrota ja osata yhdistää nämä tiedot kokonaisuudeksi, sekä hahmottaa tulevaisuus sen pohjalta. Ja loppujen lopuksi kun joku asia ei toimi tai etene, niin vika on aina sinussa.

kun en edes pystynyt enää pakottamaan itseäni työhön lainkaan, vaan tuli väkisin itku jos edes yritin. Oli pakko tehdä päätös irtisanoudunko suoraan epäpätevänä (kun en kerran työtä pystynyt tekemään) vai koitanko ensin käydä lääkärissä. Menin lääkäriin, jossa en pystynyt myöskään muuta kuin itkemään, en oikein edes esittämään tilannettani selvästi. Sain viikon saikkua alkuun ja sen loppupuolella ajan psykiatrille.



Psykiatrille päästessä olin jo sen verran rauhoittunut että en itkenyt ihan koko ajan. Työtilanteen muistelu kyllä sai kyyneleet valumaan silmistä mutta pystyin puhumaan. Olin niin masentunut, että uskoin oikeasti olevani kyvytön työhöni ja että ainoa rehellinen ratkaisu olisi irtisanoutuminen ja alan vaihto vähemmän vaativaan. Psykiatri totesi, että olen loppuunpalanut, ja muistutti että tulkintani johtuu tilasta, eikä sitä pidä itse uskoa nyt. Totesi että tein oikein kun tulin sinne enkä irtisanoutunut. Saikkua tuli 4 kk, diagnoosina sopeutumishäiriö, koska burnoutin takiahan sitä ei saa kirjoittaa suoraan.



Loma oli todella tarpeen. Sen aikana mietin prioriteettejani ja omia asenteitani. Tajusin epärealistiseksi ne pelot osaamattomuudesta, ymmärsin että uupumushan sen teki etten viimeisinä kuukausina saanut tehtyä enää yksinkertaisintakaan hommaa. Ja että ennen olin onnistunut vaativissakin töissä. Huomasin myös, että minä itse vaadein itseltäni liikaa, ja että minun pitää se lopettaa. Minun pitää oppia laittamaan rajani, silläkin uhalla että minua pidetään joustamattomana paskana ja ehkä saan jopa potkut (niin pelkäsin, tiimissämme kun kaikki tuntuivat tekevän ilmaista ylityötä ja joustavan).



Loman jälkeen kaikki oli ok. Siitä asti mulla on ollut uusi tiukka linja. En tee ylitöitä, en yhtään. En suostu "venymään", vaan jos normaalityöpäviät ei riitä, sanon esimiehelle että projektiin tarvitaan lisää henkilöresursseja tai lisää aikaa, ei onnistu nykyresursseilla ja aikataululla. Yllättävää on, että tämä tiukka linja ei ole aiheuttanut minkäänlaista negatiivista reaktiota tai ongelmia esimiehessäni tai tiimissäni.

Kuukausipalkka n. 4000 eur.

mutta kyllähän sen itse tietää onko se tehtävän vaatimuksia vastaava. ap

En suostu "venymään", vaan jos normaalityöpäviät ei riitä, sanon esimiehelle että projektiin tarvitaan lisää henkilöresursseja tai lisää aikaa, ei onnistu nykyresursseilla ja aikataululla. Yllättävää on, että tämä tiukka linja ei ole aiheuttanut minkäänlaista negatiivista reaktiota tai ongelmia esimiehessäni tai tiimissäni.

ap

En suostu "venymään", vaan jos normaalityöpäviät ei riitä, sanon esimiehelle että projektiin tarvitaan lisää henkilöresursseja tai lisää aikaa, ei onnistu nykyresursseilla ja aikataululla. Yllättävää on, että tämä tiukka linja ei ole aiheuttanut minkäänlaista negatiivista reaktiota tai ongelmia esimiehessäni tai tiimissäni.

Onko projekteihin rahoitusta riittävästi?

ap

Käytännössä on, koska tiimimme tekee ennätystulosta talossa. Mutta minä en suostus sitä rahoitusta miettimään koska minä olen tavallinen duunari, tavallinen toteutusta tekevä asiantuntija. Pomot saavat miettiä onko rahoitusta riittävästi ja jos ei ole, oppia olemaan myymättä projekteja liian halvalla.

Minä vaan kerron mikä on oma toteutusaika-arvioni omalle osuudelleni työstä, ja sen perusteella sen onko projektille esitetty deadline realistinen omasta puolestani. Nykyisin esimieheni tekeekin kanssani aina niin että jo ennen tarjouksen tekemistä hän kysyy minulta työmääräarviota ja varsin hyvin niitä kunnioittaa :) Tarjouskilpailuja muita firmoja vastaan on hyvin voitettu vaikka täällä onkin tekemässä tällainen joka tekee vain 8 tuntia arkisin, ilman ylitöitä.

Hassua kyllä, hiljattain kuulin että ison asiakasfirman edustaja oli jopa toivonut minua toteuttamaan yhtä hommaa koska teen aina aikataulussa ja huolellisesti. Niin, kun en lupaa liian tiukkoja aikatauluja enkä suostu hosumaan :) Kamala ajatellakin niitä aikoja ennen burnouttia, jolloin lupasin vaikka mitä ja sitten ilman ylityökorvausta toteutin kotonakin yöt pitkät että pystyn tekemään ajoissa, ja olin varma että suunnilleen firma ja maailma kaatuu jos en niiin tekisi, tai ainakin minä saisin potkut. Ja yllättäen työn laatu ei ollut noin tehden yhtään niin hyvä kuin nyt kun otan rauhassa.

En suostu "venymään", vaan jos normaalityöpäviät ei riitä, sanon esimiehelle että projektiin tarvitaan lisää henkilöresursseja tai lisää aikaa, ei onnistu nykyresursseilla ja aikataululla. Yllättävää on, että tämä tiukka linja ei ole aiheuttanut minkäänlaista negatiivista reaktiota tai ongelmia esimiehessäni tai tiimissäni.

Onko projekteihin rahoitusta riittävästi?

ap

Käytännössä on, koska tiimimme tekee ennätystulosta talossa. Mutta minä en suostus sitä rahoitusta miettimään koska minä olen tavallinen duunari, tavallinen toteutusta tekevä asiantuntija. Pomot saavat miettiä onko rahoitusta riittävästi ja jos ei ole, oppia olemaan myymättä projekteja liian halvalla.

Minä vaan kerron mikä on oma toteutusaika-arvioni omalle osuudelleni työstä, ja sen perusteella sen onko projektille esitetty deadline realistinen omasta puolestani. Nykyisin esimieheni tekeekin kanssani aina niin että jo ennen tarjouksen tekemistä hän kysyy minulta työmääräarviota ja varsin hyvin niitä kunnioittaa :) Tarjouskilpailuja muita firmoja vastaan on hyvin voitettu vaikka täällä onkin tekemässä tällainen joka tekee vain 8 tuntia arkisin, ilman ylitöitä.

Hassua kyllä, hiljattain kuulin että ison asiakasfirman edustaja oli jopa toivonut minua toteuttamaan yhtä hommaa koska teen aina aikataulussa ja huolellisesti. Niin, kun en lupaa liian tiukkoja aikatauluja enkä suostu hosumaan :) Kamala ajatellakin niitä aikoja ennen burnouttia, jolloin lupasin vaikka mitä ja sitten ilman ylityökorvausta toteutin kotonakin yöt pitkät että pystyn tekemään ajoissa, ja olin varma että suunnilleen firma ja maailma kaatuu jos en niiin tekisi, tai ainakin minä saisin potkut. Ja yllättäen työn laatu ei ollut noin tehden yhtään niin hyvä kuin nyt kun otan rauhassa.

Minulla tismalleen sama tarina takana. Omani päättyi onnettomammin vain. Itse hajosin lopulta paineeseen, sain potkut, märehdin ja murehdin tilannetta monta vuotta.

Nyt teen huonompipalkkaista ja stressitöntä työtä. Koen työni kyllä kiinnostavana ja työyhteisö on mukava.

Jos olisi itsekkin kyennyt kasvamaan laillasi haasteisiin ja asettamaan rajoja, olisi voinut mennä toisin.

En suostu "venymään", vaan jos normaalityöpäviät ei riitä, sanon esimiehelle että projektiin tarvitaan lisää henkilöresursseja tai lisää aikaa, ei onnistu nykyresursseilla ja aikataululla. Yllättävää on, että tämä tiukka linja ei ole aiheuttanut minkäänlaista negatiivista reaktiota tai ongelmia esimiehessäni tai tiimissäni.

Onko projekteihin rahoitusta riittävästi?

ap

Käytännössä on, koska tiimimme tekee ennätystulosta talossa. Mutta minä en suostus sitä rahoitusta miettimään koska minä olen tavallinen duunari, tavallinen toteutusta tekevä asiantuntija. Pomot saavat miettiä onko rahoitusta riittävästi ja jos ei ole, oppia olemaan myymättä projekteja liian halvalla.

Minä vaan kerron mikä on oma toteutusaika-arvioni omalle osuudelleni työstä, ja sen perusteella sen onko projektille esitetty deadline realistinen omasta puolestani. Nykyisin esimieheni tekeekin kanssani aina niin että jo ennen tarjouksen tekemistä hän kysyy minulta työmääräarviota ja varsin hyvin niitä kunnioittaa :) Tarjouskilpailuja muita firmoja vastaan on hyvin voitettu vaikka täällä onkin tekemässä tällainen joka tekee vain 8 tuntia arkisin, ilman ylitöitä.

Hassua kyllä, hiljattain kuulin että ison asiakasfirman edustaja oli jopa toivonut minua toteuttamaan yhtä hommaa koska teen aina aikataulussa ja huolellisesti. Niin, kun en lupaa liian tiukkoja aikatauluja enkä suostu hosumaan :) Kamala ajatellakin niitä aikoja ennen burnouttia, jolloin lupasin vaikka mitä ja sitten ilman ylityökorvausta toteutin kotonakin yöt pitkät että pystyn tekemään ajoissa, ja olin varma että suunnilleen firma ja maailma kaatuu jos en niiin tekisi, tai ainakin minä saisin potkut. Ja yllättäen työn laatu ei ollut noin tehden yhtään niin hyvä kuin nyt kun otan rauhassa.

Eivät varsinaisesti tuota tulosta. Parhaimmillaan syntyy säästöä jollain aikavälillä tulevaisuudessa, mutta vaikea osoittaa toteen (mittareita mahdoton määritellä työn tehokkuuden ja mielekkyyden osalta).

Voi kun joskus saisi olla vain tekijänä projektissa, mutta joudun olemaan niiden kehitysprojektien lobbaajana ja tiettyjen toimintojen edun valvojana.

jos se mee riittävän pitkälle, voi olla ettei kyneke töihin enää ollenkaan.



Minulla on työkaveri, joka kärsi burn outin. Kahteen vuoteen ei voinut tulla edes kahvilla työpaikalla käymään. Kolme vuotta oli pois ennenkuin kykeni tulemaan takaisin.

jos se mee riittävän pitkälle, voi olla ettei kyneke töihin enää ollenkaan.

Minulla on työkaveri, joka kärsi burn outin. Kahteen vuoteen ei voinut tulla edes kahvilla työpaikalla käymään. Kolme vuotta oli pois ennenkuin kykeni tulemaan takaisin.

mutta ymmärrätte kuitenkin mitä yritin sanoa:-)

Menin lääkäriin, kun itkin koko viikonlopun joka kerta, kun vain ajattelinkin töitäni. Olin ihan hajalla ja itkin myös lääkärissäkin. Kahden viikon päästä häämötti viikon loma ja sitten kuukauden päästä pidempi, joten lääkäri totesi, että sinnittele ja tule puhumaan, jos on tarvetta.



Sinnittelin, toivuin lomallani sen, mitä pystyin ja nyt alan taas hajota. En oikein käsitä tätä ajatusta, että laitetaan joku itsekseen miettimään asioita lomalle, jotta voi palata sitten reippaana töihin. Ei siellä lomalla opi hallitsemaan stressiään eikä saa eväitä siihen, ellei oikeasti kykene analyyttiseen jäsentelyyn. Yleensä siellä vain toivutaan.