Mä en tule koskaan laihtumaan normaalikokoiseksi

a) en löydä riittävän pitkäkestoista motivaatiota

b) en löydä motivaatiota lapsestani, joka ehkä jossain vaiheessa kärsii minun lihavuudestani

c) en löydä motivaatiota ankeasta fyysisestä olosta, ettei taivu, yletä, yms samoin kuin joskus

d) en osaa luopua herkkupalasta vaikka tiedostan sillä samalla hetkellä ongelman.. mä vaan syön sen, koska mun tekee sitä mieli

e) syön vaikka ei olisi nälkä (en erityisemmin pelkää nälkääkään)

f) tarvitsisin 24h vahdin ja tsemppaajan, joka tietysti on täysin mahdoton järjestää niin se menee sit siinä

g) tulevaisuudessa häämöttävät ongelmat ja sairaudet eivät saa minua järkyttymään vaikka niistä on jo oireita

h) mies hyväksyy minut tällaisena, eikä pidä lihavuuttani pahana asiana, eli sekään ei luo motivaatiota

i) ystäväni eivät koskaan kommentoi tai hauku ihrojani vaan olen hyvin luotettu ja pidetty ystävä läskeineni hyvineni

j) syvenevä masennukseni (jota jo alettiin jopa lääkitsemään) ei saa minua muuttamaan elintapojani

k) jopa tämän listan täysi ymmärtäminen ja oman itseni tajuaminen täydeksi idiootiksi ei auta... luultavasti olen jääkaapilla 30min kuluttua, vaikka juuri söin kaksi keksiä kahvikupillisen keralla.



TÄmän kaiken lisäksi olen työtön ja pelkään etten töitä edes saa koska olen niin maassa ja lihava. En päässyt edes opiskelemaan, eikä se tietenkään ainakaan piristänyt ilmapiiriä.



Olen säälittävä tapaus. Kertakaikkiaan. Olen kokeillut dieetit, nettikirjanpidot, ryhmätapaamiset, ruokapäiväkirjat... kaiken. Mistään en saa pidettyä kiinni. Nettikirjanpidot vain yksinkertaisesti unohdan. Olen liikenteessä ajoittain paljonkin, joten en vain saa revittyä hetkeä milloin kirjata syömisiä. Päiväkirjoista en koe olevan mitään hyötyä, syön kuten ennenkin. Siitä huolimatta, että näen mitä syön ja kuinka paljon.



Nutridieetillä joskus sain 10kg pois, mutta koska olen allerginen soijalle en enää voisi kuvitella lähteväni siihen ripulirumbaan. Ne pysyivät poissa reilun puoli vuotta.



Ellette vielä ymmärtäneet, olen todennut olevani täysin jumissa. Lähes joka päivä koen itseni järkyttäväksi valaaksi ja inhottavaksi, mutta mikään ei auta. En kykene nostamaan itsekuria...



Onko kukaan ikinä kokenut tällaista ristiriitaista sekamelskaa itsensä kanssa? Olen onneton valaana, mutta olen onneton myös ilman ruokaa ja nautintoja.