Lue keskustelun säännöt.
onko meidän 2v erilainen?
09.11.2012 |
esikoinen on nyt 2v ja ollut aina vähän hitaastilämpiävää sorttia. vauvana ei paljon naureskellut varsinkaan ääneen. on vähän ujo uusien ihmisten kanssa mutta jos me vanhemmat olemme paikalla niin aika äkkiä 'normalisoituu'.
tämä mikä minua vähän ihmetyttää on että tyttö ei oikein reagoi heti joihinkin asioihin. kuten esimerkiksi kun olimme kesällä eläintarhassa niin tuijotti vain ilmeettömänä eläimiä. ei reagoinut mitenkään. sitten kotona kyllä muisteli ihan innoissaan miten apinat hyppivät puissa ja kirahvit olivat korkeita.
ja jos pitäisi jollekin heiluttaa niin tuijottaa vaan. monesti kuitenkin sitten kun henkilö on jo kääntynyt poispäin niin sitten heiluttaa.
kotona perheen kesken on tosi aktiivinen ja villi. ymmärtää kyllä kaiken puhutun ja koittaa itsekin puhua paljon. kaksikielisyydestä johtuen ehkä ei ihan samalla tasolla vielä puheessa kuin yksikieliset.
mitä ajatuksia herättää? onko syytä huolestua mistään? lähinnä tuo että ei reagoi 'lapsenomaisesti' tai spontaanisti uusiin kivoihin asioihin, ainakaan jos ei olla kotioloissa..vai onko tämä ihan vain luonnekysymys? itse olen ollut hyvin ujo pienenä, isänsä taas täysin päinvastoin erittäin ulospäinsuuntautunut ja sosiaalinen.
Kommentit (4)
ehkä se on vain luonteesta kiinni. Hän kuitenkin selvästi ymmärtää näkemäänsä. On varmaan vain hyvin ujo ja tarkkailevainen. Mitä 2v neuvolassa sanottiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikuttaa erittäin järkevältä tarkkailijalta jolla päässä enemmän kuin päällepäin arvaa. huolestuisin jos ei edes muistaisi olleensa eläintarhassa eikä sitä mitä siellä näki. se että kertoo jälkeenpäin kertoo sen että tarkkaili ja muistaa hyvin.
rauhallinen, hiljainen, ujo, mutta fiksu tarkkailija, lapsi kehittyy huimasti parissa vuodessa joten tukekaa kehitystä ja antakaa lapsen olla rakas sellaisena kuin on.
Minulla ei ole mitään kokemusta erityislapsista, mutta ihan yleisesti ottaen kuulostaa aika tavalliselta. Minusta on suorastaan tyypillistä tavallisille, ei-super-ekstroverteille lapsille, että ovat varautuneita ja hiljaisia vieraissa paikoissa ja tilanteissa. Varsinkin noin pienet lapset saattavat kotona puhua pulputtaa ja osaavat vaikka mitä, mutta jos pitäisi vieraalle ihmiselle edes sanoa moi tai vilkuttaa niin ei tapahdu mitään. Niinhän monet sanovat neuvolassakin käyvän, että lapsi ei siellä suostu tekemään mitään mitä kotona osaa ja neuvolassa epäillään heti jotain häiriötä tai kehitysviivästystä.
Sinuna en välttämättä huolestuisi, jos kuitenkin tuntuu, että turvallisisda kotioloissa lapsi uskaltaa olla oma itsensä eikä ole shdistunut muuallakaan. Ehkä koko homma menee piankin ohi. :)
Toki näin vaikea vain tämän tekstin perusteella päätellä onko lapsesi "normaali" vai ei. Lapset ovat niin erilaisia ja persoonia löytyy laidasta laitaan.
Minusta vain kuulostaa, että lapsesi on arka uusissa tilanteissa ja uusien ihmisten kanssa. Lapset juuri ilmentävät hämmennystään ja arkuuttaan sillä, että tavallaan jähmettyvät paikalleen. Ei kannata miettiä onko lapsesi normaali vai ei sen perusteella, miten hän hän käyttäytyy vieraassa ympäristössä vaan se miten lapsi käyttäytyy kotona, on paljon tarkempi mittari.