Ihmiset, jotka ärsyyntyvät kaikesta "erilaisesta" tai "hienosta"

Se asenne että "luuletko olevasi jotenkin hienompi", jos toinen ei vaikka tykkää juoda maitoa ruuan kanssa tai matkustaa mieluumin New Yorkiin kuin Thaimaahan.

...että on kouluttautunut vähän pidemmälle. Teen yliopistotutkintoa enkä mitenkään "hienolta" alalta. Työllistymisenkin kanssa on niin ja näin, teen tällä hetkellä kaikenlaista hanttihommaa ja toivon valmistuttuani työllistyväni oman alan töihin. Silti joidenkin ihmisten seurassa varon tarkasti tuomasta esiin mitään koulutukseen liittyvää, koska tulee just semmoinen olo, että "eikö se amistutkinto olis kelvannut"?

Ihmetellään, kun en osta lapsille Ticketin haalareita, käy Me and I -kutsuilla ja osta kalliilla hienoja lastenvaatteita, ajelen autoa, jossa on tilaa ja kulkee päiakasta toiseen, mutta ei ole uusin ja kallein malli, asun kerrostalossa, vaikka pitäisi asua omakotitalossa jne.



Kyselijät loukkaantuvat, kun esim. ehdottavat, että eikö se nyt olisi mukavaa, jos asuisitte talossa, jossa olisi oma piha, niin kun vastaan, että ei sovi meidän temperamentiin hoidella taloa ja pihoja. Silloin ollaan laiskoja ym.



todennäköisesti on olemassa ihmisiä, jotka arvostelevat toisten tekemisiä, aina kun nämä tekevät asiat toisella tavoin. Arvostelussa saattaa olla kyse rakkaudettomasta lapsuudesta tai ainakin huonosta itsetunnosta. Tällöin kokee huonommuutta aina jos huomaa , että se oma tapa tehdä asiat ei olekaan toisten mielestä tavoiteltava asia. Ihminen ei siis kykene tuntemaan/ajattelemaan, että arvostuksia ja mieltymyksiä on erilaisia.

Eikä haalarin tarvitse olla kalliimpi tai asunnon isompi, riittää että on erilainen. Meidän perheessä nyt sattumalta luetaan paljon. Jos ilahdun kirjalöydöstä, niin kyllä saa siitä kuulla. Eikä me siis lueta ollaksemme erilaisia tai hienompia, vaan siksi että pidämme siitä! Klassisesta musiikista en tässä edes mainitse, arvaatte kyllä.

Jätän tuollaiset ihmiset oman arvoonsa. Mun elämä on liian lyhyt jotta jaksaisin harrastaa muiden alemmuuskomplekseja. :D

muuten ihan keskustelun aiheita. Ja sinähän sen keskustelun aloitat ainakin tuon kalkkunan osalta.

Musta on outoa, jos ystävältä ei saa kysyä sen valinnoista.

ja mitä ihmeellisimmistä asioista valitetaan.



Mulla on kaveri, jonka mielestä on hienostelua, että tilaan ravintolassa lasin viiniä enkä ota sitä oluttuoppia.



Hän myös arvostelee vaatteitani. Jos mennään sunnuntaina kävelylle ja mulla on farkut ja villapaita ja nahkaiset talvikengät ja joku tavallinen takki, joka ei kuitenkaan ole tuulitakki, niin hänestä hienostelen, koska mulla ei ole tuulipuku/ulkoilupuku ja lenkkarit päällä.



Tämä kaveri on myös tavattoman pihi. Sitten hän kauhistelee, kun joku on ostanut uuden vaatteen tai laittanut kampaajalla raitoja hiuksiin tai käynyt kosmetologilla tms.

Kyse ei ole siitä, etteikö hänelläkin olisi varaa, mutta hän ei halua laittaa rahoja sellaiseen (mikä sinänsä ok), mutta kauhistelee valtavasti, kun joku muu tekee niin.

Mutta on se toisinkin päin: naapurin rouva melkein pakottamalla pakotti minut me&i kutsuille, koska "kaikilla muilla pihan lapsilla on vähintään me&i pipo ja lapseni on ulkopuolella". Olen tutustunut kyseisten kuteiden laatuun ja hintaan ja en niitä osta. Ovat täysin ylihinnoiteltuja ja se, että niistä saa hyvän hinnan huutiksessa ei paljon lämmitä, koska en laita aikaani huutisteluun. Niin, että jos lapseni prismapipo ja Lotta ja Lassihaalarit nyppivät, niin ihan saa nyppiä vapaasti.

kun minä "hianostelen".



Se että opiskelin yliopistossa oli hianostelua, lasten adoptoiminen oli hianostelua, työpaikkani on hianostelua, lasten kielikoulu on hianostelua, viinin ostaminen on hianostelua, miehen yrittäjyys on hianostelua, settä mies oli Nokialla töissä oli hianostelua, esikoisen tanssiharrastus on hianostelua...

Sellaisista ihmisistä totean itsekseni, että jätänpä kanssakäymisen jatkossa vähemmälle.



Ihan eri asia on, jos joku asiallisesti kysyy jostain valinnastani. Että "enpä ole itse koskaan syönyt kalkkunaa jouluna, millaista se on ja miten teet sen?" Se on totaalisen eri asia kuin jos kysymyksen vääntää äimistelyksi: "miten joku VOI syödä kalkkunaa jouluna, kyllä se kinkku kuuluu jouluna ehdottomasti pöytään, kalkkuna on amerikkalaisuuden apinointia!"



Tämä nyt kommenttina tuolle, jonka mielestä ystävän valinnoista pitää voida kysyä... kysyä joo, muttei tuomita ja taivastella.

Ei tietenkään päin naamaa, mutta netissä arvostellaan ketjuissa nimiä ja kyllä näyttää olevan monelle sietämätön ajatus, että ihan jokainen ei tahdokaan lapselleen nimeä top 20-listalta! Ei, emme valinneet nimeä siksi että se on uniikki tai että haluamme olla erilaisia kuin muut. Valitsimme sen, koska se tuntui hyvältä nimeltä lapselle ja koska se osui molempien vanhempien nimimakuun täydellisesti. Minulla ei ole mitään tavallisiakaan nimiä vastaan.

ja mitä ihmeellisimmistä asioista valitetaan.

Mulla on kaveri, jonka mielestä on hienostelua, että tilaan ravintolassa lasin viiniä enkä ota sitä oluttuoppia.

Hän myös arvostelee vaatteitani. Jos mennään sunnuntaina kävelylle ja mulla on farkut ja villapaita ja nahkaiset talvikengät ja joku tavallinen takki, joka ei kuitenkaan ole tuulitakki, niin hänestä hienostelen, koska mulla ei ole tuulipuku/ulkoilupuku ja lenkkarit päällä.

Tämä kaveri on myös tavattoman pihi. Sitten hän kauhistelee, kun joku on ostanut uuden vaatteen tai laittanut kampaajalla raitoja hiuksiin tai käynyt kosmetologilla tms.

Kyse ei ole siitä, etteikö hänelläkin olisi varaa, mutta hän ei halua laittaa rahoja sellaiseen (mikä sinänsä ok), mutta kauhistelee valtavasti, kun joku muu tekee niin.

Tämäkin varmaan riippuu siitä, mihin te olitte menossa (kaupunkikävely vs reipas lenkki luonnossa) ja miten sen asian kysyy ja esittää.

Esim toi kinkku vs kalkkuna, jos tökerösti toikaisee "ei teille sitten kinnkku kelpaa" vs "hei, miten te muuten päädyitte syömään kalkkunaa jouluna?"

Mutta ap: tunnen ton ihmistyypin, kai se tuo jotain turvavallisuuden tunnetta, etta kaikki on aina samalla lailla

Tai, etta jollekin jouluperinne on tarkea, eika sita muuteta. Se heille suotakoon