G: Mitä pahaa näistä olet äitinä tehnyt?

ja vaikka miten monesti. kaikki neljä edelleen suht normaaleja.

samoin kuin lasten henkinen kaltoinkohtelu.

Ei kuulu meillä käytökseen, ei lapsia eikä aikuisia kohtaan.

Mitä tarkoitat raivoamisella? Olen huutanut lapsille kiukkuisena, onko se raivoamista?

Itse sain noista raivoaminen lisäksi tukkapöllyä lapsena, joten parempaan ollaan menossa.



Toivottavasti mun omat tajuaa lopettaa myös raivoamisen.

Tosin muutaman noista teini-ikäiselle.

Lisäksi, listan ulkopuolelta, pitänyt kipeästi kiinni käsivarresta ja potkaissut. Harmittaa hirveästi. Nuo kaikki tuli tehdyksi erittäin kuormittavassa elämäntilanteessa (lapsen kuolema, miehen psyykkinen sairastuminen, hoidettavana vauva ja uhmis) mutta eihän se ole mikään syy. Onneksi tuosta on jo pari vuotta, nyt viime aikoina en ole edes raivonnut.

Luunapin annoin esikoiselle 13v sitten, mutta onneksi tajusin heti, ettei se auta eikä sille tielle kannata lähteä.



Raivonnut olen joskus liiallisesti, aiheesta kylläkin, mutta hermostuminen on ollut ylimitoitettua. En ole siihenkään onneksi sortunut enää vuosiin.



Eli parempaan on menty :)

Sen funktio ei oikein auennut.

Kaikkea. Huusin lääkäreiltä apua masennukseeni. Pyysin anoin. Kerran tukistin, kerran huusin, tönäisin kevyesti mutta tönäisin, puristin kädestä , läpsäisin poskeen lapsen minua purressa. Kiroilin.



Aikaa nyt 6 vuotta ja en unohda, lapsi ei varmasti unohda.

Kukaan lääkäri ei auttanut minua raskauden jälkeisessä masennuksessa. Papereissani luki : huomion hakuinen äiti.



Lopulta menin istuu päivystykseen enkä lähtenyt ennen kuin minut otettiin vakavasti. Sain apua ja olin osastolla. Seuraava olisi ollut itsemurha.



Joku sai minut jaksamaan taistelua masennusta vastaan vaikka vain makasin, kiukkusin ja itkin.



Sen jälkeen kaikki mennyt paremmin. Lapsi ei ole kokenut väkivaltaa fyysisesti eikä henkisesti.



Itse tahdon vihata itseäni yön pimeinä tunteina.

Eivät kuulu meillä kasvatusmetodeihin.

joten voin sanoa rehellisesti etten ole tehnyt noista mitään.

En pysty edes kuvittelemaan tilannetta et löisin,tukistaisin tai tönisin alle kouluikäistä.

Aina silloin tällöin, onneksi ei usein, menee hermo totaalisesti riehuviin poikiin.

ja tuli morkkis,enkä oo enää lyöny. luunappeja olen muutamia antanut,mutta niistä ei ole hyötyä,joten en enää niitäkään anna. en ole tukistanut. tönäissyt olen,jos on joku vaarallinen tilanne tai tulee uhkausmielessä lyömään toista lasta. jos hermostuminen väsymyksestä ja ärsyyntymisestä on raivoamista,niin sitten raivoan joka viikko. yleensä kyllä raivoamisen on kohdistettu miehelle,mutta lapset sen joutuu kärsimään ja kuulemaan. mitään kamalia raivareita(ikkunat ja astiat säpäleiksi ym) en harrasta.