Eskariopettajat ja muutkin, tyttöjen laumakäytöksen ohjaamisesta, mitä mieltä?

sanoisin, että ei välttämättä tarvitse määrätä leikkimään niin, että sanotaan: tänään maija, matti ja aapeli leikkivät keskenään ja eeli ja eero yhdessä.

Pikemminkin ohjattaisiin toisia ottamaan se pudonnut porukoihin, korostettaisiin, ettei ketään saa yksin jättää eli kaikille pitäisi kuitenkin löytyä leikkiseuraa.



Sitten taas ohjatuissa tuokioissa otettaisiin leikkejä ja pelejä, joissa ohjattaisiin eri porukat yhteen.



Vapaa leikki saisi kuitenkin olla vapaata leikkiä.

Olen kanssasi samaa mieltä. Kyllä on nyt pahasti metsässä homma siellä lapsesi eskarissa. Kyllä on aikuisen tehtävä ohjata vielä koululaistenkin käytöstä. Esimerkiksi omassa koulussani (Kiva koulu, kyllä) on sovittu että opettaja valitsee aina ryhmä/parityö parit, jotteivat lapset käytä sitä kiusaamisen välineenä. Omalla luokallani on sääntö että kaikki pitää ottaa mukaan, eli esim välkällä eivät lapset voi sanoa jollekin leikkiin mukaan pyrkijälle ettei saa tulla.



Nyt sinnikkäästi vaan pidät lasten puolia asiassa. Jos lto ei ota kuuleviin korviinsa niin sinuna olisin yhteydessä pk johtajaan. Kerrot huolesi että mitä aina ulkopuolelle jääville lapsille käy.



terkuin,

luokanopettaja (eskariopen pätevyyskin on)

Se on tyttöjen heikkous, mutta yhtä hyvin pienet pojat voidaan ajatella toisia hakkaavina. Hyväksytäänkö poikien hakkaamista? Ei hyväksytä! Miksi ihmeessä hyväksytään tyttöjen sorsimista?



Ohjaaminen ja puuttuminen kiusaamiseen, "kolmas pyörä on liikaa" -mentaliteettiin todellakin toimii. Oma tyttöni on osa isompaa tyttöporukkaa, ovat usein kolmestaankin parhaimpien kavereiden kanssa. Meillä on vanhemmat tässä tiukkoja ja monet kasvatuskeskustelut käytiin 6-7 -vuotiaana, että mitään nokkimista ei porukassa hyväksytä. Nyt 10-vuotiaana voin sanoa, että ekan keväästä on mennyt hienosti. Tyttöni pystyy hyvin olemaan osa kolmen porukkaa ilman, että kenelläkään ei ole paha mieli jälkikäteen.



Eniten mua nyppii nämä äidit, jotka hokee vaan "no, kun tytöillä on aina sellaista..." Ei se ole, kun opetetaan, ohjataan, kasvatetaan ja komennetaan.

Noin ajattelen itsekin, ja myöskin niin että esim ulkona vapaassa leikissä voi antaa vähän porukoitua mutta valvotusti ja huolehtia siitä, ettei kukaan jää yksin. Mutta siis tänä vuonna eskariope vaihtui pienten ryhmästä ja enää ei ole tapana sisällä työryhmiäkään jakaa aikuisten toimesta vaan lasten kemioiden mukaan pääsääntöisesti. "Kun ei sitä oikein voi puuttua, joskus ne kemiat ei vaan passaa."



-ap

välillä niitä kaveripakkoja sekoittaa ja järjestää tilanteita niin, ettei lapset välttämättä huomaakaan siinä mitään laskelmoidun.



Lasten on tärkeä oppia toimimaan erilaisten ihmisten kanssa ja meidän tehtävämme on luoda väyliä siihen.



Usein se on isompi ongelma lasten vanhemmille kuin lapsille tai ryhmän aikuisille. Joskus tosin kasvatushenkilökuntakin on liian sokeaa ja ehkä luulee pääsevänsä helpommalla kun ei yritä vaikuttaa lasten keskinäisiin suhteisiin.



Miten lapsia tuetaan tunne- ja vuorovaikutustaidoissa?

aikuisella on vielä esikouluvaiheessa mahdollisuus ohjauksella vaikuttaa näihin asioihin. Mielestäni esikouluikä on sekä otollinen että tärkeä tässä mielessä, aikuisen ei kannata tehdä itseään täysin turhaksi. On viime hetket harjoitella.

on leikkihetkiä (ymmärtääkseni päivittäin), joihin ope arpoo ketkä leikkii keskenään, tytöt ja pojatkin sekaisin. Toimii hyvin. Ulkona saavat sitten leikkiä kenen kanssa haluavat, täytyy toki siihenkin antaa mahdollisuuksia.