Mä elän jatkuvasti hiukan yli varojeni :(

Marttaliiton sivuilla on hyvät valmiit excelit

http://www.martat.fi/neuvot_arkeen/rahat/talouden_suunnittelu/

Ennen ei tarvinnut laskea menoja ollenkaan, mutta nyt on tilanne, että pitää opetella, tai olisi pitänyt jo opetella...

Ei taida olla vinkkiä antaa ap:lle, mutta kelpaako sympatia samanlaiselta tuhlarilta? Minä tykkään kyllä myös ostaa vatteita, en koskaan mitään kallista enkä omasta mielestäni edes kovin paljon, mutta jonnekin ne rahat aina hupenee niin, että loppukuuta kohden on pakko kasvattaa luottokorttivelkaa entisestään. :/ Tiedostan, että suurin menoerä minullakin on nuo lounasruokailut, helposti menee kymppi, ylikin, kun ostaa vaikka salaatin ja juoman. Välillä innostun tekemään kotona eväät, mutta meillä ei ole töissä mikroa, joten eväät ovat tyyliä täytetty sämpylä, jollaista ei kovin montaa päivää peräkkäin jaksa syödä.



Toinen suuri menoerä on ruokaostokset kotiin. Monesti olen ehdottanut miehelleni, että käydään viikonloppuna kaupassa ja ostetaan seuraavan viikon ruuat valmiiksi, mutta pääasiassa näin ei kuitenkaan käy, ei vaan ehditä tms. Sitten minä käyn ruokakaupassa töiden jälkeen joka päivä (kuljen julkisilla, joten en jaksa kantaa montaa kauppakassia) ja tulee tuhlailtua turhuuksiin.



Ahdistaa kun katsoo luottokortin saldoa... ja se todellakin pitäisi saada pienemmäksi, peräti nollille!

Hassuinta on että olen kuitenkin melko hyvätuloinen (brutto 3400 euroa kuussa) mutta silti olen aika p-a. Mulla on kyllä isot asunto- ja autolainat yhden hengen taloudessa joten niihin siitä liksasta suurin osa uppoaa. Mutta kyllä niiden jälkeenkin voisi elää ilman jokakuista pelkoa että riittääkö raha kaikkiin laskuihin, JOS ei tekisi impulssiostoksia kuten minä teen.



Mulle shoppailu on vähän kuin alkoholismi jollekin toiselle: teen päätöksiä että ei koskaan enää, ostelun jälkeen kadun tekojani, mutta kuitenkin parin päivän päästä taas ihan huomaamatta sujahtaa ruokaostoskoriin jotain pientä meikkihyllystä tai vaatepuolelta tai joku muka ihan välttämätön kirja tai sisustusesine. Päätökset siitä etten enää osta on turhia, koska silloin kun olen kaupassa voi iskeä sellainen huuma joka kääntää kaikki sellaiset ajatukset tyhjiin, sellainen joka muka järkevästi saa perusteltua että voinhan minä TÄMÄN kERRAN ostaa eikä tämä kallis olekaan. Mutta pahus vaan kun tätä lankeilua käy pari kertaa viikossa niin hiton kalliiksi tulee.

nykyään kaikki on niin kallista, että moni elää yli varojensa tosi helposti. Ruokienkin hinnat nousevat salakavalasti eikä sitä tule seuranneeksi kun samat perustuotteet ostaa kuitenkin aina ja joutuu ostamaan jatkossakin, kovemmalla hinnalla vaan.

Niin käyhän siinä tosi helposti niin, että rahat loppuvat ennen aikojaan kun ei hoksaa, että nyt pitäisikin tinkiä jostakin vaikka elää vain ihan sitä tavallista elämäänsä mihin aina ennen on rahat riittäneet ja jäänyt ylikin.

ainoa.Mun piti tehdä niin että hakkasin vasaralla luottokortin sirun rikki....ja nyt köyhäilen ja kituutan että saisin luottokorttiostokset maksettua. Typerästä päästä saa kärsiä koko ruumis.

tili oli aina tyhjä kun palkka tuli. Oli monta vuotta näin.

Sitten aloin käymään kirppiksillä myymässä ja muistan kun otti päähän jos olin maksanut jostain 100 euroa, siitä max sai 15 euroa mielettömän tinkaamisen jälkeen.



Nyt on aivan toisinpäin tilanne, en osta mitään. Kaiken haluan käyttää loppuun. Loistava esimerkki : yritin myydä äitiyshousuja ihan normikirppishintaan, mutta kukaan ei ostanut. Koska niissä ei ole mitään muuta vrt normifarkut, käytän niitä nyt töissä. Ja mulla on näitä 4, joten päätin etten osta mitään housuja ennen ensi kesää.



En tiedä onko tämäkään järkevää. Kaikesta mietin monta kertaa kannattaako, haluanko jne jne. Ja sitten päädyn että jätän ostamatta.

Nuo taulukkolaskelmat on varmasti toimivia, ne kun tekevät vielä laskutoimitukset sun puolesta ;)



Mutta mä olen tänä vuonna ottanut käyttöön A5-kokoisen vihkon, joka on mulla aina mukana käsilaukussa. Siihen teen joka kuukaudelle laskelmat, alkaen palkkapäivästä. Kirjaan ylös arvioidut kuukauden menot. Eli ns. kiinteät menot kuten päivähoitomaksut, puhelin jne. sekä arvioin ruokakauppaan, bensaan ym. menevät noin suunnilleen. Lisäksi mietin mitä tässä kuussa ostaa. Vaikkapa nyt lapselle se haalari, ok varaan siihen 100 euroa. Toinen tarvitsee luistimet, varaan 50 euroa. Lasken arvioidut menot yhteen, vähennän tuloista ja katson paljonko jää ns. ylimääräistä sille kuulle.



Sitten aloitan kirjanpidon vihkoon. Kirjoitan joka ostoksen ylös tyyliin



5.11. Prisma maidot ym. ja kaverisynttärilahja 25e

7.11. parturi leikkaus ja värjäys 85,00

8.11. Leenan kans kahvilla, parkkimaksut+kahvi 7e



Vihko on laukussa siksi, että voin vaikka saman tien kirjata ylös jos haluan. Usein teen sitä kuitenkin muutaman kerran viikossa. Mutta niin helposti nuo tuollaiset kahvilareissun menot unohtuu kirjata...ja niitä kun on monta kuussa, rahaa menee yllättävän paljon.



Mulla tämä on vähentänyt turhaa ostelua, kun tiedän että kaikki pitää kirjata ylös. Ja ennen kaikkea kun mies tietää vihkostani. Ei ole koskaan sitä katsonut, mutta olen sanonut että saa katsoa joten on turha selittää uudesta paidasta että tämähän on jo vanha, ostin kaks vuotta sitten ;)

JOS niitä oikeasti tulee pitkäaikaisesti käytettyä. Mulle vaan noille yrityksille on käynyt samalla tavalla kuin syötyjen ruokien kirjaamiselle Kiloklubiin - viikon jaksaa, sitten alkaa lipsua ja lopulta jää kokonaan pois.



t. 16

Hassuinta on että olen kuitenkin melko hyvätuloinen (brutto 3400 euroa kuussa) mutta silti olen aika p-a. Mulla on kyllä isot asunto- ja autolainat yhden hengen taloudessa joten niihin siitä liksasta suurin osa uppoaa. Mutta kyllä niiden jälkeenkin voisi elää ilman jokakuista pelkoa että riittääkö raha kaikkiin laskuihin, JOS ei tekisi impulssiostoksia kuten minä teen. Mulle shoppailu on vähän kuin alkoholismi jollekin toiselle: teen päätöksiä että ei koskaan enää, ostelun jälkeen kadun tekojani, mutta kuitenkin parin päivän päästä taas ihan huomaamatta sujahtaa ruokaostoskoriin jotain pientä meikkihyllystä tai vaatepuolelta tai joku muka ihan välttämätön kirja tai sisustusesine. Päätökset siitä etten enää osta on turhia, koska silloin kun olen kaupassa voi iskeä sellainen huuma joka kääntää kaikki sellaiset ajatukset tyhjiin, sellainen joka muka järkevästi saa perusteltua että voinhan minä TÄMÄN kERRAN ostaa eikä tämä kallis olekaan. Mutta pahus vaan kun tätä lankeilua käy pari kertaa viikossa niin hiton kalliiksi tulee.

Paitsi että minä elän 4 hengen taloudessa. Minullakin on ihan ok palkka (enemmänkin tosin voisi olla =D) ja silti aina kun tulee joku ylimääräinen lasku, lasten koulukuvat tms. tekee tiukkaa saada ne maksettua. Ja juuri tuo shoppailun vertaaminen alkoholismiin, kuulostaa hyvin tutulta. Näin järjellä ajateltuna tuntuu ihan helpolta olla shoppailematta vaikkapa kuukausi, jolloin ne shoppailuun käytetyt rahat jäisivät säästöön, mutta paskat. Kun se "himo" iskee sille ei vaan voi mitään. Pitäisi vaan pysyä poissa kaikista kaupoista, mutta ei sekään onnistu! Sitten kun on vaikka viikon onnistunut joskus harvoin olemaan ostamatta mitään, pitää suorastaan palkita itsensä juoksemalla vaatekauppaan ostamaan jotain, joka siis voi olla ihan mitä tahansa, kunhan saa jotain uutta ja ihanaa.

15

jossa ymmärrät menot vuodenkierrolla etkä vain kuukausitasolla. ENNAKOIT elämän etkä elä sitä "jälkeenpäin"



Ensin lasket kaikki yhteentulevat tulot mitä saat, ja menopuolelle asumismenot, bussikortit, mitä nyt onkaan pakollisia kuukausittaisia menoja



Sitten lasket kaikki vuoden pakolliset tulevat laskut yhteen, siinä siis myös harvemmin tulevat kuten vakuutusmaksut, autoverot, talvirenkaat, katsastusmaksu, tietty summa lasten kausivaatteita varten jne.



Jyvitä tämä summa per kuukaus, että jos menoja vaikka olisi yhteensä vuodessa 12 tuhatta, niin kuukautta kohti silloin 1000e pakollisia menoja. Perusta erillinen tili, johon siirrät tämän summan suoraveloituksena palkasta. Älä käytä tiliä mihinkään muuhun: näin sinulla on aina varaa maksaa perusmaksut ja pysyt vuoden mittaan tulevissa laskuissa ja hankinnoissa ajan tasalla.



Perusta lisäksi toinen tili yllättäviä menoja varten ja laita sinne kohtuullinen summa, vaikka 20 -50€ per kuukaus, suoravelotuksena. Jo vuodessa sinnekin kertyy sitten yllättäviä tilanteita varten muutama satanen.



Tämän jälkeen lasket paljonko sulle tuloistasi jää arkikulutukseen joka sisältää ruuat, pesuaineet, lääkkeet jne. Ja käytät vain sen

mihin on varaa.



JOS vielä jää yli, voit toki esim. perustaa säästötilin vaikkapa kesälomaa varten.



Koko idean pointti on ennakointi ja vastuun otto talouden hallinnasta eikä mielijohteista



Kommentteja?

On jo monta vuotta ollut omalaatimani Excel-taulukko. Ainoa, että en jyvitä laskuja, vaan merkkaan ne ko. kuukaudelle mille ne tulevatkin. Samoin kaikki esim. auton huollot yms., merkkaan aina ko. ajankohtaan.



Eli ennakoin. Minulla on Ecxel-taulukko, josta näkyy erikseen jokainen kuukausi, noin vuodeksi eteenpäin, johon olen kirjannut tulot, ja kaikki ko. kuukauden arvioidut menot. Ko. kuukaudesta plussaan tai miinukselle menevä osuus siirtyy automaattisesti seuraavalle kuulle. Jos suunnitelee jotain isompia ostoksia, ne on helppo heittää tähän taulukkoon, näkee heti mitä vaikuttaa pitemmällä aikavälillä.



Mutta mikä tässä on mielestäni oleellista, on se, että TÄMÄN LISÄKSI minula on kuluvan kuukauden seuranta. Tästä näkyy reaaliaikainen rahatilanne (tilin saldo + tulot) ja se mitä ko. kuussa vielä menee. Kun vertaan tätä kuukausikohtaista taulukkoa tuohon vuositaulukkoon, näen HETI onko tämä kuukausi menossa suunnitellusti vai ei.

En siis kirjaa kuitteja mihinkään, en jaksaisi sitä, vaan näen suoraan tuohon kuukausibudjettiin saldon heittämällä, onko syytä kiristää vai miten.

Mutta sitä en, että jos rahaa on oikeasti vähän niin hankitaan osarilla iphone kun se on niin makee.. Ok, 30e vaan kk esimerkiksi, mutta kun sen 30 maksaa pari vuotta niin sillä saisi lapselle monta haalaria. Alle satkulla saa jo vallan hyvän puhelimen.



No karkea esimerkki, mutta kuitenkin. Tai joka kauppakeikalla lapselle 5 riisifruttia kun 5 jugurttia saa halvemmalla :)



Juu älä välitä, nämä on mun juttuja mitkä jäi köyhäilyajoilta mieleen ja mun on välillä oikeasti vaikea ostaa kalliimpi vaihtoehto esim. ruokakaupassa kun edullisempikin on tarjolla :)



Siis lähinnä hankkii tarpeeseen, ei mielitekoja varten.

Latin latia ei jää, vaan keksin aina rahanreijän, ja pakkohankintojakin jatkuvasti, jotka vie talouden kuralle, niin kuin ne talvirenkaat. Ja ikää on niin, että hävettää...

Teippaa vaikka keittiön kaapinoven sisäpuolelle paperi, johon kirjoitat kaikki menot, mitä kuukaudessa tulee, laskut, ruokaostokset, myös kaikki pikku jutut (arvat, kahvit, leffan vuokraukset). Niin pysyt perillä siitä, minkä verran rahaa on mennyt mihinkin.



Ja yksi ainakin minulla toimiva keino vähentää pikku turhuuksien ostoa (siis tyyliin lehden irtonumeroja, kahvi+pulla kahvilasta, noutoruoka, ruokaostosten yhteydessä suklaapatukka itselle) on, että minulla on jääkaapin ovessa näkyvällä paikalla lappu, johon kirjoitan ostamani turhuudet ja niiden hinnat. Sitten joudun aina itse katselemaan, minkä verran turhuuksia on tullut viime aikoina ostettua ja mieskin näkee ne.

Teippaa vaikka keittiön kaapinoven sisäpuolelle paperi, johon kirjoitat kaikki menot, mitä kuukaudessa tulee, laskut, ruokaostokset, myös kaikki pikku jutut (arvat, kahvit, leffan vuokraukset). Niin pysyt perillä siitä, minkä verran rahaa on mennyt mihinkin.

Ja yksi ainakin minulla toimiva keino vähentää pikku turhuuksien ostoa (siis tyyliin lehden irtonumeroja, kahvi+pulla kahvilasta, noutoruoka, ruokaostosten yhteydessä suklaapatukka itselle) on, että minulla on jääkaapin ovessa näkyvällä paikalla lappu, johon kirjoitan ostamani turhuudet ja niiden hinnat. Sitten joudun aina itse katselemaan, minkä verran turhuuksia on tullut viime aikoina ostettua ja mieskin näkee ne.

Uskooko tohon oikeasti muka joku ? :D aika hönö ihminen on jos ei muista mitä ja millä hinnalla on tullut ostettua...

Teippaa vaikka keittiön kaapinoven sisäpuolelle paperi, johon kirjoitat kaikki menot, mitä kuukaudessa tulee, laskut, ruokaostokset, myös kaikki pikku jutut (arvat, kahvit, leffan vuokraukset). Niin pysyt perillä siitä, minkä verran rahaa on mennyt mihinkin.

Ja yksi ainakin minulla toimiva keino vähentää pikku turhuuksien ostoa (siis tyyliin lehden irtonumeroja, kahvi+pulla kahvilasta, noutoruoka, ruokaostosten yhteydessä suklaapatukka itselle) on, että minulla on jääkaapin ovessa näkyvällä paikalla lappu, johon kirjoitan ostamani turhuudet ja niiden hinnat. Sitten joudun aina itse katselemaan, minkä verran turhuuksia on tullut viime aikoina ostettua ja mieskin näkee ne.

Uskooko tohon oikeasti muka joku ? :D aika hönö ihminen on jos ei muista mitä ja millä hinnalla on tullut ostettua...

Siitä näkee suoraan, minkä verran on vaikka saanut ruokalaskua pienennettyä kuukaudessa. Ei sitä eroa huomaa, ellei laske kuun ruokamenoja yhteen. Ja jos ei huomaa eroa, ei ole niin motivaatiotakaan ostaa halvempaa (ja huonompaa).

Teippaa vaikka keittiön kaapinoven sisäpuolelle paperi, johon kirjoitat kaikki menot, mitä kuukaudessa tulee, laskut, ruokaostokset, myös kaikki pikku jutut (arvat, kahvit, leffan vuokraukset). Niin pysyt perillä siitä, minkä verran rahaa on mennyt mihinkin.

Ja yksi ainakin minulla toimiva keino vähentää pikku turhuuksien ostoa (siis tyyliin lehden irtonumeroja, kahvi+pulla kahvilasta, noutoruoka, ruokaostosten yhteydessä suklaapatukka itselle) on, että minulla on jääkaapin ovessa näkyvällä paikalla lappu, johon kirjoitan ostamani turhuudet ja niiden hinnat. Sitten joudun aina itse katselemaan, minkä verran turhuuksia on tullut viime aikoina ostettua ja mieskin näkee ne.

Uskooko tohon oikeasti muka joku ? :D aika hönö ihminen on jos ei muista mitä ja millä hinnalla on tullut ostettua...

Siitä näkee suoraan, minkä verran on vaikka saanut ruokalaskua pienennettyä kuukaudessa. Ei sitä eroa huomaa, ellei laske kuun ruokamenoja yhteen. Ja jos ei huomaa eroa, ei ole niin motivaatiotakaan ostaa halvempaa (ja huonompaa).

nopeastihan ne unohtaa, mitä on ostanut, kaikkea pientä. Olen pyrkinyt edes siihen, että nostaisin aina käteistä, ois vähän parempi rahan menon taju.

Kortilla kun höylää, ei tunnu missään..

ap

Tuo joka sentin ylöskirjaaminen auttaa. Suosittelen tietokoneen taulukkolaskentaohjelmaa. Joku ilmainen appsi voi myös toimia. Itse käytän Macin Numbers-ohjelmaa.



Toisena muistamisena sun pitää sitten muistaa ottaa kuitti joka ainoasta kahvikupposestakin. Muuten se 4,60 € maksanut erikoislatte on kirjanpidossa kaksi euroa, tai vielä todennäköisemmin unohtuu kirjata kokonaan.



Kolmanneksi opettele kirjaamaan menot heti samana iltana. Ja kirjaa ihan kaikki ostokset yksitellen tyyliin kauraryynit 0,99 €, omena 1,50 € jne.



Seuraile sitten kuukauden edetessä saldojen kertymistä, paljonko on mennyt yhteensä lehtin, kahviloihin, noutoruokaan. Voi olla aika ahdistavaakin, mutta se on usein tarpeellinen tunne muutoksen aikaansaamiseen.



Kun olet riittävän monta kuukautta tuota tehnyt, voit yrittää alkaa tehdä joka kuukaudelle budjetinkn ja siirtyä menojen seurannasta ennakointiin. :)

Mulla toimii se, kun nostan kerran viikossa rahaa ja jätän sitten pankkikortin loppuviikoksi pois lompakosta. Näkee koko ajan paljonko on varaa kuluttaa viikon aikana ja ainakin mulla turhat ostokset väheni.