Koti-äidin tunne-elämä kuohuu

meitä on moneksi, toiset tykkää olla kotona ja toiset eivät. Jälkimmäisten pitäisi löytää itselleen jokin osa-aikatyö, jota voi tehdä iltaisin tai lasten nukkuessa päikkäreitä. Se virkistää kummasti.

Tee oman hyvinvointisi (samalla perheen) eteen pikaisesti päätöksiä. Päivällä pääset lasten ehdoilla "ihmisten ilmoille", vaikka perhekerhoon, jossa on muita yhtä epätoivoisesti itsensä kadottaneita koti-äitejä seuraa hakemassa. Iltaisin miehen ollessa kotona, jätä lapset isälleen ja painele omiin harrastuksiisi, kodin ulkopuollelle. JOs sellaista ei ole, myt on hyvä aika hankkia sellainen; esim. kansanopistot ovat pullollaan alkavia kursseja ja aktiviteetteja-

Varsinkin jos sulla on siinä vielä vauvakin, niin sun elämähän on toisten passaamista öin ja päivin. Eihän se nyt ihme ole, jos meinaa pää poksahtaa.



Kyllähän se vähän kirpaisee, kun siinä kun minä olen ollut kotona, mieheni on opiskellut toisen tutkinnon ja käynyt töissä koko ajan, ja valmistuu nyt hyville työmarkkinoille. Minun työllisyysmahdollisuuteni ovat koko ajan heikentyneet.

MUTTA, me ollaan tässä samassa veneessä. Mieheni ei olisi voinut opiskella tehokkaasti ja tehdä vielä töitäkin tässä elämänvaiheessa, jos minä en olisi pyörittänyt täysin kotia. Hänen ei ole tarvinnut murehtia lasten yöheräilyistä ja korvakierteistä eikä miettiä miten saa korvattua pakollisten luentojen poissaolot lapsen sairastelun vuoksi jne. Vuoden päästä on minun vuoroni opiskella, ja miehen uusi tutkinto ja sitä myöten hyvä työpaikka ja hyvä palkka käytännössä mahdollistaa sen. Sitä odotellessa koetan nauttia lasten kanssa olemisesta. Pienten lasten äitinä sitä vaan on helposti muita varten, mut ei tämä vaihe ikuisuuksia kestä.



Tsemppiä. :)

nyt taas jaksaa olla kotona ja nauttia täysillä tästä kotona olosta lasten kanssa :)

Kiitos viesteistä. Olen ollut vaan kauhuissani kun huomaan itseluottamukseni rapisseen hyvin tehokkaasti tässä kotona ollessa. Välillä tuntuu että koko yhteiskunta on "unohtanut"minut tänne neljän seinän sisään.

Minä sain lapset niin putkeen ettei ollut mahdollisuutta mennä siinä välissä töihinkään.

Sitten olen tietysti lukenut myös näitä petturi isä juttuja tältä hienolta palstalta ja saanut päähäni milloin mitäkin :)

Olisi niin ihana kun joku joskus vaan huomaisi mitä teen täällä,kasvatan kuitenkin tulevia veronmaksajia.

Näköjään itseluottamukseni kumpuaa siitä mitä muut ajattelevat..säälittävää..

ap