Häpäisimpä tuossa äsken itteni sitten... (miehelle)

En osaa käyttäytyä miesten seurassa oikein. :(



Täytyy oppia tästä ja muistaa tämä ettei miehelle voi enää ikinä mainita tollasta!!!



Mutta onko niin paha jos sanoo että maha sekaisin kun ripulilla?



Luulis kuitenkin jokaisen ymmärtävän eikä nauravan, koska eiköhän kaikilla oo joskus masu ollut pipi. Ajattelin ettei se oo mikään hirvee tabu ja ettei siitä sais puhua.



Voikos puhua aviomiehelle? olla avoin? tai miten nuo olotilansa yrittäis sitten salata yhteisessä kodissa?



Vaikkei tälläisestä ollut nyt kyse mutta mietimpähän vaan. t.ap

Ps. mutta miksei se sitten tarrannut oksenteluun, kipuihin, migreeniin? yms

Mulleki iskee ripuli muutama tunti menkkojen alkamisen jälkeen. Menkkaripuli, ou yeahh. Mut kyllä mun mies sen tietää (tienny jo sillon aikojen alussa). Ja kyllähän se sitä naurattaa. Ja muakin aina vähän. Mut siis.. pahapa sitä nyt on yrittää mitenkään salata tai peitelläkään kun kuukausittain tulee pönttöä päristeltyä. :'D

eikös se mies vaan nauranut?? Sehän vaan osoitti, et sillä on huumorintajua, eikä ole mikään hienoperse. Jos se mies olis alkanu sulle että "hyi, yök, oksettavaa" tms. niin sitten ehkä olisit voinu loukkaantua..

puhua kuukautisistaan. ja laittaa kaiken niiden syyksi. ketään ei kiinnosta!

sen lähimpään kaveripiiriin niin se jätkä puolisten kavereidensa kanssa kyllä naureskelis tuosta asiasta!



Ja minusta ei oikeasti ole mitään huvittavaa siinä jos toisella sattuu mahaan... :(



Ja sinä joka sanoit että miehes on sellanen että jaksaa aina nauraa sille niin en ymmärrä miten pystyt sellasta kattomaan!! mulla on täällä kotona 2-vuotias lapsi myös ja arvaa miten paha on kun joudun kykkii tunnin vessassa tuskassa inisten itkua ja en tiedä mitä se lapsi tekee, onko satuttanu ittensä tms... kun en pysty vahtii !!! joten helvettii tää on kun kama lentää molemmista päistä ja äiti ei pysty tekemään yhtikäs mitään hetkeen....... koska lamauttaa NÄMÄ

Ei tuommoisia asioita mennä puhumaan uudelle tuttavuudelle, ei menkoista eikä mahantoiminnasta. Tollo. Supertollo.

Tai sanoa jotenkin hienommin, että olen voinut vähän huonosti, mutta toivottavasti se menee kohta ohi. Ei mitään yksityiskohtia... en kerro omalle miehellenikään, jos mulla on menkat (ellei ne nyt sitten vaikuta johonkin seksielämään tms.). Tai ripuleita tai muita, ellen ole tosi kipeä ja tarvitsen apua.



Ei ole kohteliasta avautua tuollaisista, ainakaan ihan uudelle tuttavuudelle. Se saattaa ihmisen vähän outoon valoon. Toisen kerran tiedät sitten vähän paremmin. Älä jää suremaan tätä.

Muistan jatkossa. :) t.ap



Se on vähän huono luonteenpiirre joskus tämä avoimuus, kun sit tuppaa ehkä olemaan liiankin avoin... :D

Siis jos se mies ei siis reagoinut niin, että olisi juttujesi takia menettänyt kaiken kiinnostuksen?



Uusi ihmissuhde ja siihen kuuluva potentiaali ovat niin isoja asioita, etten ymmärrä, miten helposti olisit siitä luopumassa. Eikö se mies sitten ollut kovin kiinnostavakaan?

Yllättävän usein törmää siihen, että mistä tahansa naisiin liittyvästä asiasta jutellaankin, niin asiat ajautuu siihen, että joku mainitsee menkat. Ja siitä lähteekin "ihana" tyttöjenvälinen keskustelu, joka aiheuttaa myötähäpeää ja kiusallisuuden tunteita meissä, joille mistä tahansa ruumiineritteestä puhuminen huvikseen on vierasta ja luotaantyöntävää.



Tuntuu ettei voi edes mainita, että vatsa/selkä on kipeä tai ärsyttää näpyt naamassa, kun joku jo utelee, onko mulla kuukautiset. Mitähän väliä sillä on ja miksi se kiinnostaa? Mitähän siihen edes vastaa niin, ettei tarvitse tehdä selontekoa mahdollisesta vatsataudista tai ilmavaivoista?

Omalle miehelle edes, jonka kanssa olen ollut 10 v? Ripuliraportoijat ovat kuvottavia.

Sillä miehellä oli hauskaa. Sun kustannuksellasi, mutta hauskaa kuitenkin. Ei kaadu tuohon. Ota itsekin huumorilla!

Mutta kyllä varmaan vika on siinä ettei mun älykkyysosamäärä oo kovin korkea.



Kerran vaan tokasin kun yhden tuttavan tuttava on pyörätuolissa että käyttääköhän se sellaisia mummovaippoja?



Ja vähän tämä tuttavani loukkaantui sitten tuosta.



Sitten en myöskään osaa kovin hyvin ratkoa mitään älyyllisiä tehtäviä joten kai tää vaan sitä on että älykkyysosamäärä on aika matala. Ja mensan jäsenet taas ihan toisessa päässä minun kanssa. Vituttavaa mutta totta, en välttämättä haluaisi edes olla mikään mensan jäsen kuitenkaan, mutta sen verran haluaisin että aivot eivät olisi aivan aivokuolleet että osaisin ajatella ja toimia fiksusti.



Minussa on vain nätti ulkokuori. Ei muuta. Nussia kelpaa, mutta sen pidemmälle asioita ei kyllä viedä.