Vakitöissä vuosikymmeniä oleet eivät tiedä työttömyyden tuomista ongelmista yhtään mitään!

ja toisille sen kokeminen on mitä ilmeisimmin opettavainen kokemus, joten kyllä sitä mun mielestäni voi toivoa.

kommentti tähän keskusteluun.

Yleensä ihmisten eläytymiskyky on rajallinen - harva pysty tietämään, miltä tuntuu olla tilanteessa, jossa ei ole itse ollut. Yleensä toisen tilanteeseen reagoidaan jostain ulkoa opetellulla kliseellä - harvapa meistä toisen ongelmiin heittäytyy täysillä.

On kuitenkin aika makabeeria toivoa toiselle työttömyyttä vain siksi, että toinen tietäisi miltä se tuntuu. Mitäpä luulette, jos kaikki ihmiset kohtaisivat kaikki mahdolliset vastoinkäymiset (työttömyyden, oman sairauden, avioeron, kodin tulipalon) niin olisiko maailma sitten hyvä paikka, jossa kaikki kuuntelisivat ja tsemppaisivat toisiaan vai paikka jossa kukaan ei välittäisi kuin itsestään kun elämä on niin raskasta?

Oscar.

siitä ettei hän olekaan muiden yläpuolella ja parempi, ja että mikään ei ole itsestäänselvää, mikäli hänellä tällaisia ylmemyydentunto-ongelmia on. Mutta usein kai työttömäksi joutuu ihminen jolle ensisijassa on vain hätä siitä millä saada talous pyörimään; on aika kova paikka ruveta myymään kotia tms kun ei tiedä koska taas saa rahaa kasaan. En toivo kenellekään sitä kurjuutta; muutaman kuukauden työttömyydenkin korjaaminen taloudessa kestää pitkään. Ja vakipaikalla olevan vika ei ole se et toinen tekee pätkätöitä. akityöntekijän vika on se jos hän on ylemmyydentuntoinen idiootti ja inhottava muita kohtaan

Ja olen yhä hengissä.

Ei se nyt niiiiin kamalaa ole. Taloushuolet ovat kuitenkin vain taloushuolia.

Ei ehkä ole vakipaikalla olevan vika se, että toinen joutuu olemaan työttömänä tai pätkätöissä mutta se kyllä on mitä asenteita hän ja muut kaltaisensa työttömiä kohtaan viljelevät ja pitävät yllä. Siksi minusta olisi oikein kohtuullista, että he myös joutuisivat välillä työttömiksi, jotta näkevät mitä se sitten oikeasti on.

ja toisille sen kokeminen on mitä ilmeisimmin opettavainen kokemus, joten kyllä sitä mun mielestäni voi toivoa.

kommentti tähän keskusteluun.

Yleensä ihmisten eläytymiskyky on rajallinen - harva pysty tietämään, miltä tuntuu olla tilanteessa, jossa ei ole itse ollut. Yleensä toisen tilanteeseen reagoidaan jostain ulkoa opetellulla kliseellä - harvapa meistä toisen ongelmiin heittäytyy täysillä.

On kuitenkin aika makabeeria toivoa toiselle työttömyyttä vain siksi, että toinen tietäisi miltä se tuntuu. Mitäpä luulette, jos kaikki ihmiset kohtaisivat kaikki mahdolliset vastoinkäymiset (työttömyyden, oman sairauden, avioeron, kodin tulipalon) niin olisiko maailma sitten hyvä paikka, jossa kaikki kuuntelisivat ja tsemppaisivat toisiaan vai paikka jossa kukaan ei välittäisi kuin itsestään kun elämä on niin raskasta?

Oscar.

siitä ettei hän olekaan muiden yläpuolella ja parempi, ja että mikään ei ole itsestäänselvää, mikäli hänellä tällaisia ylmemyydentunto-ongelmia on. Mutta usein kai työttömäksi joutuu ihminen jolle ensisijassa on vain hätä siitä millä saada talous pyörimään; on aika kova paikka ruveta myymään kotia tms kun ei tiedä koska taas saa rahaa kasaan. En toivo kenellekään sitä kurjuutta; muutaman kuukauden työttömyydenkin korjaaminen taloudessa kestää pitkään. Ja vakipaikalla olevan vika ei ole se et toinen tekee pätkätöitä. akityöntekijän vika on se jos hän on ylemmyydentuntoinen idiootti ja inhottava muita kohtaan

Itse olen tehnyt usein kahta eri työtä ja hoitovapaan aikana myös toisille työnantajille työtä.

Ehkäpä meille vuosikymmeniä samassa työsuhteissa oleville löytyy helpommin sitä työtä?

T:Vakityö samalla työnantajalla 13v

Toivossa on hyvä elää. Reaalimaailma voi iskeä päin naamaa siinä vaiheessa, jos juuri sinä jostakin syystä päädyt työnantajien epäsuosioon tai juuri se sinun leipälajisi poistuu työmarkkinoilta syystä tai toisesta.

Totta on, että pitkästä ja "pysyvästä" työstä yllättäen työttömäksi joutuvat ovat kaikkein säälittävimpiä. Kaikki eivät ymmärrä edes hakeutua työnhakijaksi ja työttömyyskorvaukselle.

Ikänsä pätkätyötä tehneenä ja vissiin tuhansia hakemuksia tehneenä tuntuu jotenkin uskomattomalta, että joku aikuinen ihminen ei osaa kirjoittaa työhakemusta.

Työtön on valinnut väärän alan, jos ei oman alansa töitä löydä.

Kyllä minäkin mieluummin tekisin jotain muuta työtä, mutta valitsin toisin. Valitsin alan, joka on minulle mieluisin, niistä aloista, joilla on töitä.

Ja olen ollut myös hetkiä työttömänä vaihtaessani paikkakuntaa ja hoitovapaiden jälkeen, joten olen kyllä hakenut työtä. Olen ollut myös pätkätyöläisenä ja hyvänä työntekijänä minut valittiin vakituisen paikan auetessa.

Olen tehnyt työtä myös koulutusalueeni ulkopuolelta, kunhan on työtä. Yhden kesän tein työtä, jossa oli niin pieni palkka, että työttömyyskorvaus olisi ollut suunnilleen sama. Työ oli kivaa.

Onko mielestäsi näin? Kun jäät työttömäksi ja kerrot siitä ihmiselle, joka on ollut monta vuotta samassa työpaikassa ehkäpä jopa vuosikymmeniä, niin ei tällaisella ihmisellä ole mitää tuntumaa työttömän arkiseen kamppailuun. Ymmärrys on tuolloin ihan näennäistä, ja neuvot sen mukaisia tyyliin "kyllä työtä tekevälle löytyy". Helppohan se on leikkiä empaattista kun oma paikka on turvattu, kyllä se näin näyttäisi olevan.

mitkä ovat työelämän hankaluudet ko. henkilön työpaikalla. Tosin sitä sietäisi kunnioittaa, että joku onnistuu pysyttelemään vuosikaudet samassa paikassa. No, he ovat valinneet oikean alan tai sitten ovat tärkeitä työntekijöitä työnantajalle, kun heitä ei kerran ole irtisanottu.

kuin mitä on aikuisia työkykyisiä ihmisiä. Ihan pakostakin osalle ei riitä töitä - ellei sitten kaikkien työaikaa lyhennetä ja työtä jaeta. Siis sitä työtä mistä saa palkkaa ja mitä on kannattavaa tehdä, ilmaiseksi tehtävää työtä olisi vaikka kuinka, työtä, mikä ei ole tuottavaa sillä tapaa että siitä kannattaisi maksaa palkkaa.

maksaa ja loppuihin suomalaiset ovat ylikoulutettuja eivätkä ole valmiita matalapalkkaduuneihin. Työtähän on siis todella ihan yhtä paljon kuin aikaisemminkin!

Jos yrityksellä menee huonosti, niin pullasorsa-virkamiehet erityisesti on sitä mieltä, että yrittäjä on piffannut rahat ulkomaille tai vaihtoehtoisesti idiootti, joka ei osannut mitään. Tuota asennetta on paljon, mutta eniten sitä tuntuu olevan näiden pullasorsien keskuudessa, joiden ei ole ikinä tarvinnut arvioida oman työnsä tuottavuutta vaan eläkevirassa istutaan tietämättöminä maailman menosta. Sieltä sitten syyllistetään niitä, jotka yrittävät jotain ja epäonnistuvat.

Sitä mukaa kun suuret ikäluokat ovat jääneet eläkkeelle on työpaikkoja lakkautettu.

Siitä vaan ei julkisuudessa olen kovin kovaäänisesti puhuttu mutta itse tiedän useammankin työn, joka kokonaan lopetettiin kun sen tekijä jäi eläkkeelle. Ja tv:ssä on ollut ohjelmakin siitä, että 1/3 osa kirkon toimistotyöpaikoista on lakkautettu kun niiden tekijät jäivät eläkkeelle. Ja aivan varmasti näin on kaikessa hiljaisuudessa toimittu monessa muussakin yrityksessä.

kuin mitä on aikuisia työkykyisiä ihmisiä. Ihan pakostakin osalle ei riitä töitä - ellei sitten kaikkien työaikaa lyhennetä ja työtä jaeta. Siis sitä työtä mistä saa palkkaa ja mitä on kannattavaa tehdä, ilmaiseksi tehtävää työtä olisi vaikka kuinka, työtä, mikä ei ole tuottavaa sillä tapaa että siitä kannattaisi maksaa palkkaa.

maksaa ja loppuihin suomalaiset ovat ylikoulutettuja eivätkä ole valmiita matalapalkkaduuneihin. Työtähän on siis todella ihan yhtä paljon kuin aikaisemminkin!

Siksipä minusta olisikin ihan oikeudenmukaista, että työsuhteet olisivat kautta linjan määräaikaisia. Että jokainen joutuisi aika ajoin etsimään itselleen uuden työpaikan. Näin myös voitaisiin kierrättää niitä työpaikkoja kaikkien kesken. Tasa-arvoisempaa.

on siinä ennenkin ollut. Samat ihmiset pyörisivät määräaikaisuuksissa. Kuten sanottu, työstä työhön on AINA helpompi mennä.

yhtäkkiä sympatiseerata työttömiä. Ei tälläkään palstalla työttömät sympatiseeraa työssäolevia, päinvastoin. Paskaa heittävät päälle minkä ehtivät. Työstä on tullut niukka luonnonvara, josta ihmiset kilpailevat.

kyllä niitä töitä löytyy. Pitäisikö sanoa; ei niitä löydy, koita kestää. Tai opiskele uusi ammatti?



Jos ansiosidonnainen lakkaa ja alkaa se peruspäivärahakausi alkaa niin paras neuvo on kyllä opiskella uusi ammatti.



Työttömänä tottuu kotona oloon, voi masentua ettei näe uusia mahdollisuuksia ja tarvitsee sitä tsemppausta. Arki on kituuttamista ja voin itse sanoa kokemuksesta, siihen turtuu.



Onneksi pääsin opiskelemaan kun ansiosidonnaisen viimeiset päivät menivät.

jossain elämän vaiheessa ollut työttömänä tai puolisonsa ollut työttömänä.

Itse olen ollut työttömänä työnhakijana 8kk. Mieheni oli työttömänä ja samalla täysin tulottomana 3kk.

Tiedän kyllä työttömän haasteista vaikka itse olenkin ollut työputkessa 10v.

Onko mielestäsi näin? Kun jäät työttömäksi ja kerrot siitä ihmiselle, joka on ollut monta vuotta samassa työpaikassa ehkäpä jopa vuosikymmeniä, niin ei tällaisella ihmisellä ole mitää tuntumaa työttömän arkiseen kamppailuun. Ymmärrys on tuolloin ihan näennäistä, ja neuvot sen mukaisia tyyliin "kyllä työtä tekevälle löytyy". Helppohan se on leikkiä empaattista kun oma paikka on turvattu, kyllä se näin näyttäisi olevan.

Kyllä varmasti otti koville olla noin kauan työttömänä!

Jumalaut..pärjää itse 500e kuus. Elä leveästi ja maksa lainoja.

Jos asuntolaina painaa päälle, asunnon voi aina myydä. Turha sanoa ettei voi tai ei halua, se vain osoittaa, että asia on valintakysymys.

Heti kun vain haluaa saa kämppänsä myytyä, ja varmasti vielä niin että saa omansa pois?

Enpä kyllä usko että sellaisella jonka tulot on 500€/kk on mitään asuntolainaa, muita velkoja voi toki olla, ja luultavasti onkin.

Asia on aivan sama minkätahansa vakavamman asian ollessa kyseessä. Ihmiset yleensä eivät jaksa keskittyä itsensä ulkopuolella oleviin asioihin. Näennäisesti ymmärretään, mutta kun tilanne tulee eteen, jossa ymmärrystä tarvitsisi, ihmisistä kuulee ja näkee että jokainen ns. myötätunnosta lausuttu sana on tyhjää selitystä. Ihmiset jotka itse ovat kokeneet jotakin vaikeaa, voivat ehkä jotenkin samaistua ja ymmärtää, antaa tukeaan. Itse todennut selittelyn turhaksi, ihmiset ei kuuntele eikä ymmärrä, ellei koske heitä itseään. Sympatiat aloittajalle, hetki kerrallaan.

Tässä perheessä on selvitty tuurilla 9 yt-neuvottelut 10 vuoden aikana. Ei siksi, että olisimme erinomaisia työntekijöitä, vaan hyvällä tuurilla. Paljon on osaavaa porukkaa joutunut lähtemään.



Eli pelko on ollut persiissä ja on jouduttu miettimään ja pelkäämään. On aika selvää, että toista 4500e/kk paikkaa ei löytyisi helpolla.



Mutta terveenä pk-seudulla asuvana on pakko uskoa, että töitä tekevälle löytyy. Ansiosidonnaisen jälkeen myydään koti ja otetaan vastaan sitä mitä löytyy. Olen valmis menemään mopin varteen tai alepan kassalle enemmin kuin olemaan pitkäaikaistyötön. Mutta tosiaan fyysisiä rajoitteita ei ole ja dösämatkan päässä satojatuhansia duuneja.

30 v jotain pientä osa-aluetta hoitanut yo-merkonomi voi olla juuri siinä omassa työssään paras nyt heti, mutta jos annettaisiin mahdollisuus nuorelle perehtyä työhön niin viikon päästä tilanne olisi todennäköisesti toinen.

Tämän olen ihan itse nähnyt, mutta niitä nuoria harvoin pääsee vakituiseen paikkaan kiinni vaikka esim. sijaisina ovat monin verroin parempia kuin ne vakituiset joita sijaistavat.

Hiukan enemmän tarvittaisiin nöyryyttä elämän edessä myös niiltä, joita ei ole lamat koskettaneet ainakaan vielä.

Näinhän se on - ja sitä eivät nämä vakituiset työntekijät halua edes ajatella, että olisi välillä valitusten sijan peiliin katsomisen paikka. En suinkaan väitä, että kaikki olis tällaisia, omalle saralle näitä on vaan osunut aika monta.

Ja ainahan niinkin käy, että joillakin nuorilla käy tuuri tai isukilla on suhteita, joilla jälkikasvulle paikkoja löytyy vaikka rotary- tai rappariveljien avustuksella.

Siksipä minusta olisikin ihan oikeudenmukaista, että työsuhteet olisivat kautta linjan määräaikaisia. Että jokainen joutuisi aika ajoin etsimään itselleen uuden työpaikan. Näin myös voitaisiin kierrättää niitä työpaikkoja kaikkien kesken. Tasa-arvoisempaa.

Todella hyvä idea!

Yksityisellä puolella yksikään työantaja ei halua vaihtaa hyväksi havaittua ammattitaitoista työntekijää ja opettaa alusta asti hommat jollekin uudelle aina muutaman vuoden välein. Missä ihmeen utopiassa te oikein leijutte...

Onko mielestäsi näin? Kun jäät työttömäksi ja kerrot siitä ihmiselle, joka on ollut monta vuotta samassa työpaikassa ehkäpä jopa vuosikymmeniä, niin ei tällaisella ihmisellä ole mitää tuntumaa työttömän arkiseen kamppailuun. Ymmärrys on tuolloin ihan näennäistä, ja neuvot sen mukaisia tyyliin "kyllä työtä tekevälle löytyy". Helppohan se on leikkiä empaattista kun oma paikka on turvattu, kyllä se näin näyttäisi olevan.

Se ei estä myötätuntoa (empatiaa). "Kyllä työtä tekevälle löytyy"-kommentti ei ole empatiaa, säälittely ei myöskään ole sitä.

Kerro, ap, mitä saa sanoa? Pitäisikö vakaassa työsuhteessa olevan tai itsensä jatkuvasti työllistävän freelancerin tuntea syyllisyyttä? Saako hän olla innostunut työstään ja puhua siitä, vai pitäisikö naama rutussa vaieta jos jollakulla ei ole työtä? Toisin sanoen, mitä ajat avauksellasi takaa?

Onko mielestäsi näin? Kun jäät työttömäksi ja kerrot siitä ihmiselle, joka on ollut monta vuotta samassa työpaikassa ehkäpä jopa vuosikymmeniä, niin ei tällaisella ihmisellä ole mitää tuntumaa työttömän arkiseen kamppailuun. Ymmärrys on tuolloin ihan näennäistä, ja neuvot sen mukaisia tyyliin "kyllä työtä tekevälle löytyy". Helppohan se on leikkiä empaattista kun oma paikka on turvattu, kyllä se näin näyttäisi olevan.

Se ei estä myötätuntoa (empatiaa). "Kyllä työtä tekevälle löytyy"-kommentti ei ole empatiaa, säälittely ei myöskään ole sitä.

Kerro, ap, mitä saa sanoa? Pitäisikö vakaassa työsuhteessa olevan tai itsensä jatkuvasti työllistävän freelancerin tuntea syyllisyyttä? Saako hän olla innostunut työstään ja puhua siitä, vai pitäisikö naama rutussa vaieta jos jollakulla ei ole työtä? Toisin sanoen, mitä ajat avauksellasi takaa?

Mutta itse paljon työttömänä olleena, juuri se asenne että senkun menet vaan töihin, ärsyttää eniten. Jos joku tuttu on työtön, niin voi toki tsempata että koita vaan sinnitellä, ehkä vielä joskus onnistaa kun olet niin hyvä tyyppi jne. Työpaikan hakeminen on kuin lottoamista nykyään. Jos joku on epätoivoisena lotonnut kymmenen vuotta, ja joku toinen jolla on rahaa jo muutenkin tulee sanomaan että miten niin et voita päävoittoa, minä oon saanu joka kerta päävoiton ku oon vaan lotonnu. Ja oikeestaan mun kaikki perheenjäsenetki on voittanu joka kerta ku ne on lotonnu. Kyllä sitä voittaa kun vaan lottoaa.

missä ei ole töitä.

Hassua, kuinka hoitoalaa morkataan ja huudetaan, että se on paska-ammatti. Mutta sitten ollaan vihamielisiä, kun heillä on töitä.

Elämä on valintoja. Lue hoitajaksi, jos haluat töitä. Ei kaikille trendikkäille media-alan ihmisille ja muille hömppäammateille riitä töitä.

Nykyään on ihan hassua, että nuoret ajattelee, että luen vain sellaiseen ammattiin,missä on kiva olla. Sitten itketään, ettei ole töitä.

Ennen ajateltiin, että luetaan sellaiseen ammattiin, missä on töitä ja pystyy elättämään itsensä.

Luuletteko te tosiaan, että entisajan metsurit esimerkiksi teki ihannetyötään rämpimällä metsissä. Silloin tehtiin töitä kuin töitä sen takia, että pystyi elämään ja pidettyä perheen hengissä.

Nykyään ajatellaan, että en tee paskaduuneja, vaan haluan tehdä kivaa ja mielenkiintoista työtä ihan virikkeeksi. Rahaa kun tulee, vaikka makaa kotona.

kiva nauttia omasta ylemmyydentunteestaan, kun aina on sulla töitä löytynyt. Onkohan kyse sun erinomaisuudesta vai silkasta tuurista tai siitä, että olet alalla, jossa on työvoimapulaa kuten hoitoala....Olet juuri näitä hyvin "empatiataitoisia" näemmä.