Millaista on asua maaseudulla?

samalla mun lähikauppa muutti kilometrin päästä seitsemän kilometrin päähän, posti ja pankki kilometrin päästä kymmenen kilomertin päähän ja lääkäri puolentoista kilometrin päästä 12 kilometrin päähän. Bussilinjat lähinmpään kaupuniin kulki maalla tunnin välein ja kaupungissa kaksi kertaa päivässä. Matka niillä kesti saman verran, vaikka maatka kilometrejä kaupunkiin oli 20 ja kaupungissa niitä piti olla viisi.



Naapureita on kyllä saman verran.

On rauhaa ja tilaa, naapureita ei näy ikkunoista. Ok-talo liki 300 neliötä, iso piha, puutarha, kasvimaat, leikkimökki, trampoliini, "romuautorata" l. peltoautoilua, 2 koiraa, kissa.

Tuo oma rauha on kaikkein tärkeintä ja se, että lapset oppivat pienestä alkaen tekemään vaikkapa pihatöitä. Luonto on vieressä ja tosiaan perunat ja juurekset saa omasta maasta, omenat ja marjat seinän vierestä.

Omassa pihassa sopii pelaamaan vaikkapa jalkapalloa, kuten lasten synttäreillä on tapana ollutkin.

Ja pääsee täältä maaltakin matkailemaan ulkomaille, ei me niin sivistymättömiä olla. Ja vaikka oltaisikin, eipä haittaa.

Meillä oli matkaa kauppaan 10 km kuten myös kaikkiin muihinkin palveluihin. Julkisilla ei kuljettu, vaan autoa käytettiin jokaiseen reissuun. Naapureita oli mutta tutustuminen ei ollut helppoa. Lapsilla oli muutama kaveri naapurustossa mutta autolla piti käytännössä kuljettaa, koska matka oli varsinkin iltapimeällä vaarallinen jalan, ei ollut kävelyteitä eikä katuvaloja. Tuskastuin ja ahdistuin siellä asumiseen ja muutettiin pk-seudulle takaisin mistä oli lähdettykin. Asuttiin siis syrjäkylällä eikä Inkoon taajamassa, siinä on iso ero vaikka aika hiljainen paikka se Inkoon keskustakin on. Kaunista maaseudulla toki on, on ihmeellistä aamuhämärissä nähdä peuroja ja hirviä ihan läheltä ja merikotkia ja joutsenia lentämässä talon yli.