Lue keskustelun säännöt.
Otin kerran suuren tavaratalon pihalla kiinni harhailemaan lähtemään 2v:n.
06.11.2012 |
Talutin rimpuilevan taaperon (joka oli suuntaamassa autotien yli) kohti kauppaa josta oli tulossa. Jäin päivystämään kiukuttelevan lapsen kanssa liukuoville. Meni muutama minuutti ja aloin jo mietiskellä, että mitä ihmettä teen jos ei ketään ilmestykään. Vienkö lapsen tavaratalon infotiskille ja pyydän kuuluttamaan, soitan poliisille vai mitä teen. Onneksi vihdoin ovista tuli lapsen äiti vanhemman naisen kanssa. Äiti tuijotti mua kiukkuisesti ja sanaakaan sanomatta riuhtaisi lapsen kädestäni. Yritin selittää, että lapsi oli harhailemassa tien yli, mutta äiti käänsi minulle kiukkuisesti selkänsä ja lähti kiitämään. Ei kiitosta.
Tekisin sen silti uudelleen. Ei se pieni ansaitse kuolla siksi, että äiti on ääliö.
Kommentit (6)
Ja tuntui tosiaan siltä että tekeeköhän tässä nyt kuitenkaan oikein!
Pieni tyttö Puuhamaassa viime kesänä pyöri pitkän aikaa ympäri puistoa, pissat housussa ja itkien, onnistuin houkuttelemaan tytön luokseni (juoksi kaikkia karkuun) ja vein infoon.
Toivottavasti löysi nopeasti vanhempansa, oli aivan ihana pieni tyttö ja hädissään yksin.
Ei pienen hätää voi sivuuttaa vain siksi, että ei ole oma. Mihin on hävinnyt ajatus, että kaikki aikuiset ovat vastuussa lasten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähti seuraamaan meitä, meillä suht samanikäinen poika myös. Halsui näytttää mun pojalle heidän autoa. Jututin poikaa ja palattiin kaikki siihen vanhan puolen käytävien risteykseen, ja yritettiin katsoa löytyykö lapselle vanhempaa. Meni useampi minuutti, yritin kysellä pojalta kenen kanssa oli liikkeellä, mutta en saanut selvää. Lopulta äiti tuli, sanoi olleensa Anttilassa, ja torui poikaa karkaamisesta. Poika oli hukassa kyllä varmaan 10 minsaa ainakin...
Toisen kerran itkevä lapsi juoksenteli suht samassa paikassa, liki Anttilan ovia. Mieheni huomasi lapsen. Itse olin kirjakaupasta, josta mies haki mut lasta jututtamaan (mies epäili lapsen pelästyvän häntä). Lapsi oli hädissään, äiti kateissa. Olin just viemässä lasta Anttilan palvelutiskille, kun äiti saapui kaverinsa ja kolmen muun pikkulapsen kanssa, ja ei näyttänyt olevan hermostunut. Ei kiittänyt, ei sanonut meille suoraan mitään. Ihmeellistä...
Et varmaan mitään ymmärrä ihmisten käyttäytymisestä. Uudessa stressaavassa tilanteessa ihminen helposti suuttuu. Eli älä ylläty jos ajat ajat itse jotakin liikennevaloissa takapuskuriin että raivoat siellä tuntemattomalle autoilijalle, että miten hän on niin huono kuski, vaikka syy 100% sinun.
Kaupankassana tämän huomaa siten että kun vaikka sanoo että unohdit punnita banaanit. Jos mäkkärin kassa pyytää toistamaan tilauksen koska asiat jäi epäselviksi, siitä turhaudutaan. Voit vaan kuvitella mikä tilanne päässä on kun lapsi katoaa.
Ihan ymmärrettävää käyttäytymistä ja usein näkeekin lehtien mielipidekirjoituspalstoilla kiitoksia, kun on paikanpäällä unohtunut.
että noin toimiva lastaan hukkaileva ja katoamiseen neutraalisti suhtautuva äiti tekisi niin vahingossa. Joku psyykkisesti sairas joka haluaa itseltään puoliksi salaa lapsestaan eroon. Ei kukaan normaali voi toimia noin, olla huolestumatta siitä että lapsi karkaa ja lapsen löytäessään olla kiittämättä tästä sillä välin huolta pitäneitä.
Toivottavasti tästä ei kuitenkaan ole kyse vaan rajallisesta mielikuvituksestani.
Olimme tavaratalossa isommalla porukalla. Kiertelin kaupassa ja jossakin vaiheessa huomasin nuorimmaisen hävinneen. Varmaan mummon kanssa karkkihyllyllä, päättelin eli ei hätää. Jatkoin matkaa ja mummo löytyi, mutta ei lasta.
Niinpä lähdin kohti kassoja ja ulko-ovea juuri kun joku kantoi lasta sisään. Oli ollut vissiin menossa autolle. Kyllä minä muistaakseni kiitin.
Sama mukula otti jalat alleen toisessakin paikassa, kun isänsä oli käskenyt odottaa jossakin lasten leikkipaikassa sen hetken, kun käväisi jossakin muualla. Sieltähän se taas autolta löytyi. Kummallakaan kerralla ei kovin monta minuuttia ollut hukassa, mutta kovasti ehtiväinen on ollut muutenkin.
Ja tuntui tosiaan siltä että tekeeköhän tässä nyt kuitenkaan oikein!
Pieni tyttö Puuhamaassa viime kesänä pyöri pitkän aikaa ympäri puistoa, pissat housussa ja itkien, onnistuin houkuttelemaan tytön luokseni (juoksi kaikkia karkuun) ja vein infoon.
Toivottavasti löysi nopeasti vanhempansa, oli aivan ihana pieni tyttö ja hädissään yksin.