Olen irvokas kasa ihraa

Veikkaan, että alle 30

Olosi helpottuu iän ja itsetunnon myötä.

vaikka pituus, paino ja ikä.

Aknearville ei voi mitään, mutta kasvoista ne voi ainakin yrittää peittää meikillä.



Kauniit vaatteet, jotka korostavat kroppasi hyviä puolia. Varmasti sinussa on jotain kaunista, josta olet ylpeä ;)



Sitten vain lenkille, niin saat sen irvokkaan ihran vähemmäksi.

ikä 27, pituus 160, kiloja 88. Itsetunnossa ei oikeastaan ole mitään vikaa, olenpahan vain realisti.



olen saanut munaa, en pitänyt. nykyään saan halutessani pillua naiseltani



karvoja poistan, mutta eipä siitä iloa ole, kun muutaman tunnin kuluttua jo puskee tankeaa mustaa sänkeä. Laserhoitoihin ei ole varaa, ehkä joskus.



Kivoja vaatteita ei oikein tässä kunnossa enää löydä, vaikka niistä pidänkin. Lenkkeilyä inhoan, käyn sen sijaan jumpassa ja salilla 2-3 kertaa viikossa ja muutaman kerran kuussa uimassa. Kävelyä tulee kyllä muuten päivittäin.

Onko karvankasvun syytä selvitelty? Missä paikoissa sitä on liiaksi - onko sinulla esim. viikset tai parta? Ovatko kuukautisesi säännölliset?

lisäksi jonkun verran rintaröijyä, karvoja rinnossa sekä ns. aarrevana vatsassa. Ja sisäreisissä tietenkin. Myös muutamia partahaivenia kasvaa. Kuukautiset ok, eli kyseessä ei varmaankaan ole mikään häiriö. Onpahan vaan vaaleaksi naiseksi ikävän paljon tummaa karvaa, joka kasvaa nopsaan.

Poika nimeltä päivi

Lääkärissäkäynti selvittää onko kyse hormonaalisista seikoista karvankasvun suhteen. Menkkojen olemassaolo ei sitä pois sulje. Olemme ihmisiä, emme nukkeja. Nykyään ihmiset ovat ihan liian armottomia itselleen ja toisilleen. Toisinaan oma ulkonäkö voi harmittaa, mutta ei sen vuoksi kannata itseään julkisesti soimata ja puhua rumia.

En saa tahtoani läpi kaikessa haluamassani, joten tehtailen tänne näitä tyhjänpäiväisiä aloituksia saadakseni jotain tekemistä, kun kiukuttaa niin kovasti:D:D

arvosta ihmeessä itseäsi enemmän. Ihmisessä on paljon muutakin kuin pituus ja paino, eikä lihavuus tee ketään irvokkaaksi.

olette te :D



Tämä palsta on täynnä mammoja, joiden mielestä lihavuus tekee minusta epäihmisen. Kuten myös yhteiskunta laajemmassa määrin. Joka kerran kun astumme ovesta ulos, jokin asia muistuttaa meitä lihavia siitä, että olemme huonompia ja alempia ihmisiä. Sama varmaankin köyhillä, kipeillä ja rumilla. Minä tiedän olevani arvokas, mutta tiedän myös olevani monen silmissä vastenmielisen näköinen epäihminen.



"Isin tyttöä" minusta ei saa millään. Ja muutakin tekemistä onneksi riittää. Halusinpa vain nähdä, mitä ihmiset miettivät, kun läski ja ruma kirjoittaa suoraan sen, mitä monet salaa tai vähemmän salaa meistä ajattelevat.