Riidat ennen naimisiin menoa

siinähän sitä mietitään, että haluaako tosissaan olla toisen kanssa niinä huonoinakin päivinä, kun rakkauden kanssa on niin ja näin. Jos on vähänkään järkeä päässä, niin kyllähän sellainen iso päätös stressaa. Ja purkautuu riitoina.





Mutta tuo on huolestuttavaa, että uhkaillaan häiden perumisella. Siitä kannattaa keskustella. Onko teidän välillänne joku perustavanlaatuinen väärinkäsitys tai ristiriita, josta oikeasti riitelette? Vai mistä ylipäänsä riitelette?

tai asia joka rakkaassa pitää hyväksyä. Usein tuo sanominen tapahtuu suurimman suuttumuksen/raivon aikana tai sitten alkoholin vaikutuksen alaisena.

Muutama esimerkki riidoista

- Tukan värin vaihtaminen (eihän tällaisesta syystä nyt erota)

- Anoppi ei tykkää miniästä (eihän sitä anopin kanssa mennä naimisiin, tosin pitää toisenkin hyväksyä miksi ei toinen viihdy äitinsä luona. Asian kanssa voi elää)

- Toinen ei osaa laittaa tavaroita oikeille paikoille tai sisustaa milensä mukaan, vaikka hankinnat tehdään yhdessä.

-toisella halu muuttaa muualle



-Ap-

Meidän häät on aiemmin kuin ap:llä, ja kyllä on kärhämää! Häästressi jo itsessään aiheuttaa yhtä ja toista! :D

Me tosin ollaan riidelty aina. Lisäksi podin rimakauhua joka ilmeni ihastuksina muihin miehiin. Olin ihastunut kesähäitä edeltävän talven aikana ainakin kolmeen mieheen, johonkuhun melko vakavastikin.



Nyt, lukuisien aviovuosien jälkeen voin todeta, että ei olisi pitänyt mennä naimisiin. Olisi pitänyt kuunnella sitä rimakauhua ja etsiä paremmin sopiva puoliso, vaikka siihen olisi mennyt vuosikausia.

Meillä ei varsinaisesti ole vielä häästressiä, kun kesään on niin paljon vielä aikaa.



Ollaan kyllä näiden vuosien aikana riidelty ja aika paljonkin, olen itse hyvin tempperamenttinen ja paha suustani suuttuessa. Normaalit arkeen liittyvät riidat ovat vähentyneet tai siirtynyt nalkuttamiseen.



Itse mietin,että jos nyt tosiaan eron rakastamastani miehestä tulenko sitä katumaan. Ja miten kummassa sen pystyn edes tekemään, kun on niin voimakkaita tunteita. Ja voinko edes koskaan löytää yhtä hyvää ja rakastavaa miestä.



-Ap-

Meillä ei varsinaisesti ole vielä häästressiä, kun kesään on niin paljon vielä aikaa.

Ollaan kyllä näiden vuosien aikana riidelty ja aika paljonkin, olen itse hyvin tempperamenttinen ja paha suustani suuttuessa. Normaalit arkeen liittyvät riidat ovat vähentyneet tai siirtynyt nalkuttamiseen.

Itse mietin,että jos nyt tosiaan eron rakastamastani miehestä tulenko sitä katumaan. Ja miten kummassa sen pystyn edes tekemään, kun on niin voimakkaita tunteita. Ja voinko edes koskaan löytää yhtä hyvää ja rakastavaa miestä.

-Ap-

Meillä ehkä häät tulossa. Yhteisiä lapsiakin on jo siunaantunut. Mietin onko tässä järkeä kun ollaan niin erilaisia. Toinen on yö ja toinen on päivä.

Ollaan oltu yhdessä kyllä jo kauan ja eihän lapsia saa tekemättömäksi. Aina joutuu olemaan toiseen jollain tapaa sidottu. En tiedä...juuri samat tuntemukset kun tuolla joka ylempänä, että katuu naimisiinmenoa ja tuli valittua väärin ja olisi pitänyt etsiä vaikka kuin kauan paremmin sopiva puoliso. Itselläkin todella voimakkaat tunteet miestä kohtaan, että miten siitä erosta selviäisi minä tai lapset? On ensirakkaus tai varsinainen seurustelusuhde. Pitäisikö vaan pysyä avoliitossa? Auttakaa ja antakaa neuvoja? Pettääkään en haluaisi itse.

. Ja voinko edes koskaan löytää yhtä hyvää ja rakastavaa miestä.

-Ap-

Et kyllä tuolla naamalla ja kropalla.

. Ja voinko edes koskaan löytää yhtä hyvää ja rakastavaa miestä.

-Ap-

Et kyllä tuolla naamalla ja kropalla.

En ole ap, mutta nyt en tajua? Tunnetko sä ap:n jostain vai mistä tiedät minkä näköinen on? Vai onko joku katkerana täällä kun ei pääse naimisiin ja on 2 naisena?

että riitelytiheys kiihtyy ennen häitä. Meillä tosin ei ikinä pahasti ole riideltykään, isoista asioista kyllä, mutta aina on ollut järki mukana riidoissa. Sitä kuitenkin jotenkin ajatteli, että kuukaudet ennen häitä on yhtä auvoa ja yhdessä järjestellään ja suunnitellaan... Sitten tuli pettymys, kun itselle lankesi niin paljon hommia, että eikö se mies oikeasti haluakaan, ja kaikenlaista muuta mikä kävi nyppimään puolin ja toisin.



Kaikki selvisi, kun pyyhin päästäni yliromanttiset mielikuvat kuinka todellakin kaikki olisi vain ihanaa, koska onhan se TODELLA iso päätös (jos sen ottaa tosissaan) ja työmäärä ennen häitä voi olla hyvinkin raastava tavallisen arjen pyörityksen lisäksi, eikä se, että minä halusin sitä ja tätä ja miehelle se oli "ihan sama", tarkoittanut sitä, etteikö hänkin olisi halunnut sitä ihan yhtä paljon (hox, tästä syystä on hyvä olla painostamatta toista kosimaan ;) ). Hommat hoidettiin, riidat käsiteltiin ja loppujen lopuksi kaikki se vain varmisti sitä, että me osataan edelleen käsitellä riitamme ja että se toinen todellakin on se, kenen kanssa minä haluan olla loppuelämäni. =)

Mun ulkonäöllä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Olen vielä nuori, hyvä kroppainen ja kauniskin. Varmasti olisi vientiä.



Sinulla se taitaisi olla sen sijaan ongelma...



-Ap-

olimme umpirakastuneita. Eipä kyllä ole riitoja ollut 15v aikana lukuunottamatta jotain pientä vääntöä vaikkapa siivouksesta.

Ihmettelen naisia, jotka yrittävät tehdä hankalan käytöksensä hyväksyttäväksi jollain selittelyllä kiivaasta luonteesta.