Lääketiedettä opiskelleet, kokemuksia kaivataan!

Uppista vaan!

Millä alalla nyt olet?

Opiskelu on kiivastahtista, mutta itse suoritin sen lasten kanssa. Vaatii nopeaa asioiden omaksumista, mutta hyvin mulla sujui. Mutta alaa en suosittele, en sitten millään. Raskasta, raskasta, raskasta. Äärimmäisen huono palkka varsinkin jos erikoistuu ja on sairaalassa töissä. Tuolloin joudut päivystämään esim 24 h/vk 4 kertaa kuussa normaalin päivätyön lisäksi. Toki jos on arki niin sit aamulla 251/2 h päivystyksen jälkeen pääset kotiin nukkuu. Ja sit kun Päivystyksien takia palkka nousee, niin nousee roimasti veroprosenttikin. Laskeskelin yhden vuorokauden päivystykseen jälkeen mun kokonaistuntiansiota siltä yöltä. Oli 13 e tunti käteen. Juoksin koko yön silmät punaisina, leikkasin ym. Ei ihan kannatta opiskella ja ottaa tuota vastuuta tolla palkalla. Ihmiset ei vaan tajuu tätä!!!! Lähde opiskelen kauppatieteitä niin ei kaduta myöhemmin. Ne saa osinkoja ym. Ja tulot ihan eri luokkaa kun lääkäreillä. T. Vittuuntunut lääkäri

Opiskelu onnistuu kyllä, mutta iltoja joutuu välillä väkisinkin käyttämään. Prekliinisessä vaiheessa lukemista on paljon, jolloin luentojen ja harkojen lisäksi myös välillä iltaisin pitää opiskella. Klinikkavaiheessa taas saa kytätä illat ja yöt sairaalassa päivystyksiä, tutkimuspotilaita, leikkauksia jne. Näin ainakin Kuopiossa. Sitten viimeiset vuodet tulee tehtyä myös töitä opiskelun lisäksi, koska se nostaa kummasti elintasoa. Eli lasten kanssa kiirettä pitää, muttei ole mahdotonta.



Itse työ onkin sitten perheellisen kannalta asia erikseen. Useilla aloilla joutuu päivystämään ja tekemään töitä kohtuuttoman huonolla palkalla, tai sitten jos ei joudu päivystämään, päivät venyvät muuten pitkiksi (esim. terveyskeskuksessa). Myös se vituttaa, että nykyisin lääkäreihin suhtaudutaan kuin joihinkin markettien asiakaspalvelijoihin - tullaan ja vaaditaan tutkimuksia, joille ei ole mitään indikaatioita. Unohdetaan, että lääkäri on asiantuntija, eikä mikään helvetin palvelija.



Kannattaa siis _todella_ ottaa selvää, mitä työ ja opiskelu pitää sisällään. Muuten voi kaduttaa myöhemmin.

Toisaalta helsingissä kukoistaa privaattisektori jossa pääsee paremmille palkoille. Eikä julkisen puolen palkoissakaan ole vikaa jos lähtee vähän yliopistopaikkakunnalta kauemmas.



Minusta opiskelu ei ollut kovin kiivastahtista, 8-15 tai 9-15, ekoina vuosina oli lukaikaa päivälläkin. Illaksi toki jää lukemista mutta voihan sitä lukea lasten nukkumaanmenon jälkeen.

Opiskelin parikymppisenä sinkkuna, kyllä se oli tosi koulumaista puurtamista ja paljon pakollista opiskelua ts. ei mitään itse-opiskelumeininkiä. Äiti olen nyt ja uskon että kurssit vois mennä rimaa hipoen läpi jos lapsiperhearkea pitäis rinnalla pyörittää. Jos motivaatiota riittää niin siitä sitten vaan. Varaudu tosiaan päivystyksiin eka vuosina valmistumisen jälkeen..

aikaa lapsille ei jää. Minulla oli ensimmäisinä vuosina säännöllisesti vähintään 8 tunnin luentopäivät, itseopiskelu kotona/kirjastossa illalla siihen päälle. Usein oli pidempiäkin päiviä, jopa 0800-2000 putkeen luentoja, sen jälkeen illalla kotona tenttikirjojen lukemista (jos jaksoi). Kaikilla luennoillahan ei ole läsnäolopakkoa ja jotkut perheelliset skippasivat ei-pakolliset luennot ja lukivat vain kavereiltaan luentomuistiinpanot. Sillä tavalla opiskelu on kuitenkin selvästi hankalampaa ja vaatii enemmän älliä kuin jos on itse paikalla kuuntelemassa.



Opiskelu läsnäoloineen siis vaatii aikaa suurinpiirtein yhtä paljon kuin tavallinen 8-16 työ, mutta siihen päälle tulee tenttikirjojen lukeminen.



En täysin allekirjoita tuota, että lääkärin ammatti olisi aina valtavan raskas perheelliselle. Se riippuu todella paljon siitä, minkä erikoisalan ja työpaikan valitset. Erikoistuvana lääkärinä sisätaudeilla tai kirurgialla saanet tehdä paljon töitä, päivystää 24h putkia useamman kerran kuukaudessa ja palkassa ei ainakaan pk-seudulla ole kehumista. Toisaalta voit valita erikoistumisalaksesi vaikkapa työterveyshuollon, jolloin vältyt päivystyksiltä suurimmaksi osaksi ja jos teet erikoistumispalveluja yksityisellä, palkka on parempi ja työaikaakin pystyy räätälöimään. Mikään ihanneammatti lääkäri ei perheelliselle kuitekaan ole, sanon näin kolmen lapsen äitinä ja sisätauteihin erikoistuvana lääkärinä. Jos olisin tehnyt lapset ensin ja päättänyt ammattini vasta sitten, olisin kyllä valinnut vähemmän vaativan työn.

Opiskelu onnistuu kyllä, mutta iltoja joutuu välillä väkisinkin käyttämään. Prekliinisessä vaiheessa lukemista on paljon, jolloin luentojen ja harkojen lisäksi myös välillä iltaisin pitää opiskella. Klinikkavaiheessa taas saa kytätä illat ja yöt sairaalassa päivystyksiä, tutkimuspotilaita, leikkauksia jne. Näin ainakin Kuopiossa. Sitten viimeiset vuodet tulee tehtyä myös töitä opiskelun lisäksi, koska se nostaa kummasti elintasoa. Eli lasten kanssa kiirettä pitää, muttei ole mahdotonta.

päivystys kaikille pakollista? Siis jos ei meinaa erikoistua?

Toisaalta voit valita erikoistumisalaksesi vaikkapa työterveyshuollon, jolloin vältyt päivystyksiltä suurimmaksi osaksi ja jos teet erikoistumispalveluja yksityisellä, palkka on parempi ja työaikaakin pystyy räätälöimään. Mikään ihanneammatti lääkäri ei perheelliselle kuitekaan ole, sanon näin kolmen lapsen äitinä ja sisätauteihin erikoistuvana lääkärinä. Jos olisin tehnyt lapset ensin ja päättänyt ammattini vasta sitten, olisin kyllä valinnut vähemmän vaativan työn.

Lisäksi onko erikoislääkäreillä sitten parempi palkka? Ymmärränkö oikein, että tk-lääkäreillä on parempi palkka kuin erikoistuvilla, mutta sitten erikoislääkäreillä parempi?

Opiskelu onnistuu kyllä, mutta iltoja joutuu välillä väkisinkin käyttämään. Prekliinisessä vaiheessa lukemista on paljon, jolloin luentojen ja harkojen lisäksi myös välillä iltaisin pitää opiskella. Klinikkavaiheessa taas saa kytätä illat ja yöt sairaalassa päivystyksiä, tutkimuspotilaita, leikkauksia jne. Näin ainakin Kuopiossa. Sitten viimeiset vuodet tulee tehtyä myös töitä opiskelun lisäksi, koska se nostaa kummasti elintasoa. Eli lasten kanssa kiirettä pitää, muttei ole mahdotonta.

päivystys kaikille pakollista? Siis jos ei meinaa erikoistua?

Opiskelu onnistuu kyllä, mutta iltoja joutuu välillä väkisinkin käyttämään. Prekliinisessä vaiheessa lukemista on paljon, jolloin luentojen ja harkojen lisäksi myös välillä iltaisin pitää opiskella. Klinikkavaiheessa taas saa kytätä illat ja yöt sairaalassa päivystyksiä, tutkimuspotilaita, leikkauksia jne. Näin ainakin Kuopiossa. Sitten viimeiset vuodet tulee tehtyä myös töitä opiskelun lisäksi, koska se nostaa kummasti elintasoa. Eli lasten kanssa kiirettä pitää, muttei ole mahdotonta.

päivystys kaikille pakollista? Siis jos ei meinaa erikoistua?

sama

Toisaalta voit valita erikoistumisalaksesi vaikkapa työterveyshuollon, jolloin vältyt päivystyksiltä suurimmaksi osaksi ja jos teet erikoistumispalveluja yksityisellä, palkka on parempi ja työaikaakin pystyy räätälöimään. Mikään ihanneammatti lääkäri ei perheelliselle kuitekaan ole, sanon näin kolmen lapsen äitinä ja sisätauteihin erikoistuvana lääkärinä. Jos olisin tehnyt lapset ensin ja päättänyt ammattini vasta sitten, olisin kyllä valinnut vähemmän vaativan työn.

Lisäksi onko erikoislääkäreillä sitten parempi palkka? Ymmärränkö oikein, että tk-lääkäreillä on parempi palkka kuin erikoistuvilla, mutta sitten erikoislääkäreillä parempi?

mutta julkisen puolen sairaaloissa ruuhka-Suomessa se ei silti ole erityisen hyvä. Tk-lääkäri tienaa paremmin kuin sairaalassa erikoistuva. Ja usein myös paremmin kuin sairaalassa työskentelevä erikoislääkäri.

Psykiatriaan erikoistumisesta en tiedä, kun ei ole tuttuja ko. alalla. Käsittääkseni se kuitenkin ainakin päivystysrasituksen osalta sijoittuu iisimpään päähän.

Eli onko joku ajanjakso jolloin päivystetään 4 X kk vai miten?

Vaan jokaiseen kurssiin kuuluu kyseisen alan päivystyksessä harjoittelemista. Esim. lastentaudeilla pitää päivystää tietty määrä tunteja opiskelijana, kirurgian kurssilla tietty määrä jne. Lisäksi opiskeluun kuuluu pakollisia amanuenssuureja. Yksi amanuenssuuri on kuukauden harjoittelu jollakin erikoisalalla, sisältäen virka-aikatyön lisäksi tietyn määrän päivystystä. Näitä anamuenssuureja useimmat suorittavat joululomalla (noin 1kk pituinen) ja kesälomalla (kesä- ja heinäkuu sekä puolet elokuusta).

anamuenssuureja

t. ed.

Olen itse erikoistunut ensin yhteen somaattiseen alaan ja sitten psykiatriseen.



Psykiatrian aloille erikoistumiseen kuuluu päivystystä, mutta ainakin joissain paikoissa voi päivystää ns. vapaamuotoista päivystystä eli kotona puhelimen päässä. Vapaamuotoista ei voi verratakaan raskaisiin aktiivipäivystyksiin, esim. sisätaudit, kirurgia, gyne, anestesiologia, radiologia. Erikoistumisvaatimuksista saa lisätietoa tiedekuntien nettisivuilta opinto-oppaista - sieltä myös valottuu tarvittavan työn laatu erikoistumisvaiheessa.



Psykiatriset alat sinänsä ovat kiinnostavia - elämän kirjo on laaja ja mielenkiintoinen. Suosittelen, jos ihmisyys kiinnostaa. Raskasta toki on, lähinnä siksi, että työtä on niin paljon.



Joku mietti palkkoja - julkisella sektorilla erikoislääkärin virassa saan aika tarkkaan 5000 kuussa yli 10 v. työkokemuksella ja laajalla koulutuksella. Eli jos haluat rahalla rikastua, älä ala alalle. Jos taas haluat elämänkokemuksilla rikastua, ryhdy ihmeessä psykiatriksi.

Joku mietti palkkoja - julkisella sektorilla erikoislääkärin virassa saan aika tarkkaan 5000 kuussa yli 10 v. työkokemuksella ja laajalla koulutuksella. Eli jos haluat rahalla rikastua, älä ala alalle. Jos taas haluat elämänkokemuksilla rikastua, ryhdy ihmeessä psykiatriksi.

37.15 h/viikko

Aloitin lääketieteen opinnot nyt syksyllä ja lapseni ovat 3- ja 5-v. Minusta opiskelu ei ole ollut erityisen rankkaa. Toistaiseksi opinnot ovat olleet ulkoa opettelua (solubiologia ja anatomia), eikä ymmärtämistä ole tarvinnut. Näin ollen, jos on on vain kohtuullinenkin muisti, niin asiat kyllä oppii helposti, eikä opiskelu vie aikaa perheeltä. Hoidan opiskelut 8-17 välisenä aikana (ma-pe) ja loppu aika on perheelle. Hae ihmeessä jos kiinnostaa. Vaikka tuossa edellä tuli esille työn huonoja puolia, itse tunnen useita tyytyväisiä lääkäreitä. Toivottavasti myös minusta tulee sellainen :) Vielä ei ainakaan kaduta.

Eli Lääkäri-VESsin mukainen 38,25 per viikko. Palkka 5000 kuussa. Tosi on.



T. Edellinen el kahdella tutkinnolla ja muullakin monivuotisella lisäkoulutuksella

lääkärisopimuksen mukaan 38,15t/vko. Psykiatrian päivystyksiä on erilaisia, monissa paikoissa on kyllä aika paljon työtä. Toisaalta, jos on raskas päivystyspiste, seuraava päivä on vapaa (siis sen 25t työrupeaman jälkeen, ja jos on nukkunut pari tuntia siinä, menee päivä aika lailla lepäillessä). Psykiatria on kyllä kiinnostavaa ja monipuolista. Rikastumaan julkisen sektorin palkoilla ei kyllä pääse...

t. psykiatriaan erikoistuva, joka on onnistunut kuitenkin aika hyvin sovittamaan perheen ja työn.

On perhettä ja eihän noita päivystyksiä nyt opiskeluaikana kovin paljon ole. Missä oikein opiskelette?? Ja töitä on niin paljon tarjolla et voi vapaasti valita. Ei tarvi ku se pari päivystystä per lukukausi kun muiden alojen opiskelijat on harva se päivä marketin kassalle... Siis jos töitä ajatellaan. Opiskelut siihen päälle sit. Mut riippuu myös perhetilanteesta, mikä työjärjestys kummallakin vanhemmalla ja tukiverkostosta myös..

erikoistumisvaihe on ihan eri juttu, siis päivystysten kannalta. Opintovaiheessahan nuo ovat sellaista päivystykseen tutustumista, kun erikoistuvat käytännössä pyörittävät koko sairaalan päivystystä, erikoislääkäritakapäivystäjien tuella ja keskimäärin päivystyksiä on (hieman erikoisalasta riippuen) 4-6/kk, myös joulut, pääsiäiset, juhannukset ym. kivat perhelomat. Raskaissa päivystyspisteissä teet työtä ensin täyden työpäivän, sitten päivystys aamuun saakka, sen jälkeen päivystysvapaa, joka kuitenkin sitten vähennetään palkasta. Vapaamuotoiset päivystykset ovat hyvin vaihtelevia työmäärältään ja seuraava päivä ei ole vapaa, joudut töihin vaikka olisit tehnyt hommia koko illan ja yöllä esim. klo 02-04 ja 05-06.30. Useilla erikoisaloilla, riippuen tietysti myös erikoistuvien määrästä, päivystysvelvollisuus jatkuu koko uran ajan, ei siis pelkästään tuo erikoistumisaika eli 5-6v.