Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa mua, jotta säilyttäisin uskoni liittoomme!
05.11.2012 |
Mieheni on viimeisen vuoden elänyt tietämättä mitä elämältään haluaa. Kuulemma mikään ei tunnu miltään, eikä millään tunnu olevan mitään väliä.
Välittää minusta eikä halua erota. Mutta mitään ei ole omalta osaltaan sen eteen valmis tekemään, että selviäisimme.
Eli kaikki on minun harteillani. Tämä mennyt vuosi on jättänyt minuun nyt sellaiset jäljet, etten enää osaa lähestyä miestäni. En juttele hänelle juuri mitään, en kosketa häntä.
Ja hän ihmettelee miksi olen niin hiljainen!
Olen pitkin talvea/kesää jaksanut uskoa meihin ja kannustanut meitä. Etsinyt meistä positiivisa puolia, kun mies on etsinyt meistä aina pelkkiä negatiivisia puolia. Olen jaksanut päättää meidän keskustelut sanoihin "me selvitään".
Mutta enää en jaksa. Voimat ovat aivan lopussa. Tuntuu aivan turhalta enää satsata liittoomme millään tavalla. Mieheni kun ei näe siinä juuri mitään hyvää (ei ainakaan ääneen hyviä puolia minulle sano).
Pelkään, että hän on "tartuttanut" minuun tuon välinpitämättömän asenteensa ja tunnekoyhyytensä.
Mutta en haluaisi luovuttaa. Yhä minussa pieni toivo elää, että tämä on ohi menevä vaihe. Tottakai olen eroa miettinyt mutten vakavissani, en hallua sen olevan vaihtoehto!
Auttakaa ja tsempatkaa mua!! Kuinka pitkissä parisuhteissa jaksaa yksin kantaa näiden epävarmojen ja raskaiden aikojen yli?
On niin yksinäinen ja riittämätön olo.
Hymy on kadonnut kasvoiltani ja tuntuu kuin painaisin 200 kg.
Antakaa mulle vielä toivoa!!
Kommentit (8)
ja sinä olet ottanut sen kantaaksesi.
Ei ihme ettet jaksa.
Tuo kestää aikansa ja liitto kestää sen jos kestää.
Olemme kokeneet saman, se oli kurjaa aikaa. Muuta en voi neuvoa kuin että anna miehesi kantaa oma taakkansa ja kanna sinä omasi, älä lataa suuria odotuksia parisuhteelle nyt niin se ehkä antaa miehelle energiaa koota itse itsensä. Hän ehkä pystyy siihen , ehkä ei. Moni liitto kaatuu ikäkriiseihin, mutta niin ei välttämättä tarvitse käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta ikävissä tunteissasi piehtarointi. Ulkopuolinen keskusteluapu voisi auttaa.
Moni liitto kaatuu ikäkriiseihin, mutta niin ei välttämättä tarvitse käydä.
Olkaa te fiksumpia ja menkää ajoissa parisuhdeterapeutille. Olette molemmat nyt vähän herkässä tilassa ja tulee helposti ulkopuolisia suhteita tms. paskaa, jotka oikeasti rikkovat liittonne. Nuo elämään liittyvät ahdistukset menevät kyllä ohitse ja miehesi varmasti löytää jotain mielekästä elämäänsä ilman että tarvitsee koko perhettä hajottaa.
Ei ole sinun tehtäväsi yksin pelastaa liittoa, et onnistu siinä. Avioliitto kun on tahtotila. Jos mies ei tahdo, ei sinulla ole mitään mahdollisuuksia onnistua, ja se vain masentaa sinut.
Suosittelen lopettamaan yrittämisen. Kerro se miehellesi. Sano, että katsotaan nyt kaksi kuukautta, ja jos mitään muutosta ei ole tapahtunut, niin on parempi ottaa se ero. Älä uhkaa vaan kerro faktat. Käytte terapiassa ja toimitte niin kuin hyvältä tuntuu ilman että toisen tarvitsee pinnistellä ja toinen ei ota vastuuta.
anteeksi ontuva vertaukseni,mutta se on vähän kuin kemoterapiapotilasta painostettaisiin treenaamaan maratonille. Ensin pitää parantaa oma itse jotta pystyy huomioimaan muita asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja syyksi paljastui romahtaneet testosteroniarvot.
Testosteronin puute aiheuttaa kärttyisyyttä, jaksamattomuutta, haluttomuutta.
Mars verikokeisiin! Jos juttu onkin fyysinen, niin siihen todennäköisesti on myös apua saatavilla.
Liikkuuko hän tarpeeksi ja syökö ravinteellisesti hyviä ruokia, kuten tuoreita kasviksia ja marjoja?
Entäs tupakointi ja kaljanjuonti? Tai onko muita paheita, jotka voisivat vaikuttaa esimerkiksi ravinteiden imeytymiseen?
Näillä ihan perusasioilla on paljon vaikutusta ihmisen psyykkeeseen ja uskon, että moni henkinen lama ja masennus parantuisi ihan elintapoja muuttamalla. Elintavat ovat koko perheen asia, ja minusta puolisoiden pitää myös uskaltaa puuttua toisen elintapojen kohentamiseen. Se on rakastamista myös.
Koita säilyttää usko, toivo ja rakkaus! jaksa vielä! Nyt tarvitaan sinun voimia.
Ehkä tilanne on joskus toisinpäin.