Nyt neuvoja! Mitä tehdä, kun lapsen koulukaveri määräilee ja pomottaa jatkuvasti?
Kommentit (22)
Esim. lapseni sai uuden, hienon Tamagotchin. Koulukavereillakin joillain oli. Yksi kaveri oli sitä vikaissut ja sanout, että tuo on semmoinen huonompi malli. Lapsi ei enää tykännyt omastaan niin paljon..Ja se malli oli ihan yhtä aito kun muutkin silloin. Eikä auttanut enää koulun jalkeen sanoa, että olisit sanonut sen olevan ihan yhtä hyvä? Tilanne meni jo..
No, ei ollut kovin paha mutta kuitenkin..
Toi nyt ei välttämättä oo pomottamista vaan vähättelyä. Jos yhtään auttaa niin voin sanoa että, tota tapahtuu tosi paljon. Mun tyttö on jo 11-vuotias ja, oon asiaan jo " tottunut" . Kyse saattaa olla ihan mistä asiasta tahansa, uudesta kampauksesta, kännykästä, penaalista, kengistä, ihan mistä tahansa. Kai se kuuluu tosiaan tähän kasvamiseen. Silti se ei tietysti ole kivaa.
Ihmeellisiä nämä vanhemmat, jotka vain katsovat vierestä lapsensa elämää eivätkä uskalla kunnolla puuttua asioihin. Meilläkin yksi naapuruston perhe on ihan tuuliajolla. Äiti totesi 9-vuotiaasta tyttärestään tässä taas yhtenä päivänä: " Kun sillä on tullu ny toi meikkaaminen" . Ihan niinkuin hänellä äitinä ei olisi mitään sanottavaa siihen asiaan. Kele, mitä tampioita!
Tää vähättely on niiiin kurjaa. Hyvä kuulla meidänkin kokemuksia. Ekaluokkalaisen poikamme ip kerhossa joku oli esitellyt n-cage (??) pelipuhelintaan. Poikamme oli sanonut, että hänelläkin on kännykkä, mutta se on kotona. Ja oli kertonut että se on isän vanha - johon tietty oli vastaus näiltä kahdelta ärsyttävältä ilkkujalta, että " vanhat kännykät on tosi typeriä" . Ja kun poika oli vielä kertonut, että käönnykkä on puaninen, niin pojat olivat sanoneet, huoh, että " punaiset kännykät on ihan typeriä" .
Tässä tapauksessa äitiä taisi säälittää enemmän kuin lasta. Sill' poika olisi seuraavalla viikolla kyll' ä halunnut ottaa kännykän mukaan ip kerhoon. Mutta en ole luvannut, vaan kännykän paikka on toistaiseksi vain ja ainoastaan kotona. Siltä varalta käytettävissä, että on yksin kotona.
Vierailija:
Esim. lapseni sai uuden, hienon Tamagotchin. Koulukavereillakin joillain oli. Yksi kaveri oli sitä vikaissut ja sanout, että tuo on semmoinen huonompi malli. Lapsi ei enää tykännyt omastaan niin paljon..Ja se malli oli ihan yhtä aito kun muutkin silloin. Eikä auttanut enää koulun jalkeen sanoa, että olisit sanonut sen olevan ihan yhtä hyvä? Tilanne meni jo..No, ei ollut kovin paha mutta kuitenkin..
Ja minun neuvoni on se, ettei siitä piirteestä lapsella kannata kovin huolestua - asia on juuri niinkuin joku sanoi; sitä" pomottajaakin" joku toinen lapsi / nuori pomottaa taatusti toisaalla, ja ajan kuluessa tilanteet ja valtasuhteet muuttuvat.
Yksi pitkäaikainen ystävyyssuhteeni on tästä hyvä esimerkki. Me olemme tunteneet toisemme tämän ystäväni kanssa 7-vuotiaasta lähtien ja olemme nyt 27-vuotiaita. Ala-aste ikäisenä leikkiessämme barbeilla tms. muistan kuinka koko ajan ohjailin leikkejä sanomalla mm. " nyt tuo voisi mennä tuonne ja tämä tähän" tms. Ystäväni leikki sen mukaan miten halusin (useimmiten). Aikaa kuitenkin kului, me kasvoimme noista ajoista ja muutimme jossakin vaiheessa eri paikkakunnillekin - ystävyys muuttui meidän mukanamme : ), ja nyt aikuisina on asia kääntynyt niin päin, että MINÄ arvostan ystäväni neuvoja ja keskusteluseuraa todella korkealle, kuuntelen mitä hänellä on sanottavanaan ja jo nuoruudessa HÄN oli se joka hyvin pitkälle määräsi mitä tehdään ja millä aikataululla ; ). Nyt aikuisena hän on paljon enemmän " johtajatyyppiä" kuin minä. Nämä asiat eivät siis ole mitenkään yksioikoisia.
Saman antaisin siis neuvoksi, kuin joku muukin aikaisemmin - eli jos leikkivät yhdessä nätisti kuitenkin, ilman riitaa, ei nähdäkseni kannata puuttua. Ja jos taas riitelevät paljon, ei se kaveruus kanna kovin pitkälle kuitenkaan - soveltuvampi kaveri tulee eteen kumpaisellekin jossakin vaiheessa aivan varmasti : ). Jo ihan pienillä lapsilla henkilökemiat vaikuttavat, eikä niihin ole hyvä (tai helppo) ulkopuolisen puuttua.
Ei ehkä ihan näin suoraviivaisesti, mutta kuitenkin.
Ja toisten kohdalla se käy niin, että kun äiti pomottaa lasta ja lapsi tekee niin kuin käsketään, niin lapsi tekee niin kuin käsketään silloin kuin käskijänä on kaveri.
Useimmat pomottajat pistän vanhempien piikkiin!
Oma lapsi on opetettu olemaan kavereiden luona nätisti ja hän on siellä suostunut kavereiden tahtoihin. Hänelle oli järkytys, ettei kaverit tee hänen toiveiden mukaan, kun ovat meillä. Eli oppini ei ollut ihan oikea.
Nyt jo koulussa ja ip-kerhossa oleva kuopukseni valittaa toisinaan parhaiden kavereidensa pomotuksesta. Olen niihin yrittänyt vastata, että yrittää saada äänensä kuuluviin siihen sävyyn, että tehdäännyt ensin niin kuin kaveri toivoo ja tehdään toisella kerralla niin kuin hän toivoo. Pomottajia hänen kavereissa on esikoisissa, keskimmäisissä ja ainokaisissa - kuopuspomottajaa en ole vielä tavannut...
Useimmat meistä vanhemmista ihailevat lapsensa sosiaalisuutta ja siinä samassa kehumme lapsen " pomoainesta" - siinä voi mennä vipuu, usempi lapsi on aivan liian pomo ja joustamaton ja ei ota ollenkana muita huomioon - ja sellainen ei minusta ole ollenkaan hyvä piirre.
Minä en allekirjoita sinun teoriaasi - ainakin omalla kohdallani minun vanhempani olivat liiankin sallivaisia, ja kannustivat omaa aloitekykyäni. Taisin olla lapsena hemmoteltukin : (. Mutta vanhemmiltani ei todellakaan tullut pomottamisen " malli" , oma äitini on enemmänkin hiljaista sorttia, ja isäni oli sellainen joka pyrki ottamaan muutkin ihmiset huomioon.
22
Etkö voi puuttua siihen? Sanoa, että et sinä voi tuolla tavalla määräillä toista. Vaikka lapsesi ei siitä varsinaisesti kärsisikään.
Se on kuitenkin huono tapa ja tekee ihan hyvää tällaisen pomottavan lapsen huomata, että sitä ei hyväksytä.
Ja lapsellesi sano, että jos toinen lapsi käskee tekemään jotain, mitä et halua tehdä, sinun ei tarvitse.
Sitä paitsi, mitä olen lähipiiriäni seurannut, yleensä nämä pomottajat kärsivät kotona huomion puutteesta. Olisiko uraohjusten lapsia?
Olenkin sanonut että tee takaisin tai sano niin tai näin, siihen lapsi vaan että " eihän niin saa tehdä/sanoa!" . Ja oikeassa hän on... mutta miten sitten käsitellä näitä ääliöitä??
Vierailija:
lasta arvostamaan toisia ja leikkimään nätisti muiden kanssa kun sitten tulee näitä " pikku pomoja" jotka runttaa joko fyysisesti tai isompana psyykkisesti muut tieltään. Taitaa olla päinvastoin että näistä pikku pomoista kasvaa luusereita jotka ei pärjää yhteiskunnassa. Olenpa nähnyt tämänkin puolen!Jatkossa annankin lasteni pomottaa muita kun sille päälle sattuu että oppii pitämään puoliaan - vai miten se muuten sitten opetetaan?
tai sitten lapsesi ei ole oppinut tappelemaan eikä pitämään puoliaan (se on kasvatuksen tulos!) vaan nöyristelee ja tekee kuten toinen haluaa. No, se on omiaan kasvattamaan naapurin lapsesta vielä määrätietoisempaa ja karismaattisempaa henkilöä.
Naapurin lapsen käytökseen et voi puuttua, se on osittain luonteenpiirre, mutta omalle lapsellesi voit opettaa, miten puolustaa omaansa.
niin yleensä se vaan menee niin. Oma Maija saattaa pomottaa Piiaa mutta, Kaija se sitten pomottaa Maijaa jne. Toinen on aina vahvempi.
Ja minua todella häiritsee, kun hän komentelee kavereitaan ja kaikkia sukulaisiaan ja myös kylässä olevia aikuisia. Olen kyllä sanonut, miten muut pitää ottaa huomioon, tuntuu menevän vain käskyt kuuroille korville. Vastaukseksi tulee vain karjaisu: Sä et tiedä mitään!!! Esim. kun opetan käytöstapoja. Ärsyttävää kun saa vääntää kättä täysillä joka asiasta tämän kovapäisen pikkuneidin kanssa.
on ilmeisesti tällänen lapsiterroristi. Lapsien kasvuun " kuuluu" ottaa mittaa toisistaan, niin opitaan häviämään ja voittamaan, solidaarisuutta myös. Lapsi joka aukoo päätään aikuisellekkin on taas ihan eritapaus.
lasta arvostamaan toisia ja leikkimään nätisti muiden kanssa kun sitten tulee näitä " pikku pomoja" jotka runttaa joko fyysisesti tai isompana psyykkisesti muut tieltään. Taitaa olla päinvastoin että näistä pikku pomoista kasvaa luusereita jotka ei pärjää yhteiskunnassa. Olenpa nähnyt tämänkin puolen!
Jatkossa annankin lasteni pomottaa muita kun sille päälle sattuu että oppii pitämään puoliaan - vai miten se muuten sitten opetetaan?
tyttä sitten suostuu siihen. Ei se muo paina mitenkään. Leikit sujuu kuitenkin ihan yhteisymmärryksessä ja nätisti. Oon satavarma siitä et, mun tyttö sitten pomottaa jotain toista. Niin kauan kun leikitään nätisti ilman pahaamieltä, se on ok.
Pomottaa ihan varmasti jos huomaa että, toinen alistuu siihen. Opeta tyttöäsi sanomaan oman mielipiteensä. Oon huomannut että, lapseni osaa antaa myös periksi jos toinen on jotain asiaa vastaan, eikä todellakaan pomottele aikuisia. Tietysti meitä, omia vanhempia testaa tasasin väliajoin mutta, eiköhän jokainen lapsi näin tee.