Kermakakku-unelmatalossa asuvat! Jaksatteko olla kotona sen enempää kuin ennenkään?

Seinät eivät kaadu päälle, käynhän töissä

mutta jos omistaisin kauniin kodin, kivan (ja mielellään itsehoituvan) pihan sekä pore-altaan ja kotiteatterin, niin miksipä en viihtyisi kotona. Olen nytkin kotona paljon, meiltä puuttuu poreallas eikä kotikaan ole ihana kermakakku.

On tää 200 neliötä aika paljon miellyttävämmät kuin entiset 60 neliötä ( 2 aikuista, 3 lasta), mutta enemmän siellä 60 neliössä tuli notkuttua elämäntilanteesta johtuen.





Mutta mulla ei kyllä kaadu seinät päälle ikinä, eli sinänsä ei muutosta entiseen.

Nyt alkaa seinät kaatua nopeasti, mutta jos koti olisi iso, olisi pihaa ja poreammetta, askarteluhuonetta jne.niin jaksaisikohan sitä paremmin "vaan" kotona.

Nyt alkaa seinät kaatua nopeasti, mutta jos koti olisi iso, olisi pihaa ja poreammetta, askarteluhuonetta jne.niin jaksaisikohan sitä paremmin "vaan" kotona.

Se on asennekysymys.

Kaatuuko seinät päälle entiseen malliin jos ei pääse tuulettumaan, vai riittääkö vaikka kotiteatteri tai poreamme rentoutumiseen?

mainitsemasi löytyy ja enemmänkin eikä koskaan kaadu seinät päälle. Lomat vietämme ulkomailla, muuten ei tarvitse olla kotoa pois. Usein kutsumme ystäviä meille syömään

niin ei viihdy kotona - oli se millainen kakku tahansa.



Minä olen aina ollut kotikissa ja asunnot on vaihdelleet opiskelijaluukusta siihen "kermakakkuun", Kaikista kodeista olen saanut viihtyisiä ja olen tykännyt olla kotona.



Jos taas ei ole kotona viihtyvää tyyppiä, ei se poreamme mitään auta tai varsinkaan se puutarha, jonka eteen pitää tehdä aikalailla töitä.

Kun asuimme leveämmin, olin paljon enemmän kotona, leivoin, järjestin paljon juhlia, kutsuin kavereita meille ihan muuten vaan. Viihdyin meillä. Nyt ei ole tilaa vieraille eikä edes leipomiselle, joten en viihdy kotona, olen sosiaalinen ja elämä on pitänyt nyt suunnata kodin ulkopuolelle.

niin ei viihdy kotona - oli se millainen kakku tahansa.

Mutta mikäs tässä kermakakussa on viihtyessä, kun aika menee kuin siivillä, sillä tekemistä riittää yllin kyllin. Aina on jossain jotain järjesteltävää, joten kotona ei käyt aika pitkäksi. Ja vapaa-aika ja lomatkin vietetään aika pitkälti kotona. Siitä johtuen kotiin onkin hankittu lapsille kaikenlaista tekemistä pihalle ja rakennettiin myös toinen saunaosasto, missä voi rentoutua omassa rauhassa, vaikka muu perhe pyörisi kotona muissa tiloissa.

No enpä usko, että koti muuttaa persoonaa. Toki pienessä kodissa haluaa laittaa lapset useammin ulos leikkimään.



Jos tekee mieli olla viihteellä niin ei se siitä kodin myötä muutu.