Miksi väitätte että pulloruokittu lapsi ei saa läheisyyttä yhtäpaljon kuin imetetty?
Minä en voinut imettää koska lapsi syntyi niin pienenä ettei jaksanut imeä rinnasta.
Mutta aivan varmasti sai läheisyyttä... vaikka pullosta ruokin lapseni söi hän aina sylissä rinnalla, joko minun tai isäntä. Ensimmäisenä elinkuukausina häntä eivät ruokkineet muutkuin minä tai isukki.
Kannoin lasta kantoliinassa ja hän vietti paljon aikaa sylissäni ja nukkui yöt vieressäni. 100% varmasti sai läheisyyttä ja rakkautta, ehkä jopa enemmän kuin monet imetetyt lapset.
Nyt on vuoden ikäinen reipas taaperon alku. Kerran on ollut flunssassa ja vauvarokossa. Kehittynyt normaalisti... hoidossa on ollut pari kertaa. Ei suuremmin silti vierasti ketää.
Kommentit (9)
Ei niitä väitteitä kukaan itse keksi. Rintaruokinnassa lapsen suu on kosketuksessa äidin ihoon, ihon tuoksu, maidon tuoksu ja lämpö ovat ihan pikkuiselle todella tärkeitä. Tottakai pullostakin ruokkiessa lasta voi pitää lähellä ja jotkut pitävät ihan vastasyntynyttä jopa paidan alla, silloin päästään kyllä jo aika lähelle.
Usein vain on niin, että pullomammojen suurin syy pulloruokintaan on toisin kuin ap:lla laiskuus ja inho koko ruokintatouhua kohtaan. Lasta roikutetaan miten sattuu, ruokailun pitäisi tapahtua mahdollisimman vikkelään ja äiti on kärttyinen. Ja heti kun lapsi pysyy pullon kanssa sitterissä, se isketään siihen ja mennään itse muihin puuhiin.
Tuo on ihme urbaanilegenda tällä palstalla. Rintaruokinta ei länsimaissa vähennä infektioherkkyyttä. Kehitysmaissa kyllä vähentää ja roimasti. Räkätautisairastavuudella ei ole mitään tekemistä rintaruokinnan kanssa, vaikka rintaruokinnalla onkin paljon hyviä terveydellisiä vaikutuksia korvikeruokintaan verrattuna.
Vierailija:
Usein vain on niin, että pullomammojen suurin syy pulloruokintaan on toisin kuin ap:lla laiskuus ja inho koko ruokintatouhua kohtaan. Lasta roikutetaan miten sattuu, ruokailun pitäisi tapahtua mahdollisimman vikkelään ja äiti on kärttyinen. Ja heti kun lapsi pysyy pullon kanssa sitterissä, se isketään siihen ja mennään itse muihin puuhiin.
" Usein vain on?" Kuulostaapa todella asiantuntevalta.
Oletko kuullut lapsista, jotka kieltäytyvät syömästä rintaa ja sitten vielä syömästä maitoa pullosta sylissä? Ilmeisesti tämä sylissä syönnin vastustaminen liittyy jotenkin imetyksen vastustamiseen, mutta näitä lapsia ei saa syömään pullosta sylissä. Joskus siis se ainoa vaihtoehto on laittaa lapsi sitteriin tai lattialle ja syöttää siinä. Tietysti äiti voi tässäkin tapauksessa istua tai maata kiinni lapsessa, silitellä, paijata ja jutella. Mutta syliin lapsi ei suostu syömään.
Ja tähän on muuten ihan turha vastata mitään soopaa ja mussutusta siitä, että äiti ei ole yrittänyt tarpeeksi tms. Oma lapseni on tällainen tapaus ja takuulla ollaan yritetty kaikenlaiset kikat. Yllättävän moni tuntemani rintaraivoaja- ja -kieltäyjävauva on muuten ruvennut ronkeliksi syömistavan suhteen juuri edellä mainitsemallani tavalla.
Rankkaa se on äidillekin henkisesti, uskokaa ihan huviksenne. Ensin ei kelpaa rinta ja sitten ei edes sylissä syöminen. Muuten kyllä nauttii paijaamisesta ja läheisyydestä, nukkuu perhepedissä jne, mutta sylissä ei syö. :-(
näin sujuu syöminenkin hyvin. Imetys loppui kun poika oli vajaa 4kk.
Eikös se nyt ole selviö, että jos äidinmaidosta saa perheessä jylläävää flunssaa vastaan vasta-aineita niin ainakin oireet lievittyvät?
Ok, teillä on syy iskeä lapsenne pullon kanssa sitteriin. Mutta läheisyyttä lapsi ei siinä saa niin paljon kuin rintaruokittu, ja sitähän ap alunperin kyseli. Eli perustelitte itse väitteen itseänne vastaan. : )
Kyllä, mutta vain siinä tapauksessa, että äiti on ehtinyt sairastua ensin. Ja ne flunssavirusvasta-aineethan eivät kauan säily, ei äidissä eikä vauvassa. Olet periaatteessa oikeassa, mutta ilmeisesti tällä ei yleiseen sairastuvuuteen kuitenkaan ole käytännön merkitystä, kun tällaiseen lopputulokseen on päädytty. Ja itse kyllä imetin 10 kk ja lapsi on terve, ettei tästä nyt sitten taas revitä mitään asenteellisuutta.
Vierailija:
Ok, teillä on syy iskeä lapsenne pullon kanssa sitteriin. Mutta läheisyyttä lapsi ei siinä saa niin paljon kuin rintaruokittu, ja sitähän ap alunperin kyseli. Eli perustelitte itse väitteen itseänne vastaan. : )
Eiköhän nuo kommentit vauvan syöttämisestä sitterissä kohdistuneet sille neropatille, joka sanoi että äidit laiskuuttaan iskevät lapsensa sitteriin syömään pullosta? Että siihen sitterissä _syöttämiseen_ voi olla joku syy, muukin siis kuin laiskuus. Ja että lapsi voi tosiaan syödä vaikka sängyllä maaten - suostuvathan jotkut lapset imemään rintaakin vain makuullaan.
Toinen asia sitten on tuo läheisyyden määrä. Eihän pulloruokittu nyt saa suullaan sitä läheisyyttä mitä imetetty, mutta muuten voi kyllä saada olla saman verran sylissä ja kainalossa (esim. yöllä). Jos pullosta syöttävä äiti on syöttötilanteessa " läsnä" , hellii vauvaansa, pitää katsekontaktia, juttelee, huomioi syömisen tauot yms, niin kyllähän se läheisyys aika hyvällä mallilla on. Ja jos vauva ei suostu syömään sylissä, häntä voidaan sitten sylitellä muuten ja nukuttaa esim. perhepedissä, jolloin hänkin saa kokea äidin fyysistä läheisyyttä ja lämpöä muuten kuin syöden.
Ja kolmanneksi - eihän tämä nyt oikeasti ole mikään puolesta-vastaan-tilanne, jossa pitää perustella ja väitellä ja pitää puoliaan. Suurin osa äideistä varmasti tekee parhaansa lapsen tarpeiden täyttämiseksi ja haluaa antaa läheisyyttä tavalla tai toisella. Turha siitä on tehdä nimittelyllä ja lällättelyllä kiistaa, että mikä leiri tässä nyt on oikeassa. Emmeköhän me kaikki kuitenkin halua parasta lapsillemme, vai? Ja näin ollen olemme siis kaikki samalla " puolellakin" .
(((Mitä ihmetteä minäkin tällä palstalla vänkään? Idioottimaista ja tässä jos jossain menevät kaikki paukut ja kipinät hukkaan. Hyödyllisempää olisi vaikkapa lukea...)))
riippuu missä se vauva sitä pulloa saa, jos pistetään sitteriin istumaan pullon kanssa, ei taatusti saa läheisyyttä niinkun rintaruokittu.
tosin eiköhän suurin osa pulloäideistäkin anna ruoan sylissä tai vieressä... itse ainakin annoin.