Oletko sinä oikeasti onnellinen?
Kommentit (6)
Olen köyhä yh, aikanaan raiskattu, alkoholistin kanssa elänyt ja silloin myös hakattu.mutta sain lapsen, olemme terveitä eikä enää tarvitse pelätä ketään!Olen vapaa ja päätän asioistani itse.Rahaa ei ole paljon, mutta eipä sitä kaivatakaan.Kyllä olen onnellinen ja aidosti elämäänsä tyytyväinen.
2 lapsen yh. Miehiin en enää luota tippaakaan, mutta muuten nautin elämästäni täysillä!
Pitäis sitä kait olla onnellinen, kun on mies, ja lapsi ja kaunis koti. On työpaikka, ei suurempia rahahuolia, ja ystäviä.
Mutta toisaalta, juuri toisen keskenmenon kokeneena ei jaksa oikeen olla oikeesti onnellinen, vaikka kait sitä pitäisi olla.
Ja vanhempani ovat huonossa kunnossa.
En osaa sanoa....
Näen ja koen joka päivä onnen tunteita. Rakastava mies, nauravaiset ja elämää hersyvät lapsemme, takkatuli, kaunis maisema, palavat kynttilät, hyvä kirja, yhteiset hetket perheen kanssa, arki kaikkine väreineen. Näen elämässä yleensä sen aurinkoiset puolet. Ehkäpä minulle on suotu enemmän kuin kukaan ansaitsee.. Näin minusta joskus tuntuu kun pakahduttava onni valtaa minut.
Aineellisella puolella: minulla on hyvä ammatti, oma koti, toimeentulo turvattu, hyvä turvaverkosto -> ihanat vanhemmat ja appivanhemmat, läheiset välit sisaruksiini jne.
Miten niin perustele?!
Koen itseni onnelliseksi. Sisälläni on hyvä, onnellinen onnen ja perustyytyväisyyden tunne. Olen siis onnellinen.
Elämässä moni asia heittää häränpyllyä. On rahapulaa; en tiedä vieläkään, mitä tehdä " isona" , vaikka 30 vuoden ikä lähenee uhkaavasti; on ollut sairautta, lasta on toivottu turhaan jo viisi vuotta. Mikään näistä asioista ei muuta sitä, että olen onnellinen ihminen.
Mulla on rakas mies ja lapsi, on kiva asunto, mukava työpaikka ja jokunen hyvä ystävä. Mutta ennen kaikkea mä pidän onnellisuutena tiettyä henkistä tasapainoa, on hyvä olla.