Meillä kummittelee : 0 True story!

Tässä esiin? Paitsi tuo yhden vastaajan skitsoksi haukkunut. Unihalvaus ei ole mielenterveysongelma, voi ihan varmasti kohdata ketä tahansa, untahan se on vain, mutta saakutin pelottavaa sellaista.

jep, kummituksia ei ole olemassa, siinä olet olemassa. Sen sijaan henkiolennot, jollainen sinäkin arvon skeptikko olet, on helppo havaita. Inkarnaation aikana henkiolennot ovat naapurin pirkko, sinä ja minä, ja inkarnaatioiden välillä sielut ovat toisessa värähtelytaajuudessa, jolloin tietyillä tekniikoilla ovat havaittavissa, tilanteesta riippuen voi aistia näkemällä, tuntemalla, kuulemalla, keskustelemalla.



Ihminen ei tiedä vielä mistään mitään. Vasta nyt kvanttifysiikka on ymmäränyt fotoniparien käyttäytymisen, joka on ajatuksen voiman esiaste. Jokaisella meistä on kyky parantaa, kyky kommunikoida, kyky ottaa kontaktia, kyky havannoida tuonpuoleista.

Olen itse saanut luonnontieteellisen yliopistokoulutuksen ja olen mensan jäsen. En ole ns tyhmimmästä päästä, noin yleisellä tasolla ajatellen, ja silti voin olla vain nöyrä omassa tietämättömyydessäni. Universumi on mieletön tietoverkko, suuren älyn matriisi, josta me ihmiset tunnemme ja tedämme vain murusen verran.



Sata vuotta tästä eteenpäin tilanne on oleva toinen jo jossain määrin. Ihmiskunnan on kerättävä valtavasti lisää valmiuksia oikean monikerroksisen kvanttitodellisuuden ymmärtämiseen.



Apn ongelma johtunee ajan spiraalimaisesta - ei lineaarisesta - todellisuudesta jossa samanaiakisesti voi olla useita ajanjaksoja rinnakkain ja päällekkäin. Toisesta ajasta ulottuvamuistijälki, "raapaisu", osuu ap:n aikatodellisuuteen vaikkei varsinaseti tapahdu tässä hetkessä. Ei ole vaarallista, ei voi vahingoittaa sinua fyysisesti, menee ohi ajastaan.

Minustakin sellainen ihmisen ylemmyydentunto, etta kaikki tieto on jo saavutettu, on vastenmielista. Erityisen vastenmielista on heti vetaa esiin nama mielenterveysjutut, kun joku kertoo kokemuksistaan.

kaikkea tietoa ole saavutettu, läheskään.

Mutta koko ajan keksitään ja opitaan lisää.

Ja samalla harhauskomukset kitketään pois.

Että emme koskaan saavuta täydellistä ymmärrystä kaikesta?

Eivätkä nämä tässä ketjussa kuvatut ole mitään uskomusasioita. Mielestäni kertoo ihmisen typeryydestä, että kertoo ettei usko "kummituksiin". Mieluummin vaikka, että uskoo, että kaikelle on ihmisjärjellä ymmärrettävä, looginen selitys jonka tiede tuntee. Ja mstä taas sellainen uskomus kertoo? Hmm.. no ainakin loputtomasta uskosta ihmisen mahtavuuteen.

jep, kummituksia ei ole olemassa, siinä olet olemassa. Sen sijaan henkiolennot, jollainen sinäkin arvon skeptikko olet, on helppo havaita. Inkarnaation aikana henkiolennot ovat naapurin pirkko, sinä ja minä, ja inkarnaatioiden välillä sielut ovat toisessa värähtelytaajuudessa, jolloin tietyillä tekniikoilla ovat havaittavissa, tilanteesta riippuen voi aistia näkemällä, tuntemalla, kuulemalla, keskustelemalla.

Ihminen ei tiedä vielä mistään mitään. Vasta nyt kvanttifysiikka on ymmäränyt fotoniparien käyttäytymisen, joka on ajatuksen voiman esiaste. Jokaisella meistä on kyky parantaa, kyky kommunikoida, kyky ottaa kontaktia, kyky havannoida tuonpuoleista.

Olen itse saanut luonnontieteellisen yliopistokoulutuksen ja olen mensan jäsen. En ole ns tyhmimmästä päästä, noin yleisellä tasolla ajatellen, ja silti voin olla vain nöyrä omassa tietämättömyydessäni. Universumi on mieletön tietoverkko, suuren älyn matriisi, josta me ihmiset tunnemme ja tedämme vain murusen verran.

Sata vuotta tästä eteenpäin tilanne on oleva toinen jo jossain määrin. Ihmiskunnan on kerättävä valtavasti lisää valmiuksia oikean monikerroksisen kvanttitodellisuuden ymmärtämiseen.

Apn ongelma johtunee ajan spiraalimaisesta - ei lineaarisesta - todellisuudesta jossa samanaiakisesti voi olla useita ajanjaksoja rinnakkain ja päällekkäin. Toisesta ajasta ulottuvamuistijälki, "raapaisu", osuu ap:n aikatodellisuuteen vaikkei varsinaseti tapahdu tässä hetkessä. Ei ole vaarallista, ei voi vahingoittaa sinua fyysisesti, menee ohi ajastaan.

Joo, taidan olla yksi niistä harvoista jotka tämän viestin sisällön ymmärtää. Ja olen samaa mieltä. Mutta mielestäni kyseessä saattaa olla henkiolento, joka on vain väärässä paikassa. Ap:n kannattaisi kokeilla vain hiljaa mielessään tai ääneen pyytää olentoa menemään valoon. Tai sitten rukoilla enkeleitä ohjaamaan henkiolento valoon. Kuten tahansa oman maailmankatsomuksen pohjalta tuntee paremmaksi tavaksi.

Asumme vanhassa puutalossa (kulkee miehen suvussa). Talo on aina narissut ja nurkat paukkunut, normaalia vanhan rakennuksen ääntelyä, ajattelin.



Olen aina ollut äärimmäisen kyyninen kaiken yliluonnollisen hömpötyksen suhteen ja naureskellut aika tavalla, jos joku tämmöistä vakavissaan kertoi. Senpä takia en ole itsekään viime aikaisista tapahtumista kertonut kenelläkään miestäni lukuun ottamatta (enkä kerro)



Jotain kuitenkin muuttui lastemme (=identtiset kaksoset )syntymän jälkeen. Ollessani vielä kotona lasten kanssa, koin pari kertaa, että joku ylimääräinen oli vahvasti läsnä. Laitoin nämä fiilikset kuitenkin sen piikkiin, että olen ollut liikaa neljän seinän sisällä.



Tämän vuoden puolella on kuitenkin toistuvasti pistänyt miettimään eräs ilmiö. Olemme lasteni (nyt 5 v.) kanssa kolmestaan talomme kellarissa. Lapset kysyvät:” Äiti, kuka toi täti on?” Minä kysyn ”Ai mikä täti? Missä?” Keskustelu loppui pari ekaa kertaa tähän ja jatkoin hommiani, enkä muistanut koko asiaa enää. No kerran sitten ihan keskeytin hommani ja menin ihan katsomaan toiseen huoneeseen, jossa lapset leikkivät. Kysyin, että missä täti on ? Molemmat tuijottivat totisena samaan suuntaan. Itse en nähnyt mitään.



Vähän tämän jälkeen, haastattelin kumpaakin erikseen ja eri aikaan ihan ohimennen tästä ”kellarin tädistä”. Olin järkyttynyt kun kummankin kuvailut täsmäsivät: ruskea hame, valkoinen paita, joku huivi tai semmoinen ja käsittämättömin yksityiskohta: joku punainen jälki naamassa. Kerroin asiasta miehelle. Nauroi makeasti ja kuittasi koko jutun lasten mielikuvitukseksi ja juksaukseksi.



Vähän tämän jälkeen alkoi kuulua koputukset. Nämä kuuli miehenikin. Kuuluu iltaisin, ei tiedetä mistä ääni tulee. Talossa on sukututkimuksen mukaan viime vuosisadalla asunut myös identtiset kaksoset, pariinkin otteeseen, samaa sukupuolta kuin meidänkin. Liittyisköhän tämä jotenkin asiaan ? Voi voi. Sekopääksi tässä itsensä tuntee.

Tuota sisäilmaa, lämpötilaa ja unihalvausta, en periaatteessa kiellä, etteikö jotain henkijuttuja voisi olla olemassa. Ainakin mua kiinnostaa melko paljon, jos vaikka joku juttu olisikin totta.

Mutta ap:n kokemukset nyt vain mielestäni olisi ensimmäisenä helpoin selittää juuri noilla. Muutahan hän ei maininnut kuin valot, mutta ehkä sellaisiinkin voi olla joku luonnollinen selitys.

Sääli jos hän nyt vain odottaisi apua joltain manaajalta, ja kun sitä ei tule, niin myisi talon peloissaan, ja kenties sama ongelma (unihalvaukset ainakin) seuraisivat häntä uuteen asuntoon. Ja varmaan sen liian korkean lämpötilan aiheuttama ilmapiirikin.

Tuon jonkun toisen havaintoihin en siis ota kantaa, joka ilmeisesti on havainnut muutoinkin kaikenlaista, kuin unissaan. Mutta siitä huolimatta se unissaan koettu voi hyvinkin olla hänelläkin unihalvaus.

tiedekin osin kuuluu uskon piiriin. Todennakoisesti ihminen ei koskaan kaikkea tietoa saavuta.



Ei minulla ole mitaan takeita siita, etta ajalla on spiraalimainen luonne.



Skitsokommenttiin totesin, etta olen kyllastynyt siihen, etta naista asioista keskusteltaessa otetaan heti mielenterveysongelmat esiin. Unihalvausta en ole vaittanyt mielenterveysongelmaksi.



Kellarin tati kuulostaa huolestuttavalta. Minunkin lapseni ovat joskus sellaisesta puhuneet, ja olen kirjannut sanomiset muistiin.

mutta uskon siihen että joillain aikuisillakin on niin vilkas mielikuvitus kuten lapsilla yleensä ja siitä aiheutuu näitä "yliluonnollisia" kokemuksia. Meidänkin edellisessä asunnossa sattui erikoisia tapauksia sattumoisin appiukon kuoleman jälkeen, mm. se että appiukon maalaama taulu putosi seinältä keskellä yötä ja aika hassua oli se ettei taulun lasi mennyt putoamisesta rikki. Muuton jälkeen ei ole mitään eriskummallisuuksia tapahtunut, mutta ihmisen mieli voi vääntää kaikenlaiset sattumukset yliluonnolliseksi niin halutessaan.

Lasten värähtelytaajuus -eli atomien, kvarkkien, fotonien resonanssi - on paljon aikuista tiuhempi eli korkeavärähteisempi ja siksi lapset näkevät ns verhon tuolle puolen. Se tuonpuoleinen ei ole missään taivaassa vaan tässä samassa paiassa mutta eri taajuudessa tai eri aikakehillä. Lapsi pystyy helposti näkemään ei-inkartoituneet henkiolennot, samoin ihmisten (väri)aurat, parantavan energian virtaamisen esim hoitajan kädestä jne.



Kun lapsi näkee ja kertoo havannoistaan, hänet lytätään, häntä ivataan ja hyvin pian lapsi oppii että näetystä ei puhuta, ja pikkuhiljaa kyky katoaa. (Sen saa aktivoitua kyllä aikuisenakin pienellä harjoituksella nopeasti).



Älä vähättele lastesi näkemää ja kokemaa. Voitte yhdessä puhua "tädille" ja selittää että täti on jänyt väärään paikkaan jumiin, ja pyytää häntä jatkamaan valotunnelia eteenpäin.ja jos täti haluaa jäää ja annatte siihen luvan, niin ääneen kerrtte säännöt, joiden puitteissa oleskelu saa jatkua. Täti kyllä ymmärtää sinua. Ei tarvitse välttämättä puhua edes ääneen.



Toistan ja korostan, että maailmankaikkeuden näkyvä ja kosketeltava todellisuus on vain yksi monista eri tasoista. Ja ihmisten ymmärrys ajasta, paikasta, ja olemassaolosta erittäin vaillinnaista.



1600- luvulla luultiin että maa on litteä pannukakku, ja nykyihminen naureskelee tuon ajan tietämykselle. Voin taata että 2400-luvun ihminen nauraa ihan samoin meile ja tälle meidän nykyajan "tietämyksellemme". Eräällä tapaa olemme vielä pitkälti noissa pannukakkuasetelmissa. :)

Lasten värähtelytaajuus -eli atomien, kvarkkien, fotonien resonanssi - on paljon aikuista tiuhempi eli korkeavärähteisempi ja siksi lapset näkevät ns verhon tuolle puolen.

1600- luvulla luultiin että maa on litteä pannukakku, ja nykyihminen naureskelee tuon ajan tietämykselle. Voin taata että 2400-luvun ihminen nauraa ihan samoin meile ja tälle meidän nykyajan "tietämyksellemme". Eräällä tapaa olemme vielä pitkälti noissa pannukakkuasetelmissa. :)

VITTU MITÄ SOOPAA!!!!!!!!!!

Buhahahahahahahahahaahaa!

Ja mitä 2400 luvun ihmiseen tulee, hän varmastikaan ei naura tietämyksellemme. Hän muistelee tätä aikana jolloin kehitys vasta alkoi.

Emmehän mekään naura höyrykoneille tms -sehän oli vaan uskomattoman hienoa ja kiehtovaa kun teollinen kehitys alkoi.

Sinulle ja kaltaisillesi kummituksiin uskojille he kyllä nauravat yhtä räkäisesti kuin nykyäänkin tehdään.

siksi jututin lapsiani hyvin tarkkaan hanen edesottamuksistaan. Olen se, joka sanoi, etta meillakin lapset nahneet tadin kellarissa. Kirjasin tuolloin jutut ylos.

Lasten värähtelytaajuus -eli atomien, kvarkkien, fotonien resonanssi - on paljon aikuista tiuhempi eli korkeavärähteisempi ja siksi lapset näkevät ns verhon tuolle puolen.

1600- luvulla luultiin että maa on litteä pannukakku, ja nykyihminen naureskelee tuon ajan tietämykselle. Voin taata että 2400-luvun ihminen nauraa ihan samoin meile ja tälle meidän nykyajan "tietämyksellemme". Eräällä tapaa olemme vielä pitkälti noissa pannukakkuasetelmissa. :)

VITTU MITÄ SOOPAA!!!!!!!!!!

Buhahahahahahahahahaahaa!

Ja mitä 2400 luvun ihmiseen tulee, hän varmastikaan ei naura tietämyksellemme. Hän muistelee tätä aikana jolloin kehitys vasta alkoi.

Emmehän mekään naura höyrykoneille tms -sehän oli vaan uskomattoman hienoa ja kiehtovaa kun teollinen kehitys alkoi.

Sinulle ja kaltaisillesi kummituksiin uskojille he kyllä nauravat yhtä räkäisesti kuin nykyäänkin tehdään.

Meistä kahdesta minä teen luonnontieteelliseltä tieteenaalta väitöskirjaa. Uskallan koulutukseni puolesta väittää, että tietämykseni takia tiedän paremmin miten paljon EN tiedä. Eli sinä et tiedä, mutta et tiedä tietämättömyyttäsi. Minä tiedän sen, miten valtavan vähän ihminen tässä kehityksen vaiheessa todellakin tietää, nimenomaan luonnontieteelliseltä kannalta.

Oletko tehnyt väittärin siitä että henkiolentoja ei ole olemassa? Jos et niin miten voit tietää perustellusti tieteelisessä kontekstissa että niitä ei ole?

Toisaalta, tuskin ymmärrät edes viestin sisältöä joten turha vaivautua.

"Kummitusterveiset" täältä yliopiston luentosalista kuitenkin.

"Kummitusterveiset" täältä yliopiston luentosalista kuitenkin.

yksi joka tulee myöhemmin valittamaan miksei saa kunnon töitä vaikka on oikein yliopistossa opiskellut.

Huoh... todistapa nyt sinä sitten että kummituksia ON olemassa niin lupaan sen jälkeen tarkistaa asennettani.

Olen se, jonka kaksoset on nähnyt tädin toistuvasti kellarissa. Tunnen lapseni ja huomaan melko nopeasti jos on narraus kysymyksessä. Kadun nyt, että kysyin heiltä asiasta, koska samanlaiset vastaukset järkyttivät minua uskomattoman paljon.



Vastatessaan molemmat juttelivat kevyeen sävyyn arkipäiväisesti ja vähän tyyliin: "No se täti nyt on aina ollut siellä". Onneksi itsekin sain pokan pidettyä ja oltua kuin "ei tässä mitään". Se nyt vielä puuttuisi, että asiasta tehdään oikein numero :( En ole maininnut tätiä lapsilleni kesän jälkeen.



Olen 100 % prosenttisen varma, että lapseni ainakin uskovat nähneensä tämän täti-ihmisen kellarissamme. Se onko siellä oikeasti jotain, onkin jo sitten aivan toinen asia. Nykyään kuulostelen tarkasti heidän leikkejänsä kellarissa ja tädin ilmestymistä ennen en ole ainakaan toistaiseksi kuullut esim. kuiskailua tai hihittelyä, eli että voisivat sopia, milloin täti muka taas "ilmestyy".



Lisättäköön vielä, että kellarimme ei ole mikään synkkä ja pimeä kolo, vaan sitä on vuosien myötä rempattu isosti ja siellä sijaitsee myös valoisia asuintiloja.

Ja teen työn ohessa jatkotutkintoa eli väitöskirjaa. Cv näyttää 15vuoden työuran jäljiltä oikein mallikkaalta, ei tarvitse huolejtia työllistymisestäni.



Ja tuohon toiseen lohkaisuun...nyt kun tuollaisen läpän heitit, niin itse asiassa saatanpa tehdäkin tutkimusta ehdottamastasi aiheesta, sillä vasta viimeisen kolmen vuoden aikana on eurooppalaisen keksinnön myötä pystytty kehittämään tarpeeksi herkkiä mittalaitteita ns värähtelufrekvenssin eli "energioiden" mittaamiseen. Jonkunhan se pitää tästäkin aiheesta eka tutkimus pistää kirjoihin ja kansiin! :)



Ja olen tosissani tästä ideasta.

Jäin miettimään, että mun lapseni on myös 6-vuotiaana nähnyt pienen tytön keinussamme, ja näytti olevan aidosti hämillään, kun ei tultuani paikalle siellä ketään ollutkaan. Lähipäivinä myös päätti, että eräs sukulainen on "paha mies, ja äiti ei saa mennä tuon kanssa tuonne sisälle."

Myöhemmin kysellessäni kuittasi vältellen sitten, että narrasi vain.

Myöhemmin ei ole ilmennyt mitään, paitsi että noista aurojen kaltaisista kerran puhui. Silloin ajattelin, että ehkä joku sukulainen on syöttänyt hänelle tällaisia juttuja, koska kysyi minulta, mistä tiedän, että ne ovat auroja nimeltään.

Kyllähän minä olen huolissani, että voivatko nämä enteillä jotain, koska itsekään en ole ihan täyspäinen.

Vai voiko vain olla, että tietyissä vaiheissa lapsen päässä nyt kävisi sellaisia mullistuksia, että tällaiset ohimenevät harhatkin ovat ihan mahdollisia, aivan kuin nuo unihalvauksetkin.

"Kummitusterveiset" täältä yliopiston luentosalista kuitenkin.

yksi joka tulee myöhemmin valittamaan miksei saa kunnon töitä vaikka on oikein yliopistossa opiskellut.

Huoh... todistapa nyt sinä sitten että kummituksia ON olemassa niin lupaan sen jälkeen tarkistaa asennettani.

osoittaa, että vasta tietyn älykkyystason yläpuolella oleva ja tietynasteisen tietotason saavutettuaan ihminen saattaa olla riittävän nöyrä ja fiksu ymmärtääkseen ja tunnustaakseen, että tämä maailma ei ole vain se, mitä vuonna 2012 palloa tallaavat ihmiset näkevät ja pystyvät tieteellisesti todentamaan.

Skeptikoiden ongelma on usein se, että vaikka ymmärrettävästi "harhaluulot koitetaan kumota" tieteellisillä todisteilla, katsotaan, että ne asiat, joita ei voida todistaa tieteemme keinoin, eivät ole olemassa. Eli suodatetaan ulos ne asiat, joita ei voi ymmärtää.

Ja on aivan järjetöntä pyytää todisteita vaikkapa koputuksista, nähdyistä hahmoista tai vastaavista. Mutta tarpeeksi kovapäisen ihmisen ollessa kyseessä koputuksia ei ole kuulunut, ellei niitä saada kuulumaan uudestaan, äänitettyä jne.

Enkä tarkoita Lorinalla naisen nimeä vaan kamalaa lorinaa pitkin yötä ja päivää. Ihan, kuin joku kaataisi vessanpönttöön vettä. Päivän mittaan lorisee 8-13 kertaa. Joskus yölläkin:(

kehitelleet yhdessä mielikuvitus "ystävän". Vaikka sä kuulustelit niitä eri aikaan, niin onhan ne jo aikaisemmin voineet keskustella asiasta.



Kaikenlaiset koputukset yms. on selitettävissä, joskus niille voi olla ihan uskomattomia (mutta järkeviä) selityksiä.

Meillä joskus kuului ihme ääniä makuuhuoneessa ja vaatehuoneessa. Iltaisin ja öisin. Kyseessä oli orava joka oli päässyt vintille rapisemaan, ja sitä ei kuullut päivällä kun oli muuta hälinää.



Mutta kyllä mä silti uskon, että joissain taloissa on jotain outoa, jota ei pysty selittämään.



Itse olin muutama vuosi sitten töissä vanhaikodissa jossa öisin yleensä klo 24-02 välillä kuului jostain koputusta. Melkein kaikki yöhoitajat olivat kiinnittäneet siihen huomiota ja eräs suht järkevä asukaskin ihmetteli, että mikä koputtelu aina yöllä kuuluu.

Olihan toi vähän pelottavaa, kun yksin valvottiin sillä osastolla. Mutta järki sanoi, että joku syy noille koputuksille oli.

ei tarvitse olla huolissaan, on ihan normaalia ja sallittakoon aikuisellekin omat mielikuvitusystävät näin halutessaan :) terkuin myös eräs yliopiston luentosalin penkkejä kuluttanut ;)