Tässä se taas nähdään, miten itsekkäitä nykyajan lapsettomat ovat!

jos vaikka seurustelukumppani on loukkaantunut tai sairastunut vakavasti tai äiti tai isä joutunut sairaalaan tms.

Tai jos hän on vaikka hankkinut liput teatteriin sille illalle.

Ja on suunnitellut rentouttavan koti-illan. Joka tapauksessa, oli syy mikä _tahansa_, lapsettomuus ei tarkoita velvollisuutta tuurata vanhempia. Piste.

Miksi ihmeessä oletatte toisten ihmisten huolehtivan teidän lapsistanne?

että lapsettoman pitää olla aina se joka joustaa. Ei, ei ja ei, myös lapsettomalla voi olla tärkeitä menoja ja hänellä on oikeus mennä. Tämä maailma ei pyöri vain lapsiperheiden ympärillä.

Ikävä kyllä sä kuulostat teistä itsekkäämmältä. Oletat automaattisesti että lapseton on se joka siirtää menonsa jotta sinä pääset menemään omien suunnitelmiesi mukaan.

Kyse ei ole minusta siitä, että olettaisimme toisten ihmisten huolehtivan lapsistamme, vaan pohjimmiltaan siitä, että tuurausvuoroista voidaan sopia. Yleensä se onnistuu ainakin meidän työpaikalla melko hyvin. Jos jollakin on yllättävä meno tai meno, jota ei muistanut työvuoroa ottaessaan, niin joltakin löytyy sen verran vapaata sinä iltana, että voi sen vuoron ottaa itselleen. Vastaavasti lapsellinenkin voi tuurata lapsettoman vuoroja, jos ja kun semmoinen tarve tulee.



Tietysti voisi yleensäkin kysyä, että miksi ihmiset lainkaan olettavat, että toiset ottaisivat heitä millään tavalla huomioon.



Kaikki se on tietysti perimmältään turhaa. On turhaa keitellä työkavereille kahvia, on turhaa tuoda töihin kahvipöytään mitään jaettavaa, on turhaa toivottaa hyvää viikonloppua ja hyvää joulua ja juhannusta.



Koko elämä on yksi turhuuksien turhuus...

Itse vaihdan työkavereiden kanssa vuoroa aina jos se minulle vaan käy. Työkaverit tietävätkin että meillä on hyvä, joustava lastenhoitosysteemi joten useimmiten vaihto onnistuu vaikka lapsia on. Yhtä lailla vaihdoin silloin kun ei ollut vielä lapsia.



Ei lapsettomilla ole mitään velvollisuutta joustaa sen enempää vain siksi ettei satu olemaan lapsia. Et kai sinäkään kuvittele, ettei sinun tarvitse ikinä vaihtaa vuoroja, koska eihän se nyt käy kun sinulla on lasten mukaan aikataulut? Ei ihme silloin jos sinuakaan ei auteta.

Koska eihän LAPSETTOMALLA nyt ole mitään elämää, kun ei ole niitä LAPSIA. Tottakai toiset pitää ottaa huomioon, mutta tässää tapauksessahan ap:n työkaverille ei syystä tai toisesta onnistunut ap:n auttaminen. AP veti herneen nenään, koska hänen mielestään lapsettoman velvollisuus on joustaa.

Kyse ei ole minusta siitä, että olettaisimme toisten ihmisten huolehtivan lapsistamme, vaan pohjimmiltaan siitä, että tuurausvuoroista voidaan sopia. Yleensä se onnistuu ainakin meidän työpaikalla melko hyvin. Jos jollakin on yllättävä meno tai meno, jota ei muistanut työvuoroa ottaessaan, niin joltakin löytyy sen verran vapaata sinä iltana, että voi sen vuoron ottaa itselleen. Vastaavasti lapsellinenkin voi tuurata lapsettoman vuoroja, jos ja kun semmoinen tarve tulee.

Tietysti voisi yleensäkin kysyä, että miksi ihmiset lainkaan olettavat, että toiset ottaisivat heitä millään tavalla huomioon.

Kaikki se on tietysti perimmältään turhaa. On turhaa keitellä työkavereille kahvia, on turhaa tuoda töihin kahvipöytään mitään jaettavaa, on turhaa toivottaa hyvää viikonloppua ja hyvää joulua ja juhannusta.

Koko elämä on yksi turhuuksien turhuus...

Et ole varmaankaan ottanut tätä lapsetota huomioon koskaan vaan olet aina asettanut itsesi ja omat halusi etusijalle. Ehkäpä hän on joskus pyytänyt sinua joustamaan mutta et ole joustanut. Sitä yleensä saa mitä tilaa.

Itseäni lapsettomana ärsyttää juuri tämä minun menojeni vähättely. Jos itselläni on sovittu vaikka kampaaja aika, oletetaan minun voivan perua sen lapsellisen menojen takia, koska minun ei tarvitse järjestellä lapsien hoitoja jne. Toisaalta myös ihmetellään miten minulla voi lapsettomana olla kiire ja stressiä. En huutele perhetilannettani muille, esim. sairastunut isäni tarvitsee nyt paljon apua ja tukea, ja minua loukkaakin asioideni vähättely. Tottakai olen mielelläni auttamassa ystäviäni ja heidän perheitään, mutta ei minullakaan voimat kaikkeen riitä!

Mutta me ihmiset ajattelemme vain itseämme. Jopa näin, kun joulu on tulossa. Muista sitten, että jos hän pyytää sinua vaihtamaan vuoroa, sanot ettei käy.

Ja itserakkaita myös. Kyllä me miehetkin tämän tiedämme ja sitä hyödyntää osaamme.

kun muiden ihmisten pitäisi pistää omassa elämässään etusijalle SINUT ja SINUN maailmannapa-jälkikasvusi. Katso peiliin. Etkä taida olla kovin älykäs, kun yleistät noin. Mistäpä tiedät vaikka hänellä olisi tosiaan hyvinkin tärkeää menoa itsellään? Ei hän ole selitysvelvollinenkaan millään tavoin sulle. Olisit jättänyt lisääntymisen väliin, jos et sitäkään maailmanmenosta tiennyt, ettei se sun perhe-elämäsi ole keskipiste kuin tasan sulle itsellesi ja puolisollesi. Kuinka edes kehtaat kuvitella, että sen pitäisi olla sitä esimerkiksi sun työkavereille työpaikalla, oli heillä sitten sinkkutalous, parisuhde tai lapsiperhe itsellään??? Mä kyllä joustan kivojen ihmisten suuntaan todella paljonkin, siis kivojen.

Mutta me ihmiset ajattelemme vain itseämme. Jopa näin, kun joulu on tulossa. Muista sitten, että jos hän pyytää sinua vaihtamaan vuoroa, sanot ettei käy.

Kyse ei ole minusta siitä, että olettaisimme toisten ihmisten huolehtivan lapsistamme, vaan pohjimmiltaan siitä, että tuurausvuoroista voidaan sopia. Yleensä se onnistuu ainakin meidän työpaikalla melko hyvin. Jos jollakin on yllättävä meno tai meno, jota ei muistanut työvuoroa ottaessaan, niin joltakin löytyy sen verran vapaata sinä iltana, että voi sen vuoron ottaa itselleen. Vastaavasti lapsellinenkin voi tuurata lapsettoman vuoroja, jos ja kun semmoinen tarve tulee.

Tietysti voisi yleensäkin kysyä, että miksi ihmiset lainkaan olettavat, että toiset ottaisivat heitä millään tavalla huomioon.

Kaikki se on tietysti perimmältään turhaa. On turhaa keitellä työkavereille kahvia, on turhaa tuoda töihin kahvipöytään mitään jaettavaa, on turhaa toivottaa hyvää viikonloppua ja hyvää joulua ja juhannusta.

Koko elämä on yksi turhuuksien turhuus...

suutut ja alat meuhkaamaan siitä kuinka itsekkäitä kaikki muut on, varsinkin lapsettomat ja tämä yksi erityisesti. Oikeesti sä et edes tiedä mikä meno sillä työkaverilla on, sä vaan oletat automaattisesti että muiden pitää tehdä kuten sinä haluat koska sinun lapsesi ovat niin tärkeitä. Ei tää maailma vaan pyöri sinun ja lastesi ympärillä. Eikö se ole aika itsekästä kuvitella että sun menos on jotenkin tärkeämpiä kuin muiden?

mutta ennen kaikkea KYLMÄ.

Eihän tuossa nyt ole kyse tuosta lapsen äidistä että hän haluaa sitä ja tätä vaan pienestä lapsesta! Lapsi on tuohon tilanteeseen ihan viaton, aikuinen ihminen ei saa tuosta sellaista mielipahaa mitä tämä lapsi saa. Luulisi myös aikuisen ihmisen olevan sen verran aikuinen että voi siirtää oman kampaamoaikansa seuraavalle päivälle eikä kitistä jostain "kun mua ei pidetä yhtä tärkeänä". Paskat, aikuinen ihminen vinkuu kuin lapsi.

Sitten viimeisenä tulee tää "mutta kun ei ole MINUN lapseni niin ei kiinnosta".

ap on vela, joka haluaa mustata äitien mainetta. Miksi näin huonot jutut menee läpi?

Kyse ei ole minusta siitä, että olettaisimme toisten ihmisten huolehtivan lapsistamme, vaan pohjimmiltaan siitä, että tuurausvuoroista voidaan sopia. Yleensä se onnistuu ainakin meidän työpaikalla melko hyvin. Jos jollakin on yllättävä meno tai meno, jota ei muistanut työvuoroa ottaessaan, niin joltakin löytyy sen verran vapaata sinä iltana, että voi sen vuoron ottaa itselleen. Vastaavasti lapsellinenkin voi tuurata lapsettoman vuoroja, jos ja kun semmoinen tarve tulee. Tietysti voisi yleensäkin kysyä, että miksi ihmiset lainkaan olettavat, että toiset ottaisivat heitä millään tavalla huomioon. Kaikki se on tietysti perimmältään turhaa. On turhaa keitellä työkavereille kahvia, on turhaa tuoda töihin kahvipöytään mitään jaettavaa, on turhaa toivottaa hyvää viikonloppua ja hyvää joulua ja juhannusta. Koko elämä on yksi turhuuksien turhuus...

Sillä lapsettomalla työkaverillasihan OLI MENOA ITSELLÄÄN. Ja silti sinä nyt taivastelet täällä sitä, että onpa itsekäs ja joustamaton.

Kuka siis tässä olikaan se itsekäs, hmmm?

mutta ennen kaikkea KYLMÄ.

Eihän tuossa nyt ole kyse tuosta lapsen äidistä että hän haluaa sitä ja tätä vaan pienestä lapsesta! Lapsi on tuohon tilanteeseen ihan viaton, aikuinen ihminen ei saa tuosta sellaista mielipahaa mitä tämä lapsi saa. Luulisi myös aikuisen ihmisen olevan sen verran aikuinen että voi siirtää oman kampaamoaikansa seuraavalle päivälle eikä kitistä jostain "kun mua ei pidetä yhtä tärkeänä". Paskat, aikuinen ihminen vinkuu kuin lapsi.

Sitten viimeisenä tulee tää "mutta kun ei ole MINUN lapseni niin ei kiinnosta".

Mun kampaaja on sen verran varattu, että sen ajan joutuisi siirtämään monen kuukauden päähän. Ja vaikkei olisikaan, niin miksi ihmeessä ap:n työkaverilla on seliteltävä menojaan. Hänellä voi olla mikä tahansa meno, jonka vuoksi vuoron vaihto ei onnistu. Ei voida olettaa, että koko työpaikan lapsettomien åpitää olla alituisessa valmiudessa ettei ap:n muksulle _vaan_tule_paha_mieli.

ei muuta teille hoitamaan lapsenlapsia.

niin se ei mullistakaan pelkästään av-mamman omaa elämää, vaan ihan kaikkien muidenkin ihmisten, minne av-mamma nyt sitten meneekään vaatimaan itselleen muilta.



Työpaikallekin on syytä levittää punainen matto juuri häntä varten, jotta kaikki voivat antaa tämän etuoikeutetun kuningattaren kulkea siinä valikoiden mitä palveluksia ja keneltä hän kulloinkin keksiikään vaatia ensin siis raskautensa ja myöhemmin suuren äitiytensä varjolla. Ja kaikki tämä erityiskohtelu ja hänen edestään uhrautuminen yhden niin sanotusti nappiin menneen nussinnan takia! Aika hyvin. Ei mulla vaan ap:na riittäisi kantti asennoitua tuolla tavoin työtovereitani kohtaan ja kas kummaa kun minun pyytöihini aika useinkin suostutaan tässä elämässä, jopa useilla eri osa-alueilla.

vuoronvaihtoa vain LAPSETTOMALLE. Miksi ihmeessä ei yhtä hyvin lapsellisille?

omasta elämästä tuo kommentti. Moni on elänyt "elämätöntä" elämää ennen lapsia, siksi se lasten menojen "tärkeys" aiheetta korostuu.



Jos oma elämä on lapsettomana ollut sitä että vapaalla vaan makaa kotisohvalla ja katselee telkkaria, voi olla vaikea ymmärtää että useimmilla lapsettomilla on elämää kodin ulkopuolellakin. Moni lapseton on aktiivinen ihminen, jolla on laaja sosiaalinen verkosta ja paljon menoja vapaalla. Jos vaikka on harrastusporukan peli, teatteriin meno ystävien kanssa, tai vaikka treffit uuden tuttavuuden kanssa ei noita voi/halua perua siksi että työkaveri pääsee katsomaan lapsensa esitystä.



Ja vaikka kyse olisi kotihiirestä, on hänelläkin oikeus olla kotonaan silloin kun on vapaapäivä. Harvoin lasten menot tulevat yks kaks tietoon, vaan niistä tiedetään hyvissä ajoin. Kannattaa HETI kun tiedon saada alkaa sumplimaan voisiko joku vaihtaa vuoron, lyhyellä varoitusajalla harva suostuu, koska ihmisillä on oma elämä ja omat menot vapaa-aikanaan.



Lisäksi monella lapsettomalla voi olla muita velvollisuuksia, esim. hoitaa sairasta sukulaista. Itse tiedän yhden lapsettoman joka toimii tukiperheenä serkkunsa lapsille, joka 3. viikonloppu nuo serkun lapset ovat lapsettoman hoidossa.