G: Kumpaa sinä kannatat enemmän, perhepetiä vai omaa sänkyä vauvalle? perustele!

lapsi nukkui perhepedissä melkein 3vuotiaaksi, imetin 1,5vuotiaaksi. Aina nukkunut hyvin (samoin vanhemmat).Aika pienestä oppi itse käymään öisin rinnalla. Minulla oli löysä t-paita yöpaitana ja kaivautui sinne alle. Jos joku meistä olisi häiriintynyt tästä järjestelystä, niin aikaisemmin olisi mennyt omaan sänkyyn nukkumaan. Lapset ovat kovin erilaisia. Toiset eivät pysty nukkumaan edes samassa huoneessa muiden kanssa vaan tarvitsevat omaa rauhaa. mun lapsi taas on semmoinen kiehnääjä eli hakeutuu ihan kiinni vieressä nukkujaan. Nykyisin nukkuu tyytyväisesti omassa sängyssä, joskus herää ja mönkii oman peittonsa kanssa vanhempien väliin =) Niin ja niitä aikuisten petipuuhia voi tehdä muuallakin kuin sängyssä ;)

En lähde ketään neuvomaan/tuomitsemaan omista nukkumis järjestylyistään. Pääasia että kaikki nukkuisivat hyvät yöunet!

Syyt:



-tutkimusten mukaan perhepedissä on turvallista nukkua, mikäli: ei ole liikaa tyynyjä ja peittoja ylimääräisenä, kumpikaan vanhemmista ei ole alkoholin tai lääkkeiden vaikutuksen alaisena, ei ole vesisänkyä



- imetys on ollut helppoa kun vauva nukkunut vieressä



- vauva nukkunut minun ja pinnasängyn välissä ja mies toisella puolella minua, joten ei ole ollut miehen kannalta pyörähtämisvaaraa



- sitä sukupuolielämää voi toteuttaa muuallakin kuin sängyssä



Kukin tehköön tyylillään, pääasia että ihmiset saisivat kukin nukuttua tavallansa hyvin. Olkaamme avarakatseisia ja tuomitsematta muita, jotka tekevät toisin kuin me itse :)

Juurikin sen takia, että kaikki saavat nukkua. Kipeänä vauvan otan viereen nukkumaan ja uneni ovat tosi huonot, herään, kun vauva edes kääntyy :D Nykyään tuo vauva on jo taapero, kipeänä nukkuu vieressä ja herään, kun tuo potkii, tönii, huitoo yms. unissaan. Lapsi on kuitenkin hyvin oppinut nukkumaan omassa sängyssään ja ennemmin nukkuukin siellä kuin meidän vieressä, välillä olen kysynyt, haluaako nukkua vieressä, mutta nukkuu mielummin omassa sängyssä omien pehmolelujen kanssa :) Mutta kukin tavallaan ja niin kuin se sopii omalle perheelle :)

paras nukkumarauha kaikille.

Vauva oli lähellä mutta kuitenkin sen verran kaukana, ettemme heränneet jokaiseen ähinään emmekä lähteneet kökkimään vauvan sängyn viereen, että herääkö se nyt vai eikö se herää, jolloin se olisi varmasti herännyt.



Ei tarvinnut myöskään pelätä sitä, että vauva tukahtuisi peittoihin tai vanhempien väliin.



Meillä on ollut myös siitä kummalliset lapset, että esikoisen 2 ensimmäistä kuukautta lukuun ottamatta yösyöntejä ei ole harrastettu.

On olemassa turvallisuusohjeita, joiden mukaan toimimalla perhepedissä on vauvalla niin turvallista, että itse pidin ainakin riskiä hyväksyttävänä. Omassa sängyssä nukkuminenkaan ei kuitenkaan ole vauvalle täysin riskitöntä.



Ne turvallisuusohjeet ovat:

- Aikuiset eivät ole järjettömän univelkaisia, humalassa, kuumeessa tai nuku lääkkeillä.

- Kukaan perhepedissä nukkuva ei tupakoi.

- Sängyssä ei ole paksuja täkkejä irrallaan vaan ne on jalkopäästä taitettu patjan alle.

- Tyynyjä ja pehmoeläimiä yms. on vähän.

- Vauva nukkuu äidin ja seinän välissä.



Imetyksen takia meillä aloitettiin perhepedissä nukkuminen. Minun ei yöllä tarvinnut nousta ylös hakeakseni vauva rinnalle tai laittaakseni hänet takaisin omaan sänkyyn. Myöhemmin en enää herännyt lainkaan, kun vauva havahtui, nosti paitaa ja otti maitonsa.



En ole meidän kolmen lapsen kanssa joutunut valvomaan öisin käytännössä juuri ollenkaan, vaikka tiedän kyllä niitäkin lapsia, jotka ovat perhepedissäkin valvoskelleet.



Tykkään muutenkin siitä, että voin yöllä havahtuessani helposti tarkistaa, että kaikki perheessä ovat kunnossa ja tallessa. Siksi nukumme edelleen lasten kanssa samassa huoneessa, vaikka nykyään kukaan lapsista ei enää nuku perhepedissä. Nuorin on nyt 4, vanhin 9. (Seksin harrastamiseen meillä on toisessa huoneessa vierassänky.)

Ennen esikoista olin ehdottomasti sitä mieltä että omasänky ja mahdollisimman aikaisin oma huone.



Sain vauvan joka heräsi tissille 1,5 tunnin välein. Kuukauden zombeilun jälkeen vauva muutti meidän väliin ja alkoi välittömästi nukkua pidempiä pätkiä. Minä nukahdin imetyksen jälkeen nopeammin koska en ollut välillä noussut ylös.



Samainen esikoinen sai kauhukohtauksia ja nukkkui huonosti elämänsä ekat 3 vuotta. Niinpä hyväuniset muut vauvat nukkui pinnasangyssä lähellä ja muut pienet välissä.



Nykyään vanhimmat nukkuvat loistavasti omissa sängyissä ja pienin vielä meidän välissä.



Mun kaikki lapset on heräilleet öisin sinne 3v asti ja mun on vaikea nukahtaa uudelleen jos olen välillä noussut ylös (pahinta jos pitää sytyttää valot). Helpointa rauhoittaa lapsi vieressä.



Seksiä meillä harrastetaan vierashuoneessa jonka ovessa avain.

Lapsi oppii alusta asti nukkumaan yönsä. Kun lasta ei nukuteta, lasta ei mennä silittelemään, vaan hänen lähellään ainoastaan ollaan passiivisesti, hän oppii mallista (joka on ihmislajin vahvimpia oppimistapoja), ettei kukaan melskaa yöllä. Omassa sängyssä nukkuva lapsi huutelee aina välillä vanhempia paikalle, ja siitä helposti oppii kuvion, että kun huutaa, joku tulee. Sitten pitää nukuttaa, tehdä jotain, ja se yön passiivisuus on kadotettu.



Imettäminen menee siitä vierestä ilman, että äidin pitää laittaa valot ja herätä, jolloin äiti pysyy virkeämpänä päivisin (melatoniinin vaikutus häviää, jos valot laittaa päälle).



Vieressä nukkuvat vanhemmat herkistyvät omalle lapselleen eri tavalla (ja tästä herkistymisestä johtuu myös se, etteivät vanhemmat pyöri vauvansa päälle - typerimpiä ennakkoluuloja, joita olen ikinä kuullut). Jos lapsen hengityksessä tai voinnissa on äkkinäinen muutos, siihen herää. En uskonut tätä ennenkuin itse kokeilin, mutta kerran heräsin keskellä yötä aivan virkeänä ja ihmettelin, miksi. Vieressä oli vauva, joka oli ihan tulikuuma. Vielä täydessä unessa, kuume vasta noussut.



Ns. bylsiminen on ihan mahdollista hoitaa myös muualla. Tavallaan se on romanttisempaakin niin. Meillä oli kolme lasta alle 2v ikäeroilla, ja nuorimman syntyessä kaikki kolme nukkuivat makuuhuoneessamme. Me otimme keskenämme romanttista aikaa toisessa huoneessa, jossa oli "vierassohva", katsoimme leffaa, napostelimme herkkuja, harrastimme seksiä. Tavallaan tuollaiset treffit, seksin lisäksi, auttoivat parisuhdetta kukoistamaan. Nyt kun makuuhuone on taas kokonaan meidän, seksikin on paljon arkisempaa.



Meillä siis on kolme nyt jo kouluikäistä lasta. Kaikki nukkuneet vieressä noin 1,5-vuotiaiksi, saaneet imeä rintaa milloin vain myös öisin, ja siirtyneet ensin omaan sänkyyn meidän huoneessa ja 3-4-vuotiaana vähitellen omaan huoneeseensa. Yhdelläkään lapsista ei ole esiintynyt yöheräilyä imetysajan jälkeen, ei yökauhuja, ei iltoihin liittyvää "äiti, pelottaa/pissattaa/janottaa"-tyyppistä vanumista. En saarnaa näitä valintoja kellekään, mutta kun olemme jälkikäteen vertailleet ystävieni kanssa, lähinnä ne, joiden vauvat ovat alle 2kk iästä nukkuneet koko yön, ovat selvinneet ns. helpommalla kuin me, ne, joilla on yöheräilyä, unikoulua, yökauhuja ollut, ovat saaneet tehdä pitkään työtä öiden rauhoittamiseksi. Eli kannattaa ajatella koko perheen parasta ja toki tutkia sitäkin, millainen lapsi on.

Olin vannoutunut oman sängyn kannattaja ja esikoinen nukkui aina omassa sängyssä ja siirtyi omaan huoneeseen 3kk iässä. Kaikki meni tosi hyvin ja oli helppo lapsi ja nukkui hyvin..



Nyt kuopuksen synntyttyä jouduin antamaan periksi. 8kk mä taistelin sitä omaan sänkyyn ja meidän yöt oli rikkonaisia ja meinasi oikeasti uupumus voittaa. Sitten otin viereen ja unien laatu parani molemmilla. Nyt 2-vuotiaana sillä on sänky kiinni meidän sängyssä ja se kömpii melkeen joka yö kainaloon jossain vaiheessa..



joten summa summarum. kyllä asia riippuu lapsesta ja sen tempperamentista, ja mielikuvituksesta ja heräilyherkkyydestä yms. Turha sitä on oikeasti vetää itseään piippuun jos se lapsi ei nuku siellä omassa sängyssä.. mä tein sitä 8kk kunnes uupumus voitti ja lapsi sai periksi :)

mutta vauva ei. Joten se nukkuu minun vieressäni koska muuten kukaan ei nuku koko yönä. Jotenkin se yöuni on periaatteita tärkeämpää.

perustelu: lepoa, lepoa, lepoa kaiken sen ajan minkä ehtii vaakatasossa viettää!

nukuttiin perhepedissä siihen asti, kunnes vanhin lähti rippikouluun. Ehkä siellä kuuli, ettei käytäntöä ihan niin pitkään yleisesti jatketa.



Perheessä 3 lasta, ja vanhempien makuuhuoneen sänkyä lavennettiin joka lapsen syntymän jälkeen. Kaikilla lapsilla oli myös omat huoneet, mutta eivät suostuneet nukkumaan omissa vuoteissaan.



Olihan se hassua ajatella, että osin murrosikäiset lapset (kaksi tyttöä, yksi poika) nukkuvat vanhempiensa kanssa kingkingsize-sängyssä, mutta vanhempien mielestä se oli ihanaa huolenpitoa ja välittämistä.

Meillä ainakin mennään makuuhuoneeseen illalla klo 22, jolloin vauva menee yöunilleen. Aamulla noustaan sängystä yleensä valoja laittamatta ja lähdetään suoraan alakertaan. Kukaan ei käy meidän makuuhuoneessamme koskaan klo 8-22 välisenä aikana ja yöllä me emme sen ulkonäköä ehdi miettiä.

Siksi, että vaikea mahtua nukkumaan parisänkyyn, kun lapsi/lapset on välissä. Mutta niin ne aina löytyy siitä aamulla. Muuten ei haittaa yhtään!

sitä vaihtoehtoa, jossa koko perhe nukkuu parhaiten!



En jaksa olla ideologisesti kummankaan vaihtoehdon puolella (minusta kaikenlainen fanatismi on tyhmää). Riippuu täysin lapsesta ja vanhemmista, kumpi toimii.

että perhepedillä mennään siihen asti, kun yösyömiset jatkuvat (vauva 1 kk) ja vauva siirretään sitten meidän makuuhuoneessa olevaan omaan sänkyyn. Perhepetiin päädyttiin, koska saan itse nukuttua paremmin kun yöllä ei tarvitse vauvaa nostaa syömään ja nukutella taas omaan sänkyyn.



Vaikka vauva tykkääkin nukkua tosi liki, en pelkää vauvan päälle kierähtämistä, sillä tiedostan vauvan "sijainnin" myös unissani. Mieheni päälle (nukun miehen ja vauvan välissä) sitä vastoin kuulemma yritän toisinaan kierähtää. ;)

Ei ole mitään järkeä päättää tietystä nukkumisjärjestelystä, varsinkaan etukäteen, ja pahimmillaan pilata vuosikausiksi omat ja lapsen unet. Jotkut vauvat tarvitsevat läheisyyttä koko ajan, jotkut eivät. Jotkut läheisyyttä tarvinneet vauvat haluavat myöhemmin enemmän omaa rauhaa, ja päin vastoin. Koko vanhemmuuden idea on kuunnella lasta ja itseään ja soveltaa käytös sen mukaan.



Nykyään keskivertoasunto on muuten sisustettu niin, että siellä voi harrastaa seksiä ihan missä tahansa. On laivan kokoisia sohvia, viiden sentin paksuisia nukkamattoja, on vierassänkyjä ja useimmilla työhuone/vierashuone jossa sänky tms. Vauvan tulo voi rikkoa myös seksirutiinit myönteisesti. Ei mikään laki määrää, että sitä on tehtävä yhdessä paikassa aina ja ikuisesti.

Meillä vauva nukkui perhepedissä kaksi ensimmäistä viikkoa, sen jälkeen alkuyön pinniksessä ja loppuyön meidän sängyssä. Vauvan ollessa 2kk siirryttiin siihen, että vauva nukkuu täysin omassa pinniksessään ja yösyötöt meni pullolla, jotta mieskin voisi olla osavastuussa yöheräämisistä. Pojan ollessa 6kk hän muutti omaan huoneeseen.



Perhepeti ei meillä toiminut, koska:

1) Meillä on vain 120 cm leveä sänky ja mies kierii paljon unissaan.

2) Nukun todella huonosti perhepedissä. Mies nukkui kuin tukki, mutta itse heräsin joka kerta kun vauva edes hiukan liikahti. Nukuin ne perhepetiviikot vain pari tuntia yössä.

3) Meillä oli aina ongelmia imetyksen kanssa (pumppaus kuitenkin sujui hyvin), joten ei ollut mitenkään "helpompaa" kun vauva nukkui samassa sängyssä. Jouduin kuitenkin usein nousemaan ylös sängystä hakemaan rintakumin tai sitten istahtaa sohvalle vauvan kanssa, sillä vauva ei tykännyt syödä sängyssämme (olisiko liian kuuma ?).



Ihan hyvin tuo vauvamme on yöt nukkunut (lukuunottamatta hampaiden puhkeamista ja sairasteluita) omassa huoneessaan:)

En ole jaksanut ketään kolmesta lapsesta alkaa opettamaan vauvana omaan sänkyyn. Kaksi ensimmäistä on olleet pahasti allergisia ja heräilleet siksi ensimmäisen vuoden todella paljon, pahimmillaan 14-18 krt/yö. Siinä unohtui nopeasti muut vaihtoehdot kuin perhepeti.



Kolmas nukkuikin sitten kapaloituna vaunuissa ensimmäiset 7kk kun huitoi itsensä aina hereille ilman kapaloa. Oli vaikea nukutettava, joten heijasin iltaisin vaunuilla uneen tai toisinaan vaunulenkillä. Myös yöllä välillä heijasin kun en jaksanut enää kantaa. 7kk jälkeen siirtyi meidän viereen.



Jokainen lapsista on nukkunut 1,5-vuotiaaksi meidän vieressä ja sen jälkeen omaan huoneeseen nukkumaan. Jännä kun nuorimmainen lähestyy nyt 1,5v., tuntuu kaamealta, että kukaan lapsi ei kohta enää nuku meidän kanssa, kun viimeiset reilu neljä vuotta on menty perhepedissä.

[iJa luulisi kyllä naisen siihen heräävän, koska ovathan nännit naisen herkintä tuntoaluetta ja rinnat yleensäkkin ja etenkin jos niissä on maitoa niin eikö ne ole vähän normaalia aremmat. Tai en tiedä, voihan joku nainen nauttia niin paljon siitä tunteesta että nukkuu sikeästi kuin tukki..

[/quote]

Kukaan imettänyt nainen ei kirjoittaisi mitään näin typerää. Hyppää jo jorpakkoon, pervo.

meille on sopinut vauvan ja äidin nukkuminen yhdessä noin kaksi vuotta. Ihan eri huoneessa tai huoneissa seksiä harrastetaan. Usein, kiitos.